Ostoshaaste: 4. kvartaali ja tilinpäätös

Olin tänään alennusmyynneissä. Tapahtuma, jota lähtökohtaisesti vihaan ja silti teen sitä joka vuosi. Päätavoitteena oli hankkia uudet talvihaalarit lapsille, koska nykyiset ovat perintökamaa, eivätkä pidä vettä, mikä puolestaan on osoittautunut melko suureksi puutteeksi tänä vuonna. (Lapsilla on toki ihan kelvot housut ja takit, mutta kun haluavat ne kulahtaneet haalarit mieluummin ylleen joka päivä.)

Mutta niin. Vakiotoimintamallini petti, sillä koon 116 haalarit olivat kerrassaan loppu vakiokaupastani. Menin pienimuotoiseen hätätilaan ja pakenin kotiin, mutta sinnikkäästi palasin uudelle ostoskierrokselle ja sain kuin sainkin hankittua keskimmäiselle haalarit sekä esikoiselta hyväksynnän haalareihin, joista ei ollut kokoa, mutta jotka löysin kuitenkin internetin kaupasta.

Samalla ostin itselleni housut, joita olen kaipaillut raskauden päättymisestä asti. Ja, tässä tulee se alennusmyyntien hyvin tunnettu ansa: koska samat housut olivat toisissa väreissä alennuksessa, ostin myös toiset. Lohduttaudun sillä, että nyt alaosani on katettu taas pitkäksi aikaa eteenpäin. Käyttövalikoimassani* on ollut kahdet housut, koska kahdet ovat hajonneet vuoden kuluessa, joten tuplasin määrän kertaheitolla.

Kuten tarkkaavaisimmat ehkä ovat jo huomanneet, raportoin parhaillaan vuoden 2013 viidennestä kvartaalista, mutta koska neljäs kvartaali sujui vallan maltillisesti, ajattelin, että tammialennusten huomioiminen tasapainottaisi kokonaiskuvaa.

Syyskvartaalille osui elämäni ensimmäinen juoksukilpailu, jonka tuottamassa hurmiossa satsasin urheiluvaatteisiin: ostin toiset trikoot, juoksusortsit ja futissukat (koska muistin, että minulla on vain yhdet ja ne siis aina pesussa).

No minulla oli neljät futissukat. Kahden päivän kuluttua järjestelin vaatekaappiani ja löysin kahdet käyttämättömät ajalta ennen edellistä raskautta sekä yhdet punaiset, joiden olemassaolon olin myös unohtanut. Pahoin pelkään etten tule elämässäni pelaamaan niin paljon futista, että saisin viidet sukat kulutettua loppuun. Tarinan surullinen opetus: tunne vaatekaappisi.

Kvartaalin toisessa ostostapahtumassa yritin ostaa niitä kaipaamiani housuja, mutta ostin mustan neuleen. Kalliin. Toivottavasti laadun takeena. Mustaa neuletta pidän vaatekaappini avaintuotteena, ja silti minulta aina tuntuu puuttuvan hyvä sellainen. [Ostin neuleen osin myös siksi, että ehkä vähän niinkuin hajotin sovittamistani housuista vyölenksun, mikä sittemmin paljastui valmistusvirheeksi, mutta en kehdannut poistua ostamatta mitään.]

Yhteenveto vuodesta 2013

Urheiluvaatteita: lenkkarit, juoksusukat, -liivit, -trikoot ja -sortsit. Futiskengät ja -sukat.

Ihmisten vaatteita: karonkkaan mekon ja kengät, toisen juhlamekon (vailla varsinaista tarvetta, mutta koska siinä pystyikin imettämään, olen käyttänyt runsaasti), trendikkään puolihameen, (huonot) bikinit, kaksi neuletta, paidan, muumuun (joka ei ole yhtään minua, mutta onneksi se on äitiäni, joka sopimuksestamme perii paidan) ja sukkia.

Neljätoista vaatetta ja viidet sukat (tammikuun aleista kahdet housut ja (taas!) bikinit sekä juoksusukat).

Lapsille ostamisen ylöskirjaamisen lopetin lupauksistani huolimatta. Kaiketi koen sillä saralla toimivani kohtuullisen kohtuullisesti. Jokainen vuodenaika ja kasvupyrähdys vaatii vaatteita, ja ne mitä emme saa käytettynä, ostan. Esimerkiksi niitä haalareita.

Analyysi vuodesta 2013

Vahvuuteni sekä heikkouteni kuluttajana liittyvät pitkälti siihen, että käyn ostoksilla harvoin. (Kokemani yleinen maailmantuska myös auttaa, silloin kun en aktiivisesti ole välittämättä siitä.) Mitä vähemmän käyn kaupoilla, sitä vähemmän keksin uusia tarpeita ja sitä vähemmän ostan. Kuitenkin harvoin kaupassa käyminen tuottaa myös heräte- ja usein valitettavasti harhaostoksia. Ostan tämän kun nyt kerran täällä olen, ja koskakohan mahdan uudelleen tulla.

Ostosteni määrää en pidä suuren suurena, mutta harhaostokset, kuten bikinit, harmittavat pahasti. Ja, onkin helppo todeta, että kalleimpiin ostoksiini, joiden hankinnassa olen joutunut näkemään vähän vaivaa, olen ollut tyytyväisin: niitä ovat karonkkamekko ja Sorelit (joiden tilalle saan nyt uuden parin, kunhan maahantuojalta ehtii) sekä vaatekategorian ulkopuolelta nahkalaukku. (Ja okei, se heräteostoksena hankittu neljänkympin juhlamekko on myös ollut ihan hitti.)

Toimintasuunnitelma vuodelle 2014

Aion jatkaa samalla tavoitteella: ostaa harkiten (omaa vaatekaappiani välillä myös möyhien, jotta sen sisältö ei pääse unohtumaan) ja mahdollisuuksien mukaan pitkäikäisiin tuotteisiin panostaen. Impulssishoppailusta, eli ostan nyt kun kerran täällä olen ja etenkin kun halvalla saa, haluan oppia pois.

Raportoin hankkeesta erillisen tarveharkinnan mukaan.

Liitteet

- Kvartaaliraportit I, II ja III.

- Haasteeseen osallistuneiden loppuraportteja osoitteissa (päivittyvä lista):

Ehdoton ehkä

Tuumat ja tuokiot

Pudonneita omenoita

Leopardikuningatar (päivitetty 4.2.)

* Sen lisäksi kaapissani on myös kolmet housut, joita en käytä - ja joista yhdet ovat ihan sopivatkin. Liinan tavoin suhteeni vaatteiden hävittämiseen on kuitenkin ambivalentti. Mies teki juuri täyssiivouksen omalla kaapinpuoliskollaan eli hävitti kaiken, mitä ei aktiivisesti käytä - t-paidoista ainakin kaksi kolmasosaa. Osa näistä oli kuluneita, rikkinäisiä ja parikymmentä vuotta vanhoja - osa liki käyttämättömiä mainospaitoja, osa väärän kokoisia. Mutta monia niistä olisi voinut vielä käyttää.

Sitten toisaalta, entä jos ei vain käytä? On lopulta yhdentekevää onko ostamani vaate kaapissani vai lumppukeräyksessä, eli vähentämisen pitäisi tapahtua ketjun alkupäässä, ostamisessa. Jos kaapit siivoaa tyhjiksi, tekee samalla tilaa uuden tavaran hankkimiselle. Ja toisaalta, kun katson tätä kuvaa kahden vuoden takaa, kuvittelen, että samanlaista kasaa ei kaapistani enää saisi. Eli olisiko havaittavissa pieni hitunen kehitystä? Ehkä sittenkin saan siivota kaappia?