keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Opittu pelko

Yksi suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän hienouksia on väestönlaajuiset seulonnat, ja varmasti myös puolitoistavuotiaana tehdyllä hammastarkastuksella on tarkkaan mietitty tarkoitus, vaikka hampaiden laskeminen tuntuukin ongelmattoman asiakkaan näkökulmasta hieman ajantuhlaukselta. Ja myönnän, että opin myös uutta esikoisen ensikäynnillä. Toisin kuin minun lapsuudessani voimallisesti todisteltiin, purukumit saa niellä. Mielestäni älykkyyttäni kuitenkin aliarvioitiin, kun kerrottiin, että ne eivät varastoidu elimistöön, esimerkiksi umpilisäkkeeseen. Mutta kaiketi joku asiakas on sitten tällaisenkin teorian esittänyt.

Olen antanut itseni ymmärtää, että nämä varhaiset käynnit myös totuttaisivat lasta hammaslääkärin vastaanottoon. Todettakoon kuitenkin, että kolmevuotiskäyntiin mennessä puolitoistavuotiaana saatu kokemus oli autuaasti unohtunut. Ja koin vanhemmuttani loukattavan, kun kutsukirjeessä kerrotiin, että lapsi ei osaa itsestään pelätä hammaslääkäriä ja että lasta ei pitäisi käynnillä pelotella.

Virhe kasvatuksessa on siis tapahtunut, kun lasta on altistettu lastenkirjoille ja -ohjelmille.

Kuva: Mauri Kunnas, Hui Kauhistus, Otava, 1985.

Arvaatte varmaan, että lapsi osasi pelätä käyntiä. Kolmevuotias esikoinen kirkui hysteerisenä, enkä kaiken yrittämisen, lahjomisen ja uhkailun avulla saanut häntä avaamaan suutaan. Tai minä en olisi luovuttanut vielä, mutta hammashoitaja halusi antaa meille uuden ajan. Uuden ajan - tulla nyt toisen kerran taistelemaan samasta aiheesta! Kaikkien osapuolten ajan hukkaamista. Uusi aika kuitenkin sovittiin, ja minä delegoin käynnin miehelle. Minun näkökulmastani toinen käynti sujui siis ihan mukavasti.

Viisivuotiskäynnin lähestyessä esikoinen otti korvalääkärin kanssa omaksumansa taktiikan: käynnistä ei saanut puhua mitään. Keskittymällä käynnin jälkeiseen palkintoretkeen kahvilaan tilanne oli hallinnassa odotushuoneeseen asti ja tarkastuskin saatiin tehtyä suhteellisen pienellä vastustelulla. Tosin ei tälläkään kertaa itkulta säästytty: keskimmäinen pettyi katkerasti kun hän ei päässyt tarkastukseen, ja jouduin lohduttelemaan, että kyllä hänkin sitten ihan kohta kolmevuotiaana.

Tämän käynnin jälkeen hampaiden pesu on saanut uutta pontta. Olen kaikki nämä vuodet vältellyt hammaslääkärillä pelottelua, mutta nyt kun hammasrivistö todettiin ensiluokkaiseksi olen alkanut toistella mantraa, että pidetään se sellaisena. Tehokeinona toimii viittaus lapsen kaveriin, jolta poistettiin poskihammas. Ilmeisesti rei'ittyneen maitohampaan paikkaaminen olisi ollut väärin kohdistettu ponnistus.

Minäkin kävin hammaslääkärissä. Olen lentänyt lukioikäisenä naamalleni polkupyörän selästä. (Tarinan opetus: älä milloinkaan koskaan pidä kassia roikkumassa pyörän ohjaustangossa. Pinnojen väliin ajautuessaan kassi pysäyttää pyörän, ei sen ajajaa.) Ilmalentoni seurauksena katukiveys poisti kaksi etuhammastani ja pätkän ientä, ja vietin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja hammaslääkärissä. Hammaslääkäri varoitteli, että hyvä jos korjatut hampaat kestävät lakkiaisiini. No kestivät, ovat pian abiturientin ikäisiä. Mutta nyt kuulemma näyttää huonolta; toinen etuhammas on alkanut resinoida tai resitoida tai tehdä jotain muuta epäsuotavaa toimintaa. Hoitokeinona on hampaan poisto. Ja vain poisto, ei korvaavaa implanttia. Ehdotin, että jos vielä vähän aikaa seuraillaan tilannetta.

Niin että kuka sitä hammaslääkäriä pelkää nyt?

23 kommenttia:

  1. A) Olen sitä koulukuntaa, jota on peloteltu purkan varastoituvan umpilisäkkeeseen. Tutustuminen mieheeni osoitti, että näin ei ole.

    B) Suosittelen etsimään Sanna hammaslääkärissä kirjan. Sitä luettiin minulle jonsilloin 70-luvulla. Kun löysin sen kirpparilta, olen jakanut hammasviisautta Ykköselle ja se tuntuu toimivan. Hammaslääkäri olikin kiinnostava paikka. Kirkkaat lamput ja kaikki..

    C) Tervetuloa implanttijonoon. Mulla ainoa juurihoidettu hampaani on osoittanut, että juurihoidettu hammas voi ikään kuin uudestaan kuolla. Kas kaupungon ostopalvelu ei tule kattamaan useamman tuhannen implanttia. Sun on haastava olla korjaamatta etukalustos, mutta mulla on vielä harkinnassa raon jättäminen tonne takariviin.. Ainakin hetkeksi.

    Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A. Ihanko totta? :D Mä olen vaan luullut, että ne jotenkin häiritsee ruoansulatusta, kun eivät sula. Mutta että varastoituvat. Aikamoista.

      B. Kiitos vinkistä! Joskin nyt näyttäisi, että positiivinen muistijälki hammaslääkärin tuolista on saavutettu. Voihan sitä tietysti aina vahvistaa.

      C. Mä jotenkin haluaisin uskoa, että kun onnettomuus on tapahtunut koulumatkalla, koulu/kaupunki olisi jotenkin tilivelvollinen. Ja niin kai onkin, mutta mihin pisteeseen asti? Sitä ei tiedä kukaan tässä kohtaa.

      Mutta kyllä mä luulen, että etuhampaan ilmplantti on se, joka hankitaan heti, vaikka omasta pussista. Mietin vaan vielä kultaisen ja hopeisen välillä...

      Poista
  2. Ihana kirjoitus :) Tai siis ihanasti kirjoitettu, tai ihanan hauskasti, miten sen nyt sanois? :)

    VastaaPoista
  3. Tästä muistui mieleen, että minunkin piti kirjoittaa hammashoidosta! En vain juuri nyt jaksa muistaa, mistä näkökulmasta... :) Jotenkin se liittyi lapsen 2-v hammastarkastukseen (huomaan, että eri kunnissa tarkastukset taitavat mennä eri tahtia; täällä eka on 2v ja seuraava 3,5 v) ja siihen, että hieman traumatisoiduin lapsen hampaan pinnalta otetun testin tuloksesta, jonka mukaan lapsi on "vaarassa" saada blakkia tai reikiä tai mitä liekään. Ehkä minä vielä kokoan ajatukseni ja kirjoitan...

    Mutta hammaslääkäripelosta. Itse en sellaista ole oppinut tuntemaan, koska omat kokemukseni hammaslääkäreistä ovat hyvin vähäisiä. Mies sen sijaan pelkää hammaslääkäreitä kuollakseen, mikä on suorastaan huvittaa. Vaikka ei saisi nauraa toisen säälittävälle tilanteelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä hammaslääkäreistä, universaali teema ;) Ja nyt kun tarkemmin pohdin, en ole varma minkä ikäisinä aiemmat tarkastukset on olleet - esikoisen ensi tarkastushan on tehty siellä samassa kunnassa kuin sinä. Mutta varmasti vaihtelua voi myös olla, muuallakin kuin muistissani.

      Ihan aitoja fobioita on toisinaan kyllä vaikea ulkopuolelta ymmärtää. Toivottavasti miehesi hampaat ovat sopusoinnussa hammaslääkäripelon kanssa :)

      Poista
  4. Munkin piti kirjoittaa! Viime kuussa hoidettiin sekä äitiä että lapsia (jälkimmäiset onnistuneesti, ensimmäinen ei-niinkään). Täällä on jotenkin absurdin pitkät jonot, mutta pahempaa kuin jonot on mun asenne: Tiedän kyllä miten hampaat saisi pysymään paremmassa kunnossa (hammaslanka, ei napostelua jne) mutta voih, on niin vaikea toimia oikein. Lasten kanssa sentään tsempataan hulluna.

    Kultahampaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultainen grilli olisi ehdottoman tyylikäs valinta. "Blogiäitien uusi villitys - katso kuvat!"

      Mä olen viimeiset viisi vuotta päässyt hienosti "jonojen ohi" kun raskauskorttia on vilkuteltu toistamiseen. Mutta se jonon ohi -aikakin on yleensä osunut noin puolen vuoden päähän...

      Jossain opiskelujen ja lasten välissä kävin yksityisellä, joka yllätti olemalla vähemmän kallis kuin kuvittelin - hyvin Kela-korvattua siis. (Ja siellä korjattiin YTHS:n vähän sinnepäin paikkauksia, eli siksikin kannatti.) Mutta olisihan se kiva uskoa julkiseen...

      Poista
  5. Oh, pahoittelut hampaasta. Onkohan muuten hammasimplanttivalikoimaan tullut uusia vaihtoehtoja, esim. kuoseja tai materiaaleja?
    Ihmettelen hammastarkastusten määrää. Meillä muistaakseni esikoinen kävi 1,5-vuotiaana ja ehkä sitten 3-vuotiaana, molemmat käynnit suuhygienistilla. Neuvolasta sanottiin, että seuraavan kerran suuhun kurkistetaan 7-vuotiaana hammaslääkärin vastaanotolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ole vielä lähtenyt tutustumaan tuotevalikoimiin, amerikkalaisia räp-artisteja pidemmälle. Eiköhän sieltä löyty kuumimmat trendit.

      Suuhygienistejä on meidänkin käynnit olleet tähän asti, myös viisivuotiaan. (Vai olisiko se ollut hammashoitaja?) Ehkä tosiaan on eri meiningit tai sitten ei vaan neuvola(kaan) ole ihan kartalla ;)

      Poista
  6. Tuosta Rouva Ruuhkan kommentista tuli mieleen, että meillä on (ennakoivasti, huomaan) luettu Maisa, Keke ja heiluva hammas -kirjaa. (Tämän sanoo ihminen, joka oli sitä mieltä vielä 6 kk sitten, että Maisa-kirjoja ei lueta. Vaan nehän ovatkin ihan hyviä.) Siinä on kiltti tohtori Suppusuu ja jännittävä hammaslääkärin tuoli.

    Itse olenkin kehittänyt hammaslääkäripelon vasta aikuisiällä, eräiden viisaudenhammaskokemusten jälkeen. Äkkiä sitä oppii yhdistämään hammaslääkärin kirskuvaan kipuun vanhempikin koira.

    Tylsin juttu on tietenkin tuo sun hammasasia - ne implantit eivät käsittääkseni tuppaa olemaan kovin halpoja, jos niitä ei kunta maksa. Minusta kyllä pitäisi maksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hammaslääkäri ja kipu on kyllä melkoinen parivaljakko. Mutta mun kokemukseni mukaan kipu hammaslääkärissä on nykyään melko maltillista. Toista muistan lapsuudesta, kun puudutteita ei käytetty - ainakaan lapsilla. Ihan hirveää. Ja sen onnettomuuden tiimoilta kärsin sen mittakaavan hoitokivut, että pelko kääntyi kiitollisuudeksi.

      Ja niin, en osaa ihan lyödä nyrkkiä pöytään, että verovaroilla on maksettava. Toki tykkäisin, että minun tapauksessani kyllä, kun olen ollut koulun vakuutuksen piirissä. Ja olisi se muutenkin kohtuullista, ainakin etuhampaiden osalta... Vaikka se todettaisiin vain esteettiseksi haitaksi, niin eikös muitakin ulkonäköperusteisia toimenpiteitä tehdä onnettomuuksien jäljiltä? Kuvittelen. Ehkä vain kuvittelen.

      Poista
  7. Ah, hammaslääkäri. Mä olen elänyt vihlovan reiän kanssa nyt reilu puoli vuotta, saa nähdä koska saan verenmyrkytyksen vai mikä se on, mutta pienempi paha kuin hammaslääkäriin meno joka tapauksessa.

    Meillä hammaslääkärikäynnit on onnistuneet vain ja ainoastaan mun sylissä (ahtaudutaan siis molemmat siihen tuoliin). Tosin yksi käynti taisi mennä niin että lapsi ei avannut suutaan kertaakaan. Täytyypä hankkia toi Maisa-kirja, jospa se tepsisi noihin nuorempiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hus, hus, lääkäriin siitä! Puudutuspiikki on paljon vähemmän kipeä kuin se reikä.

      Ja niin, meidän esikoisraukkahan ei ole päässyt syliin kolmevuotiaana eikä viisivuotiaana, koska molemmilla kerroilla on kantoliinassa ollut vauva. Tämän harmituksen olen kyllä tiedostanut itse, mutta minkäs teet. Joku ohikävelevä hoitaja kyllä meille viime kerralla naureskelikin, että tulitte sitten koko perhe (minä ja kolme lasta). No, ei sitten mies ole kuitenkaan ottanut vapaapäivää siksi, että yksi vietäisiin yksin hammastarkastukseen... Kärsivät, laumalapset.

      Poista
  8. Minä tähän väliin vaan, että sitten on hyviä lastenkirjoja Emppu hammaslääkärissä ja Sanna hammaslääkärissä.

    Kirjoista huolimatta ei minunkaan 3-v. antanut katsoa jollakin valokynällä (:D en millään muista nimeä) sinne summuun, että olisi näkynyt mahdolliset reiänalut ja toiseksi ei mennyt istumaan siihen "hauskaan" penkkiin. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että aika paljon vaikuttaa sekin millainen työntekijä sattuu kohdalle. Meillä valkotakkinen pysyi täysin aikuisen yläilmoissa ja puhuin hyvi viralliseen kuulustelusävyyn vain aikuiselle, lapselle jonkun pienen sanan ja senkin aika tylysti. Lisäksi päivitteli sitä, kun ei oikeastaan edes muista että mitähän sitä näin pieniltä pitikään...
    No että semmosta. Olin vielä kahden kanssa siellä ja välillä tilanne näytti melkoiselta sirkukselta :D. Tähtihetkiä, ja hikisiä semmoisia :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä minäkin olen koittanut luoda positiivista ilmapiiriä etukäteen, mutta jos lapsi on jännittäjä, kyllä hän varmasti osaa jännittää myös hammaslääkärikäyntiä. Onneksi tosiaan ainakaan kakkosen kohdalla ei tarvitse kolmevuotiskäyntiä jännitellä: tulispa jo!!

      Kyllä mä myös ihailen sitä kaaosta, jolla me tuolla välillä edetään. Mutta joskus se saattaa muutamaksi minuutiksi kadotakin :D

      Poista
  9. Meilläkin käytiin just hammaslääkärissä. 3-vuotiasta kovasti asia jännitti ja käynnin jälkeen se sai sitten vihdoin kakaistua ulos, että "ei porattu". Reppana oli pelännyt hampaan poraamista. En kyllä yhtään tiedä mistä se sen oli keksinyt.

    Mulla kävi vuosi sitten sillä tavalla ikävästi, että pukiessani lasta (seisoin lapsen takana kumartuneena hänen päänsä yli lapsen seisoessa edessäni), lapsi meni kyykkyyn ja ponnisti itsensä hyppyyn. Pää osui leukaani ja sain melkoisen iskun purukalustooni. Hammaslääkärissä ilmeni, että etuhampaan kiille on krakeloitunut (eli käsittääkseni halkeillut pienen pienille halkeamille) ja vaikka nyt ei huomaa mitään, niin hammas saattaa vuosien kuluessa ensin kellastua ja sitten tummua. Ja se saatetaan joutua korvaamaan implantilla. Tämähän oli tapaturma, mutta vakuutusyhtiö korvaa tapaturmasta kolme tai neljä vuotta eteenpäin turmasta aiheutuneet kustannukset. Eli käytännössä jos joskus hammas joudutaan korvaamaan implantilla, niin olisi tullut halvemmaksi että se hammas olisi kuollut heti eikä vasta vuosien päästä. Ei kiva.

    Mut en mä kyllä tajua miten voidaan olettaa ihmisen elävän ilman etuhammastaan. Kyllä tollanen pitäisi mennä kunnan hammashuollon hoidettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä epäilen, että se poraaminen ja sattuminen tulee niin miljoonasta eri tv-ohjelmasta ja kirjasta, että vaikea siltä on välttyä.

      Mutta tosi kurja tuo sinunkin tilanteesi. Kun eihän sitä nyt tosiaan viitsi "varmuuden vuoksikaan" vaihdattaa, jos ei sitten tummukaan.

      Ja en kyllä tajua minäkään miten ilman etuhammasta voisi elää. Ainakaan jos on "nuori" ja nainen ja aikoo ihmisten ilmoilla elää ja työskennellä. Ehkä joku teistä osaa vinkata jonkun "Hilarius Hiiri ja puuttuvat etuhampaat" -teoksen, jonka kanssa voin alkaa sopeutua ajatukseen ;D

      Poista
  10. Meidän lapset on siitä kummallisia, että ne tykkäävät käydä lääkärissä, myös siellä hammaslääkärissä. Hampaiden harjauksen suhteen olen kyllä surutta pelotellut hammaspeikoilla, ja aika hyvin se on mennyt perille, kun lapset itse muistavat jo vaatia ksylitolipastillit ja hammaspesut. Äitini oli hysteerinen hampaiden hoidon kanssa, ja ehkä siksi mulla ei ole koskaan ollut yhtään reikää.

    Mulle on lapsena tehty mittavat hampaiden oikomishoidot, ja olen kyllä ikuisesti kiitollinen ilmaisesta hammashuollosta. Erikoishammaslääkäri oli tosi ihana tyyppi, mutta koulun hammaslääkärit, jotka poistivat hampaita, oli sitten ihan eri maata. En kyllä siitä huolimatta ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä. Todennäköisesti taipumus pieneen leukaan, vinoon hampaisiin ja huonoon purentaan on periytynyt myös lapsille. Ainakin sellaisia viitteitä on hammastarkastuksissa ollut. Oikomishoidot on onneksi kehittyneet 20 vuodessa paljon, ja omat lapset selviävät todennäköisesti lyhyemmillä hoitojaksoilla kuin mitä minä.

    Toivottavasti jaksta taistella itsellesi implantin! Onhan toi ihan käsittämätöntä, etteikö sitä tehtäisi kunnallisessa hammashoidossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea on lapset jotka tykkäävät lääkäreistä! (Meilläkin onneksi tuo keskimmäinen on sellainen - syynä tosin lienee, että haluaa vaan kaikkea mitä esikoinenkin. Olkoon vaikka lääkärikäynti.)

      Hampaiden oikomisen on kyllä melkoisia prosesseja. Brasiliassa hammasraudat ovat kyllä suurta muotia - varmaan osin koska osoittavat varakkuutta. Kannattaa siis muuttaa sinne jos vaikka havittelee aikuisiän oikomishoitoja ;) Toivottavasti teidän lapset selviää kuitenkin vähällä tahi ilman!

      Ja joo, toivotaan, ettei taisteluihin jouduta, pelkkä ajatus ahdistaa. Pistän toivoni siihen, että hampaan hidas nääntyminen kestää vielä toiset 18 vuotta...

      Poista
  11. Meillä ois kans kohta kolmevuotiaan hammastarkastus. Olen ihan varma, että siellä on ainakin kymmenen reikää, mutta sitäpä ei hoitaja saa koskaan tietää, koska lapsi ei varmasti suostu avaamaan suutaan. Jos mihin tahansa sosiaalisiin tilanteisiin lapsi pitää houkutella tyyliin "eitarvii tulla sisälle vaan saat istua rappusilla eikä tarvii varmasti puhua kenellekään", ei ehkä voida olettaa hänen lämpenevän kymmenessä minuutissa hammashoitajalle niin paljon, että antaisi sorkkia kitaansa.

    Ja AU tuosta sun hampaasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tarkastukseen! On kyllä ikävää kun saa jo etukäteen murehtia, että ei onnistu joku tilanne lapsen kanssa. Mutta ilmeisesti tuo suun avaamattomuus on aika yleistä, eli huoli pois. Ja ehkä hän sitten yllättääkin, kun valmiiksi tarpeeksi negatiivisesti suhtautuu. (Tuliko heti toiveikkaampi olo? Ei kannata - se kyllä kostautuu :D)

      Kiitos. Au tosiaan.

      Poista
  12. Vai että keskimmäinen harmistui kun ei päässyt tarkastukseen! Toivottavasti into tähän hänellä pysyy. Sisareni tyttö myös on menossa ensimmäistä kertaa nyt tarkastukseen. Kirjoistahan tuo pelko pitkälti saattaa heille tulla, tuskimpa vanhemmat tahallaan pelottelisivat hammaslääkärillä etukäteen. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...