sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Arki 3.0 (BETA)

Kolmen lapsen arki on vielä betatestausvaiheessa. Tai ehkäpä olisi rehellisintä kutsua tätä jaksoa vauvalomaksi, kuten tarhasta poisjääminen lapsille esitettiin, eikä arjeksi laisinkaan. Vauva kun yhä nukkuu kaiken päivää ja enimmäkseen yölläkin, mitä nyt syö ja vähän joutuu vaippaa vaihtamaan. Mies tekee töitä vain puolta päivää, ja kun ilmatkin alkavat näyttää varsin kesäiseltä, on pihaelämä päästy aloittamaan täysimittaisesti. Mikä on mahtavaa.

[Tuo puolipäiväinen työskentely oli minun ehdotukseni, koska yllättävä deadline ilmestyi ensi viikkoon. Laskin, että on parempi jos mies menee hetkeksi keskittymään töihin työpaikalle kuin että "on kotona" mutta samalla koittaa tehdä koko ajan töitä. No, nyt hän on siis nelisen tuntia päivässä työpaikalla ja lopun aikaa koittaa tehdä töitä kotona.]

Päivät kuluvat oikeaoppisesti lapsiperherutiinien mukaan, ja uudenlainen ruoka-arki on edelleen voimissaan, voitteko kuvitella! Tosin koska minulla on liikaa aikaa ja innostusta, välillä tulee ylilyöntejä, kuten ne acarajét.* Kun esikoiselta kysyin, olisiko toiveita tulevan viikon menulle, yksi oli: kaupan makaronilaatikko. Jätin sitten avokadopastan pois menulta ja tein sitä varten hankituista aineksista varsin maukasta guacamolea. Kiittämättömyys on hifistelevän kotiäidin palkka.

Lohikeitto.

Toinen hämmästyttävä seikka on, että vajaassa viikossa lapset oppivat nukkumaan lastenhuoneessa koko yön. Myös mies on oppinut nukkumaan lastenhuoneen lattialla patjalla, koska ajattelin, että hän voisi toimia jonkinlaiseena esteenä makuuhuoneeseen pyrkiville lapsille. Joitakin lapsia on verkkoon tarttunutkin, mutta enimmäkseen patjamajoitus taitaa taata miehelle parempia unia kaukana itkevästä vauvasta.

Mies ehtii myös urheilemaan, ehkä enemmän kuin koskaan (18,5 tuntia tähän mennessä tässä kuussa - ja ei, minä en ole pitänyt kirjaa, hän itse on), mikä pitää hänen mielensä virkeänä. Minä taas olen syönyt enemmän suklaata kuin koskaan, mikä ei ole huono asia sekään. Ja vaikka haluaisin sanoa, että minullahan ei mitään omaa aikaa ole, niin on minulla, koska vauva nukkuu niin paljon. (Tosin omien oppieni vastaisesti olen käyttänyt tätä "omaa aikaa" paljolti kodinhoitoon.) Mies ottaa isommat lapset mukaan esimerkiksi kauppareissuille, juuri nyt he ovat Lasten liikunnan ihmemaassa, ja lisäksi he viettävät aikaa myös mummolassa. Viime torstaina kuuden aikaan lapset jopa leikkivät ihan nätisti keskenään yläkerrassa yli puoli tuntia! Toki en ole poistunut kotoa mihinkään, mutta ehtiihän sitä. (Tähän viimeiseen virkkeeseen tiivistynee uuden arjen salaisuus, mutta jatkan siitä toiste.)

Mutta ei huolta, kyllä tämä varmasti vielä kamalaksi muuttuu! Kunhan se ihan oikea arki alkaa.

* Tosin tänään tarjoilin niitä (minulle ja miehelle) chili-valkosipuli-sipuli-basilika-tomaattikastikkeen kera, ja siten olivat ihan maukkaita.

19 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla odotan sitä oikeasta arjesta raportointia. Meille kun kolmas täystuho kotiutuu kesäkuussa. Yhdellä (vain yhdellä?!?) tuttavaperheellä on kolme lasta ja perheen äiti esitti osanotot kun kuuli raskaudestani.... Joten mun tiedot kolmilapsisen perheen arjesta on suoraan helvetistä. Ainaki tämä tuttu on parhaansa tehnyt mun pelottelussa ja onnistunutkin siinä. Välillä mietin että mitähän tästäki tulee/tuleekohan tästä mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jotenkin ärsyttää tuo "osanottoni"-läppä, vaikka läpäksihän se tietysti on tarkoitettu. Sain minäkin siitä osani. Ja lohdutan, että olen kuullut todistajalausuntoja myös siitä miten kolmannen lapsen kanssa kaikki on loksahtanut jotenkin kohdilleen ja äiti on nauttinut äitiydestä ihan eri tavalla kuin ennen.

      Ja jos miettii, että semminkin jos lapsi on terve ja suht. normaali tapaus niin miksi elämä kolmen kanssa olisi niin radikaalisti erilaista kuin kahden? (Nimim. näin haluan ajatella, katsotaan mitä arki tuo ;D)

      Poista
  2. Joo, muakin kiinnostaa mahdollinen paatos. Se menee osastoon "Haluan ja en halua kuulla".

    VastaaPoista
  3. Joo, eihän tollainen nyt käy yhtään, menee tästä "näin kolmen lapsen äitinä" -arvovallasta ihan kärki.

    Itseasiassa meilläkään vauva-aika ei kolmen lapsen kanssa todellakaan ollut ylitsepääsemätöntä, vaikka vauvoja oli siis yhtäaikaa kaksi, vauvat oli aika helppoja ja niiden hoito sujui kohtuurutiinilla. Tuntuu, että nyt kun ne on aika usein kirjaimellisesti toistensa tukassa kaikki kolme, niin on paljon enempi helisemässä. Innolla odotan sitä, kun kaikki on murrosiässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kolmen lapsen uhmailu ja tuhmailu voi vetää voimattomaksi - mutta niin voi yhdenkin. Ja toisaalta, meillä nuo ikäerot on sen verran suuria, että kun kuopus on kaksi on esikoinen seitsenvuotias koululainen, ja ehkä päässyt pahimmista mä-haluan-leikkiä-samalla-lelulla-kuin-sinäkin -vaiheesta (mitä riitaa nyt eletään ihan raivostuttavan repeatilla)...

      Huomaatteko miten mä vahvistan tätä "kaikki-menee-hyvin" -mantraani?

      Poista
  4. Nauroin ihan kyyneleet silmissä tuota sun miehen patjamajoitusta. Kiitos.

    Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naura pois, ei se varmaan täällä käy kurkkimassa kun en puhu autoista.

      Poista
    2. Mäkin nauroin tuota samaa sekä verkkoon jääviä lapsia. En vain silloin tullut kommentoineeksi.

      Poista
  5. Ihana, energinen kevään ja uuden innostama postaus.

    Sä olet niin kone. Mahtavaa, että alku tuntuu tältä, koska homma voisi olla reisillä jo tässä vaiheessa. Vaikkei se sinne joudu välttämättä ollenkaan.

    On aina yhtä mieltäylentävää, kun lapset toivoo kaupan jotain. Ja ne toivoo niitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät - siinä on yksi avain onneen kyllä! Olen joskus päätellyt olevani kasvi: tarvitsen aurinkoa yhteyttääkseni elämän kanssa.

      Kaupan makaronilaatikko ja kalapuikot on listan kärjessä. Sitten tulee mun äidin tekemä ruoka. Kaukana kolmosena meikäläisen kokkaus. Tai ehkä nelosena - siinä välissä on vielä Ranta-Kertun hampurilaisbuffet. Yritä siinä sitten.

      Poista
  6. Mä nyt en oo kauheen vakuuttava kolmen äiti, koska esikoisen ikäero keskariin on 8 vuotta. Mutta voin kertoa, että kun vauvan ja taaperon lisäksi on pidettävä huolta kouluun ehtimisestä, läksyjen tekemisestä, kokeisiin lukemisesta ja nettiajankäytön vahtaamisesta SEKÄ palautettava mieleen kaikennäköstä jakokulmaa ja matemaattista ihmettä niin olen aika ajoin kokenut arkeni mielenkiintoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi olisit vähemmän vakuuttava kolmen äiti? Ja kieltämättä, koululaisen vanhemana on varmasti ihan eri haasteet kuin pikkutaaperoilla, jotain mitä en vielä osaa kuvitellakaan. Siispä suljen korvani, laalaalaalaa, mitään vaikeuksia koskaan tule!

      Poista
  7. Vähän myöhässä, kun tuli tehtyä pieni ulkomaan turnee, mutta onnea siis kovasti uudesta tulokkaasta! :) Toi teidän arkihan kuulostaa suorastaan toimivammalta kuin meidän kahden lapsen arki... jossain on vissiin mennyt homma pieleen täällä päässä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tämä aloitus kolmen kanssa on ollut toimivampaa myös kuin meidän kahden lapsen arki - nyt on ollut yritystä mukana :D Ehkä liikaakin yritystä, että hirveän pitkään jaksaisi....

      Poista
  8. Neljän lapsen äitinä sanoisin ettei arjesta tarvii mitään kamalaa tulla. Yhden kanssa oli tosi vaikeeta, kahden kanssa jo helpompaa, kolmannen vauvavuonna oli omakotitalo projekti ja maalle muuttaminen, vauva meni siinä sivussa. Nyt neljäs on puolitoista vuotias ja kaikki on sujunut hyvin. Tosin meillä on isot ikäerot ja esikoinen täytää kohta kolmetoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä lohdutuksesta! :) Mä olen samaa mieltä, että esikoisen kanssa oli kaikkein vaikeinta, siis henkisesti, "helppo" lapsi sekin oli... Mutta kotiäitiyteen motivoituminen oli vaikeaa - eikä se kai ihan onnistunutkaan kun kerran töitä tein koko äitiysloman ajan...

      Poista
  9. Kukkavarpaan ja Wandaben viime aikaisen kommentoinnin perusteella äitiyden suurimpia haasteita on jakokulma eikä lasten määrä. Jes. Tää nimittäin nostattaa sellaista kevyttä kolmoslämpöö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes todellakin. Mä nimittäin osaan jakokulman! Sen vaikeammat ei ehkä enää palaudu mieleen, mut onneksi perheestä löytyy myös ihan oikeaa matemaatikkoa, niin ylppärikertauksiin mun ei toivottavasti tarvitse revetäkään... ;)

      Jakolasku myös siinä miten yksi lelu jaetaan kolmen kesken saattaa tuottaa hankaluuksia...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...