torstai 30. tammikuuta 2014

Lego friend or foe?

Kuulun siihen porukkaan, joka syvästi ja ääneen paheksui LEGOn lanseerattua tytöille suunnatun Friends-tuotesarjan. Miksi ihmeessä pitää sukupuolittaa niin mahtavan sukupuoletonta lelusarjaa? Ja miksi ihmeessä tytöille suunnatussa sarjassa on vain kauneushoitoloita ja kampaamoita? Näin tapasin vaahdota.

Rakkauteni legoihin on syvä. Ja siksi pragmaattisuus ohitti jälleen kerran idealismin, kun joulun alla osoitin kauppareissulla esikoiselle Friends-sarjaan kuuluvia pakkauksia, ja kysyin, että pitäisikö hän sellaisista. Jos vaikka toivoisit joulupukilta. (Sisäinen ääneni huusi: vihdoin saamme kotiin pikkulegoja, sama se minkälaisia!)

Ja legot olivat (myös lapselle) täydellinen hittilahja: esikoinen kokosi taloaan pitkälle aattoyöhön, ja sittemmin ilmoitti toivovansa legoja (tarkennan: LEGO Friendsejä) aina kaikiksi tuleviksi lahjoiksi. Enkä minä pane vastaan.

Myönnänkin auliisti olleeni väärässä molempien argumenttieni suhteen.
1. Kuten Kasper Diem -blogissa hienosti osoitettiin, eivät legot ole erityisen sukupuolineutraaleja olleet ennenkään. Ne "tavalliset" legothan ovat taistelua, ninjoja, avaruusaluksia ja mönkijöitä. Ja sitä paitsi: minulla oli lapsena noita Scala-koruja, ja rakastin niitä! Eli miten pahasti olisinkaan hurahtanut jos tällaisia legoja olisi ollut tarjolla minun lapsuudessani? Pahasti.

2. Tuotesarja ei suinkaan sisällä vain kauneushoitoloita. Ne pakkaukset, joita meidän lapsemme ovat saaneet, ovat sisältäneet talon, rantatalon ja uima-altaan. Okei, Olivian makuuhuoneessa on peilipöytä, mutta rantatalon makuuhuoneessa on iPod-teline, ja tytöt harrastavat surffausta ja ajavat päheällä maasturilla. (Se ituja kasvattava luonnonsuojelijahahmo joukosta vielä puuttuu.)



Parasta on kuitenkin, että Friendsit ovat niin leikittäviä. Olohuoneen pöydällemme on rakentunut uudelleenmuokattava minikokoinen nukkekoti, joka mahdollistaa monenlaiset roolileikit - sekä kolme- että viisivuotiaan, yhdessä ja erikseen.

Ja nyt kun olen tutustunut tarkemmin LEGO-hyllyn tarjontaan, kallistun sille kannalle, että Friendsit ovat niitä "tavallisia".





Sillä mitä ne ninjagot tekevät hädän tullen, kysyn vaan?

34 kommenttia:

  1. Ai tämä olikin mielenkiintoista :). Itse olen alun perin ollut tästä legojutusta vain iloinen :). Ninjoista en tiedä mutta poliisitalon vankilassa on pöntöt, joissa on salaluukku josta voi paeta :D! Myös dubloissa (tyttöpaketti) tuli vessanpönttö mukana. Vessakasvatus kohdallaan :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsos minä olen välillä vähän yksisilmäinen tällaisten juttujen suhteen :D Mutta eikö ole hyvä, että auliisti myönnän myös olevani väärässä?

      Ja hyvä tietää, että vessat on kunnossa myös muissa lego-maailmoissa. Puhuin siis jälleen vasten parempaa tietoani!

      Poista
  2. Me aikuisethan ne lapset pilataan lopulta, ei legot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopulta ja lopulta... Eiköhän ne tule pilattua jo ihan ajoissa!

      Mutta vakavasti puhuen, tietenkään mitkään yksittäiset lelut eivät lasta pilaa. Silti voi mielestäni käyttää hetken pohtien sitä, millaista maailmankuvaa lapsilleen haluaa lelujen kautta välittää.

      Poista
  3. Kutkuttavia!

    (Ja nyt toi Bleuen kertoma juttu poliisitalon vankiloiden pönttöjen salaluukuista - ah, parasta legoissa. Mun bravuuri kaikissa legojutuissa oli aina salakäytävien ja muiden rakentelu. Rrrakastin sitä.)

    Nyt mäkin jotenkin suhtaudun noihin sen verran myönteisesti, että luulen, että yritän tuputtaa lapselle jotain kombinaatiota kaikista mahdollisista leegoista. En nimittäin näe yhtään syytä, miksei noista Friendseistä tulisi VIELÄKIN parempia, jos kuvaan lisää avaruusaluksen tai kaksi, hain, merirosvolaivan ja ritarilinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdottomasti! Minäkin toivon, että legojen valtakunta laajenee meilläkin Friendsien (miksi, oi miksi muuten ei "Ystävät"?) ulkopuolelle. Eniten kaipaan (paljon) ohjelmoimattomia peruslegoja, joista voi rakentaa *mitä vain*. Mutta näin Friendeissä keinon koukuttaa lapseni legojen maailmaan, kiäh kiäh!

      Poista
  4. Lego Friendseillä on myös eläinhoitola! Meillä tyttö ja poika rakentavat automatolle kaupungin. Sinne mahtuu Ninjago-temppeli, poliisit, eläinhoitola ja rakennustyömaa. Ja kaikki leikkii kaikilla.

    Olen oikeastaan aika jeesjees sen suhteen, että kaikki tytöt saadaan "ohjeen mukaisen rakentamisen" maailmaan, niin kuin työni puolesta. Nimittäin tyttöjen tämä hahmotushomma avaruudellisesti on aika alkutekijöissä.

    Mutta meillä on tyttö rakentanut lego autoja ihan onnellisena ennen Tyttösälää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin aidosti tosi hämmästynyt kun tuo 5,5-vuotias otti legojen ohjekirjan käteensä ja alkoi itsekseen rakentaa. Mutta kyllä, olen samaa mieltä, että erittäin kehittävää puuhaa. Toinen mistä hämmästyin oli se, että kolmevuotias jaksaa leikkiä niiden pikkuruisten palasten kanssa ja itse rakentelee omia "pöytiä" ja "sänkyjä". Ohjeiden seuraaminen nyt ei toki tietenkään häneltä onnistu, mutta että ylipäätään pikkuiset palat pysyvät käsissä. Tuplapeukku pikkulegoille!

      Poista
  5. Meille kulkeutui Lego Friendseistä viime vuonna vesitasolla lentelevä tytteli ja talli, tänä vuonna joku sadonkorjuusetti traktoreineen. Jossain vaiheessa aikaisemmin City-sarjasta on tullut myös kaupunkisetti, jossa oli paljon erilaisia kauppoja. Se oli kaikkien suosikki.
    Friendsejä edeltävät Belvillet oli ehkä vähän enemmän sitä stereotypiaa, siinä kaikessa prinsessapinkkeydessään.
    Meillä sujuvasti menee kaikkien lasten legot samoihin leikkeihin, ja oon huomannut että niitä taistelusettejä pyytävät poikani on erityisesti kaivanneet legoruokia tai vastaavia leikkeihinsä.
    Ja minä, no tuota, tahtoisin jonkun todella ison Lego Architecture- jutun, mutta ne pienetkin on niin kalliita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä juurikin sellaista City-meininkiä kaipaisin legolta: että ei tarvitsisi niin kauheasti sormella osoitella, että nämä tytöille ja nuo pojille. Mutta voi myös olla, että olinkin provosoitunut taannoin niistä Belvilleistä? Kukapa muistaisi, kun en ole aktiivisesti tarkastellut lego-hyllyä kuin vasta viime vuoden loppupuolella..

      Ja nyt kun sanoit, niin sellainen arkkitehtuurihommahan olisi ihan mahtava! Ja maltan tuskin odottaa, että saan "viedä lapset" Legolandiin muutaman vuoden päästä :D

      Poista
    2. Jos poikasi haluaa lego-ruokia, voit mennä egon omaan kauppaan hakea "Pick a Brik" ja valita haluamasi palikat, siellä pickissä on tosi iso valikoima palikoita joista aika paljon suokia, sosittelen

      Poista
  6. Aluksi kiitokset mahtavasta blogista, loistavia oivalluksiasia olen lueskellut jo jonkin aikaa, kommentoin ensimmäistä kertaa.
    Lego Friendseistä on ollut paljon polemiikkiä, en ole osannut olla niistä oikein mitään mieltä, minulla on kaksi poikaa, mutta kummitädin roolissa olen ostanut näitä Friendsejä ilman tunnontuskia kummitytölle. "Perus"-legoissakin (ei siis Friends) on kivasti realityä, poliisiasemalla on kahvimukit ja duplojen bensa-asema-setissä on wc-pytty ja ja tietty myös niitä elintarvikkeita myynnissä. Ja musta on ihan mahtavaa, että Lego-insinöörit ovat tehneet niin loistavia yksityiskohtia näihin setteihin: jaksan ihailla poliisiaseman, paloaseman ja Chima-temppelin yksityiskohtia suuresti.
    Sisäinen feministini kyllä tarttuu aina meidän pikkujätkien puheisiin, jos he mainitsevat "tyttöjen Legot" (Friends), "tyttöjen värit" tms. ja korjaan, että ei sellaisia ole olemassakaan. Ja olen Vuoden siivoojan kanssa samaa mieltä, että me ne lapset pilataan, eikä niinkään Legot.
    t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä, että olen ollut todella vaikuttunut siitä detaljin tasosta ja oivalluksista näissä uusissa pikkulegoista. "Ei tällaisia vaan ollut silloin kun minä oli nuori." Tai ehkä oli, mutta ei meillä :D

      Ja samalla kyseenalaistan itseäni, että miksi niiden legonaamojen pitäisi sitten olla keltaisia palleroita, kun kerran suurempaankin realismiin pystytään. Mielenkiintoista kuitenkin on, että käsittääkseni niissä taistelulegoissa yhä on se perinteinen naamavärkki (jollain vähän hienommilla kulmakarvoilla kenties). Mutta tosiaan, itse pitäisi vaan olla tarkkana siinä, ettei lähtisi tuohon sukupuolittamiseen mukaan. Että on vaan "legoja".

      Poista
    2. Niin ja kiitos kauniista kehuista, mukavaa kun kommentoit! :)

      Poista
  7. Mä olen todennut, että oikeasti tykkään duploista. Noi pikkumuruset on vaan liian pieniä mun hermoille. Meillä on mun veljen perintönä ritarilinna poikineen, ja niissäkin on jo tulitikkua pienempiä nuolia yms. mutta nyt jouluna tuli lisäksi yksi prinsessa ja heppa, ja siihen kuuluvia kukkia ja hiusharjoja sitten metsästettiin koko loma erinäisiltä matoilta. Ehkä mua rasitti erityisesti se, että noi 3-vuotiaat sai niitä, ja niille ne on kylllä vielä liian vaikeita, eli aikuisen pitää koko ajan olla vaihtamassa prinsessalta mekkoa housuihin. Jos vaikka sitten vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä homma pysyy kasassa (juuri ja juuri) siten, että legomaailma on kasattu olohuoneen pöydälle - ja karvalankamatto otettiin pois sen alta niin että pudonneet palaset näkee heti. Koska tosiaan, kolmevuotias pikkulegojen rakentaja ja konttaava vauva sopivat yhteen kuin nakki silmään.

      Mutta aktiivinen leikki on nyt ollut käynnissä viikon, monta tuntia päivässä. En muista että mikään muu leikki olisi jatkunut näin kauaa. Ja yhteinen vielä! Sitä en tiedä, että kun legot sitten joku päivä korjataan pois, koska ne otetaan uudelleen esiin. Juuri tuon miniatyyrisälän takia niillä ei oikein voi lastenhuoneessa leikkiä muiden leikkien lomassa.

      Mutta kyllä pikkulegot silti (ja siksi) peittoaa musta duplot ihan mennen tullen :D

      Poista
  8. Voisikohan joku avata tätä jotenkin laajemmin?

    Käytätte keskustelussa sellaisia sanoja kuin lasten pilaaminen, ärsyyntyminen tyttömäisiin juttuihin, ja jotenkin "vieroksutte" sellaisia asioita peilipöytä, kampaamo (näin siis oletan, jos nyt yhtään oikoluen oikein) En ole kasvanut niin pumpulissa ettenkö tietäisi jossain määrin mistä keskustelussa on kyse, ja olen lukenut myös sukupuolistereotypioista lehdistä.

    Minulle on kuitenkin vielä hieman "opettelemisen takana" se, mikä maailmankuva taustoittaa tällaista suhtautumista. Olisin iloinen jos joku teistä kommentoijista/kirjoittaja kertoisi mikä mahtaisi olla syynä siihen että suhtautuminen on jotenkin (nyt saatan sanoa väärin, korjatkaa) kaihtava, välttelevä tai vieroksuva, torjuva tai vastahakoinen. Tällaisen olen siis aistivinani teksteistä.

    Siis korostetusti:

    "Aluksi olin näitä tyttölegoja vastaan, mutta sitten huomasin että paketissa on niiden pinkkirusettien (paha) lisäksi myös kunnon rummut, ja myös esim. taskulamppu --> (hyvä)."

    Kysyisinkin, olisiko teistä täysin mahdoton ajatus ajatella näin päin:

    "Mua harmittaa hirveästi että meidän 5-vuotiaalle löytyy vain legoja joissa on katapultteja, kantosiipialus ja huonoja vaikutteita antava merirosvotykki"

    T. yks nuor äitee joka osti eilen 4-vuotiaalle pojalleen Lego Friendsejä ja jotenkin lumoutui niiden täydellisistä yksityiskohdista ja magentanpunaisista legojalokivistä. Ja nyt miettii onko yksinäinen kala tässä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vaivaa se, että korostetun tyttömäiset asiat eivät ole kovin toiminnallisia. Sen sijaan ne ovat kovin ulkonäkökeskeisiä. Kuten pinkit rusetit. En halua, että se on tyttöyden mallina ainakaan yksinään.

      Sen sijaan skenaario, jossa avaruusaluksen tyttökapteenilla on pinkki rusetti ja taskulamppu, on musta ihan hieno. Molempi parempi, yksipuolisuus pahempi.

      Poista
    2. Olen sivunnut aihetta useampaankin otteeseen, varmaan enemmän blogin alkuaikoina, esim. täällä. Ja se perusnurina kumpuaa lapsille tarjottujen mahdollisten roolien kapeudesta: kuten Liina tuossa hyvin toteaa, perinteinen prinsessarooli ei ole kovin aktiivinen (so. kaunis neito odottaa prinssiä, jolle hänen kätensä annetaan puolen valtakunnan kaupauntekijäisinä), enkä halua ohjata lapsiani keskittymään vain tyttöjen ulkonäöllisiin saavutuksiin.

      Mutta tämä menee myös toiseen suuntaan, eli kyllä: minua harmittaa hirveästi, että poikien lelut keskittyvät niin usein taistelemiseen ja ammuskeluun. Jos minä voisin sen yksin päättää, kotiimme ei tulisi yhtään leluasetta ikinä.

      Mutta et toki ole ainoa, joka on lumoutunut uusien legojen ihanuudesta. Ylistyslauluhan tämä oli :D

      Poista
    3. Tämä oli oikein hyvä alku, a haluaisin nyt penkoa yhä syvemmälle.

      Edelleen, jos tyttölegot merkitsevät ulkonäköä ja passiivisuutta, mikä siinä on epätoivottavaa? Miksi et erityisesti haluaisi kasvattaa tytöistä palvelijoita? Mikä on sen huono puoli?

      Koska tekstistä ei välity ilmeet, tähdennän että miksi-kysymykset eivät ole huudahduksia otsa rutussa, vaan sellaisia neutraaleja kysymyksiä, vailla mitään kummempaa tunnelatausta.

      -tuo aiempi nuor äitee

      Poista
    4. No ensinnäkin koko postauksen pointtihan oli, että olin tuominnut "tyttölegot" turhan kategorisesti. Eli että ne eivät tarjoa vain ulkonäkökeskeisiä roolimalleja, vaan myös muitakin. Mitä pidän siis hyvänä.

      Ja toiseksi, pidän sitä hyvänä siksi, että en haluaisi ohjata lapsiani mihinkään tiettyyn malliin - tai ammattiin. En tutkijaksi, missiksi, jääkiekkoilijaksi tai lääkäriksi. Se ei tarkoita ettenkö itse arvottaisi eri ammatteja eri tavoin, vaan että haluaisin tukea lasta löytämään itse omat vahvuutensa sulkematta pois monia vaihtoehtoja jo varhain oletuksilla tyyliin "tytöillä ei ole matikkapäätä" tai "kunhan pääsee hyviin naimisiin".

      Ajatteletko sinä, että ulkonäkökeskeisyys ja passiivisuus olisivat erityisen toivottuja piireitä omassa lapsessasi?

      Poista
    5. Mulle tuli mieleen myös sellainen, että siksi, etten halua etukäteen rajata hänen vaihtoehtojaan. Jos tytär haluaa ryhtyä palvelijaksi, se on asia erikseen, mutta minä en häntä siihen rooliin preppaa. (Tosin myönnän preppaavani toiseen suuntaan, mutta se on sitten arvokysymys.)

      Se, mikä tässä vähän häiritsee, on kyllä se, että edes kahden oluen jälkeen olen valmis keskustelemaan trollin kanssa.

      Poista
    6. Hihitellen kannustan täällä Tätiä ja Liinaa. Hih hih.

      Poista
    7. Täti-ihminen, en osaa sanoa (kysymykseesi). Nämä jutut on pohdinnassa.

      Huomasin kirjoittamassani yhden kummallisuuden. Niputin yhteen passiivisen tytön ja poikia palvelevan päiväkotitytön. Tulikin mieleen sellainen ajatus, että olisiko prinsessasadut siksi tytöille tärkeitä, kun tosielämässä jo päiväkodissa he nimenomaan eivät saa palvelua? (luin aiemman kirjoituksesi). Hehän ovat niitä aktiivisia, jotka pukee itse, syö itse ja pärjää itse.

      Tämä ei nyt enää ollut kysymys, mutta mielelläni kuulisin vielä mitä ajattelet pohdinnasta.

      -taas se sama kysyjä

      Poista
    8. Olin vasta kuuntelemassa yhden psykiatrin luentoa naapurikaupungissa ja hän sanoi, että "noin 5-vuotiaat pojat leikkii ritaria.... ja tytöt sipsuttelee korkokengissä, tai _mitä ne tytöt nyt tasa-arvon aikana sitten nykyisin tekeekään_".

      Saatan tulkita tuon lauseen ihan täysin väärin, mutta mulle jäi sellainen kuva että tuo kokenut miespsykiatri kummasteli tuota trendiä. Siis se hänen äänensävy olin minun mielestä sellainen vähän ihmettelevä ja hämmentynyt. Ikäänkuin hän ei olisi itse pitänyt tarpeellisena välttää kyseisiä leikkejä ja piti sitä jotenkin vähän yliampuvana ohjaamisena.

      Mä varmaan kuulin tuon lauseen ja se jäi mieleen siksi, että sen kuuleminen oli vähän epämiellyttävää. Kuten täti-ihminen kirjoitit linkkaamassasi postauksessa, tyttäresi ohjattiin päiväkotiryhmässä "tyttöjen puolelle", automaattisesti. Siitä tulee mulle yhtä epämiellyttävä olo kuin siitä, että meidän keskimmäinen on lapsistamme ainoa joka pelkää kuollakseen vettä, liian kylmää ja ja liian kuumaa, ja on silti ainoa poika, ja siten se, jonka oletetaan suorittavan asepalvelus.

      Joku siinä hommassa risoo mua. Ehkä se on jotain kapinaa vapauden rajoittamisen puolesta mulla, kun mua kavahduttaa lasten kohdalla se ohjaaminen.

      Mä luin kerran yhden psykiatrin kirjoituksen että jos ihmistä analysoidaan ja määritellään "ylhäältä päin", niin se herättää usein aggressiota. Tästä tässäkin on varmaan kyse. Että haluaisi, että lapsi saa itse kulkea omia teitään.

      Mä olin valtavan iloinen kun luin just uutisista kuinka ruotsalainen (?) tutkijaryhmä oli havainnut että meillä on jokaisessa solussa usein aktiivisena vain joko äidin tai isän osuus. Mutta että se vaihtelee! Se toi mulle yhtenä päivänä tosi paljon energiaa, kun ajattelin että on lohdullista kuinka muovautuvaisia ihmiset ollaan.

      Mä siis ymmärrän miksi toi legosarja saattaa aluksi ärsyttää. Että jos se johtaa tyttöjen ahtamiseen vain yhteen muottiin, ja heille ei anneta esim. (kärjistäen) rahaa ajokorttiin, ei osteta hyviä nappulakenkiä futikseen, niin on se minun etiikassa väärin. Ja jos pojan ei anneta leikkiä nukella tai kotia, (mä tiedän yhden tällaisen isän).

      Mun oma ideaalitilanne olisi kuitenkin se että en aina jonkun erityisen naisellisen asian kohdalla vakavoituisi, koska kyllä mä toivon että en liiaksi pelkää että se johtaa kaltevalla pinnalla luisuen johonkin piikailuun lasikaton alla.

      -MaKe

      Poista
    9. Nuorelle äiteelle: heitit ilmaan ajatuksen "olisiko prinsessasadut siksi tytöille tärkeitä, kun tosielämässä jo päiväkodissa he nimenomaan eivät saa palvelua?" Epäilisin, että tuskinpa mistään näin suoraviivaisesta prosessista on kyse. Prinsessarooli on varmaan tytöille mieluinen ennen kaikkea siksi, että sitä tarjotaan joka puolelta niin vahvasti. Ja onhan pojillakin prinsessaleikkejä - ehkä niitä ei usein vain niin vahvasti kannusteta...

      Ja MaKe, kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi! Mä olen juuri tänään muuttanut jälleen suhdettani "tyttölegoihin", kun kuulin kaverilta, että tämän lapsen päiväkodissa vain pojat leikkivät legoilla. Hänen tyttärensä haluaisi leikkiä, mutta toista tyttöä ei löydy kaveriksi. "Tytöt eivät osaa leikkiä legoilla," kertoi henkilökunta. Eli: Friends-legoja päiväkoteihin sinne Chimojen joukkoon, ja pois poika-leima lelulaatikosta!

      Mutta samoin kuin sinä, en jaksaisi aina heittää femakkolohikäärmeen viittaa niskaani kun vähänkin ollaan epäilyttävillä rajoilla. Ehkä ei tarvitsisi niin hermostua jos sitä valinnanvapautta olisi vähän enemmän, suuntaan ja toiseen.

      Poista
    10. Kiitos mukavasta kommentista! Minustakin alkaa tässä vanavedessäsi tuntua vielä paremmalta, että on olemassa tyttölegoja, jos ne vaikka auraisivat vähän näitä sp-tottumuksia pois tieltä. :)

      Mä tykkäsin pienenä tosi paljon parkkitaloista, niistä joissa ajetaan pikkuaitoilla. Koska ne oli muistaakseni selvästi osoitettu pojille (esim. pakkauksen kannessa oli poika), luulen etten "tajunnut" pyytää sellaista itselleni. Siis luulin tavallaan että se ei kuulu minulle., vaikkei sitä kiellettykään. Harmi tavallaan,koska sitten paikkasin tätä ostamalla sellaisen pojalleni, jota ei _kiinnostanut yhtään_. (varmaan aika klassinen tapaus ostaa jotain mistä itse jäi paitsi, lapselleen...)

      -MaKe, jonka appiukon mielestä kaukosäätimeen koskeva poika on tekniikasta kiinnostunut ja tyttö taas samalla tavalla kaukosäätimeen koskiessaan pikkutavaroita järjestykseen laittava tapaus... :D

      Poista
    11. Ai miten mahtava tuo appiukko! :D Eikä varmaan itse tajua mitään outoa puheissaan... Niin se maailma järjestyy!

      Poista
  9. Hei, palaan tähänkin tekstiin joskus ajan kanssa, mutta kysyisin pikaisesti, voinko lisätä blogisi oman blogini sivupalkkiin suositeltavien listalle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai! Eikä siihen mielestäni tarvitse edes lupia kysyä :)

      Poista
    2. Kiva :) Minusta nyt oli vaan hyvä kysyä.

      Poista
  10. On vaikeaa kasvattaa tytöistä aikuisia ihmisiä antaen roolimalleja, mutta kuitenkaan estämättä omaa luovuutta olla sellaisia kuin ovat: rohkeita, reippaita, ajattelevia, herkkiä, söpöjä, vahvoja, mitä vain.
    Tämä sivu tuli vastaan ja sopii mielestäni tähän keskusteluun: http://www.huffingtonpost.com/2014/01/17/lego-ad-1981_n_4617704.html
    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin valitut kuvat tuossa jutussa.

      Nyt pakko mainita asia, josta olen joskus kuullut. Että nämä tyttö- ja poikamaiset lelut ja vaatteet kuulemma lisääntyvät sitä mukaa, kun yhteiskunta TASA-ARVOISTUU. Eli, kun miehet ja naiset yhä enemmän ovat muuten elämässä samassa asemassa, niin sitten tulee tarve korostaa nais- ja miesmäisyyttä.

      Eli: jos ennen vaikka traktoria ajoi maatilalla mies, ja leivät leipoi hamehelmainen nainen, niin he kuitenkin ostivat samaa shampoota, eivätkä miehistä ja naisellista. Nyt, kun kumpikin käy heittämässä rehuja lehmille, samoissa haalareissa, autoa ajaen ja samoja hommia tehden, niin jokin asia on muuttunut niin, että nainen kaipaa naisellisuutta ja mies miehisyyttä ja niitä haetaan kaupasta.

      Osaakohan joku selittää miksi näin on?

      MaKe

      Poista
    2. Kiitos Piia tuosta linkistä! Toisaalta siinä oli unohdettu tuo Kasper Diemin osoittama Legojen sukupuolittuneisuus jo kahdeksankymmentäluvulla, mutta tottahan on tuo, että hahmojen sukupuolittaminen menee koko ajan överimmäksi. (Tosin eipä tuo Mansikka-Marjan originaalikaan nyt ihan hirveän sp-neutraali ollut :D Keskimmäisen lempparisarjoja muuten. Ihan käsittämätöntä soopaa...)

      Mutta totta puhut, vaikeaa on!

      Ja MaKe, minä en ole tällaiseen teoriaan aiemmin törmännyt, eli en osaa sen syvemmin analysoida sen varteenotettavuutta eli mihin se pohjaa. Äkkiseltään ajattelisin kuitenkin, että nämä sukupuolitetut tuotteet ovat lisääntyneet lisääntyneen ostovoiman myötä samanaikaisesti yhteiskuntamme tasa-arvoistumisen myötä. Ja kuvittelisin, että ihan vastaava kuvio on tapahtunut yhteiskunnissa, joissa tasa-arvo ei ole edennyt lainkaan samassa mittakaavassa kuin meillä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...