 |
| Viisivuotias nukkuu jo usein yönsä heräämättä. |
Alkamassa on kahdeskymmenesneljäs yö kuopuksen unikoulun aloittamisen jälkeen. Jokohan saan virallisesti lausua, että "kolme päivää se vie" ei ole täysin universaalisti pätevä totuus?
Myönnettäköön, että unikoulumme on edennyt hieman vaiheittain. Yö numero kymmenen oli ensimmäinen uudessa huonejärjestyksessä, ja yön numero kaksikymmentäyksi koittaessa päätin, etten imettäisi vauvaa edes aamulla vuoteessa, ettei hän turhaan heräilisi sitä odottaen. Yöllä ei saa ruokaa, vuoteessa ei saa ruokaa. Ylös noustuamme tarjoilen puuroa ja vasta sitten maitoa.
Konsepti on kirkas, mutta ei kaikkien osapuolten hyväksymä.
Edistystäkin on toki tapahtunut. Toisinaan vauva saattaa itse nukahtaa ensimmäiseltä heräämiseltään. Huutelee hetken ja sitten hiljenee. Pari seuraavaa herätystäkin sujuvat yleensä kivuttomasti muutamalla taputuksella ja pään silityksellä. Niin ja ovathan nukkumispätkät pidentyneet alkuperäisestä tunnista. Mutta kyllä se vaan heräilee, siitä ei tunnuta pääsevän mihinkään.
Seitsemännentoista yön jälkeen heräsin riemuissani: olin noussut ensimmäisen kerran vasta neljältä! Mutta kävi ilmi, että yö olikin toisenlainen käännekohta - olin ensimmäistä kertaa kahdeksaan ja puoleen kuukauteen nukkunut läpi lapsen huudon niin että mies oli herännyt ja minä en. Minua kai sitten oli väsyttänyt.
Kahdentenakymmenentenätoisena yönä aiempi kuvitelmani oikeasti toteutui: vauva nukkui yhdestätoista neljään ilman huoltotaukoja. Viisi tuntia! Vihdoin! Edistystä!
Seuraava eli viime yö olikin sitten ihan samanlainen kuin aiemmat. Se on: herätys kahdeltatoista, yhdeltä, kolmelta, viideltä, ja siitä eteenpäin pientä torkkumista siihen asti kunnes päätän ettei enää. Tänään nousin kahdeksalta (mies aamusyöttöjen jälkeen yhdeksältä, minkä jälkeen nukuin vielä tunnin).
Olenkin tässä leikkimielisesti jännittänyt mikä saapuu ensin: A. psykoosi, B. avioero vai C. kokonaan nukutut yöt. Vielä ei ole yhdestäkään voittoisia merkkejä havaittavissa.
Mutta: ehkä jo tänä yönä kaikki muuttuu! (Toivokaamme, että C:n suuntaan.)
Pidän peukkuja C:lle :)
VastaaPoistaKiitos! Ei totetunut vielä (mikään vaihtoehdoista), mutta ehkäpä jo ensi yönä ;)
PoistaToivottavasti oli C. Vähän tuo kuulostaa huonolta, mutta toisaalta, huumorintaju näkyy onneksi vielä pelaavan.
VastaaPoistaKuulostaa ja tuntuu huonolta, kieltämättä. Mutta vain öisin loppuu huumorintaju, ja pääasiassa vain aamuisin on tiukkaa. Loppupäivän sitä kummasti aina sinnittelee ja uskoo tulevaan. (Olen ajatellut, että jos olisin *todella väsynyt*, en kukkuisi blogia kirjoittelemassa yhdentoista aikaan illalla. Eli vielä on vähän sytytyslankaa jäljellä!)
PoistaVoiko pienokaisia viedä "kellotukseen"? Sehän olisi huikea business-mahdollisuus, jos tällaista palvelua ei vielä ole. Kuolemanväsyneen vanhemman maksuhalukkuus voisi olla kova.
VastaaPoistaKyllä, maksan mielelläni! En ymmärrä mihin viittaat kellotuksella, mutta sama se! Myytkö sinä?
PoistaOon kuullut jostain joskus, varma tieto siis, että kaksosia voi viedä sairaalaan ajastettavaksi. Heräilevät ja syövät sen jälkeen samaan aikaan. Eikö yksösenkin kellottamisen vois ulkoistaa?
Poistameillä on tollasta, tosin kuopushan on 1v3kk joka on aina nukkunut ihan päin persettä. yötissithän on lopetettu jo ööh oisko ollu kesällä. ja muutkin tissit melkein kaksi kuukautta sitten. ei vaan auta mikään, dyddö on paska nukkuja. ja menee huomenna tarhaan.
VastaaPoistadzemii!
wandis
Eieieieieiiii, ei näin o_O No, onhan se tavallaan lohdullista, ettei me olla ainoat taitavat valvojat Suomenmaassa, mutta ei tätä varsinaisesti kenellekään toivo... Tsempit myös sinne, valvomiseen ja tarhan aloitukseen! Kiva kuulla, että olet yhä kuulolla :)
PoistaVoi hitsiläinen. Jospa heräilyjen määrä vähenisi. Itse olen aikuisenakin herännyt aina vähintään kerran yössä, joten kaikki meistä ei koskaan opi nukkumaan koko yötä putkeen... Meillä nyt 1v. 7kk herää sen 1-4 krt joka yö mutta rauhoittuu jo hyvin vähällä. Tsemppiä kovasti psykoosin välttämiseen!
VastaaPoista(Jee wandiskuulumisia yllä :)!)
Kieltämättä, vauvalla on todennetusti huonosti nukkuvia geenejä äidin puolelta, ja vanhemmatkin lapset ovat olleet huonoja nukkujia. Mutta tämä kolmonen ei syö tuttia, mikä tekee rauhoittumisesta ratkaisevalla tavalla vaikeampaa...
PoistaJa totta puhuen, en minä edes kuvittele heräämätöntä yötä; toivon vain, että lapsi oppisi itse rauhoittumaan ja että nämä tunnin, puolentoista kukkumisjaksot loppuisivat.
Jaxuhali. Univelka on todella hirveää, itse oon myös aika syövereissä juuri nyt mutta onneksi tuntuisi nukkumiset olevan paranemassa kaikilla.
VastaaPoistaVarmaan ootte jo kaikkea kokeilleet ja miettineet, mutta oisko se sairaalaunikoulu ihan huono ajatus? Tai että itse käyt yksin yökylässä jossain lähellä ja tulet aamuksi kotiin imettämään?
Joka tapauksessa oikein paljon myötätuntoa ja tsemppausta täältä.
Kiitos! Ja hyvä kuulla, että teillä paranee, kyllä meilläkin vielä joskus...
PoistaMenen keskiviikkona neuvolaan hakemaan influenssarokotuksia, ja ajattelin kyllä kysellä noista unikouluista. Myönnän, että olen vähän skeptisesti niihin suhtautunut. Mutta olen näinkin järjissäni kiitos vanhempieni - he ovat kahdesti ottaneet vauvan yökylään ja seuraava reissu on sovittuna. Mies kun reissaa nykyään (arki)päivittäin Helsinkiin ja herää 4.40, siitä ei ole osallistujaksi tähän projektiin...
Äh. A olisi mun näkökulmasta luontevin vaihtoehto, mutta mun näkökulmahan on mitä on...Veikkaan, että kyllä se ton C:n puolelle kallistuu, ihan varmasti. Toivotaan että pian!
VastaaPoistaNo mä kyselen sulta sitten vinkkejä jos luonteva psykoosi iskee päälle! Mutta kiitos, toivomme virallisesti yhä C:tä.
PoistaMeidän reilun vuoden ikäiselle aloitettiin hyvin pehmeällä periaatteella unikoulu neljä yötä sitten. Tänään hän nukkui aamulla pidempään kuin kertaakaan ja päiväunissakin tehtiin eilen ennätys. Se uni on nyt tullut vähän väärään kohtaan vuorokautta :) Huutoa meillä ei yöllä kuulu vaan neiti joko pyörii ja kitisii vähän tai sitten vain katselee ympärilleen. Mutta jospa se uni löytää tiensä sinne öihinkin!
VastaaPoistaJaksamista! Totesin ekan yön jälkeen, että unikoulu taitaa olla varsinainen huipennus univelalle.
Paula
Heh, meilläkin vauva posottaisi päiväunia ihan rajattomasti, mutta olen valinnut herättää siten ettei ylittyisi viittä tuntia (kaksilla unilla). Jännä tosiaan, että vaunuissa lapsi nukkuu helposti kolme tuntia heräämättä, mutta sängyssä harvoin. Ehkä pitäisikin laittaa yöksi vaunuihin pihalle :D
PoistaMutta teillä kuulostaa kyllä minun korvaani ihan täydelliseltä. Minun puolestani vauva saisi hyöriä ja katsella ihan rauhassa sängyssään; kunhan ei huuda eikä vaadi minulta mitään :D
Ihan pikakommenttina: meille sanottiin, että yli neljän tunnin päiväunet häiritsevät yöunta. Kannattaisi kokeilla ensin noiden päikkäreiden rajoittamista maks.neljään tuntiin.
Poistat. Kanssavalvoja
Joo, lienee päivänselvää, että vauva kompensoi päiväunilla huonosti nukuttuja öitään ja siksi olenkin herätellyt päikkäreiltä. (Ovat siis pidentyneet unikoulun myötä.) Mutta pitääpä ottaa vähän tarkemmin syyniin se päivällä nukuttu aika: 2x2h pitäisi tosiaan kyllä riittää päikkäreiksi! (Tai 2+1h...)
PoistaHuhhuijaa, tsempit täältäkin! Ja onpa ilahduttavaa lukea tällaisia näkökulmia raskaana ollessaan... Ei mutta meillehän tulee se sellainen tyyppi, joka nukkuu heti sairaalasta kotiuduttuaan täysiä öitä. Niin se on. Ja taatusti tekin jo pian nukutte paremmin, niin se on.
VastaaPoistaMiten saisi koulittua vauvoista niin kuuliaisia, että ne vaan ihmettelisi hämärää kaikessa hiljaisuudessa, jos sattuvat heräämään? Yksien kavereiden lapsi oli vauvana just sellainen, saattoi valvoa kauankin yöllä ja olla ihan tyytyväinen. Ekaluokkalaisena sen saattoi löytää aamuyöllä vessasta lukemasta sarjiksia kaikessa rauhassa; omassa huoneessa lukuvalon sytyttämisestä olisi taatusti jäänyt kiinni.
No eiku tällaisista on just hyvä lukea, niin sitten voi huokaista helpotuksesta kun itsellä kaikki menee paljon mukavammin :D Mutta jos nyt vinkkailemaan lähtisin - mitä en toki tee, paitsi aina - niin eikun pullolle, mahdollisimman ajoissa! Rintaruokinnalla pilattu tämä(kin) lapsi.
PoistaJa sitten iloisiin uutisiin: se nukkui viime yönä klo 24-05 heräämättä JA vielä viidenkin aikaan se rauhoittui taputtelulla ja alkoi hulista vasta kuudelta.
Eli kyllä se tästä! Jopa meillä. Ja teillä heti sairaalasta ;)
Juhuu!!! Kyl se siitä!
PoistaLoistavaa, siis tuo 24-05! Oikeasti. :)
VastaaPoistaKyllä, se on :)
PoistaPäädyin blogiisi näin yöllä, valvoessani, yllätys yllätys, yövieroituksen parissa. Meillä on nyt menossa se kolmas yö. Ja tätä ennen takana monenmonta huonosti ja vielä huonommin nukuttua yötä. Tämän kirjoituksen lukeminen tosin ei juuri toiveita nostattanut, mutta onhan vertaistuki lohdullista. Alan vähitellen ajatella, että ehkä ei ole kyse siitä mitä me ollaan tai ei olla tehty, vaan jotkut lapset vaan on tällasia. Toisaalta, tapojaan voisi muuttaa, mutta miten muuttaa lasta..? No, kai tämäkin "vaihe" (Onko kyseessä ohimenevä vaihe, jos sitä on jatkunut koko lapsen tähänastisen elämän?) joskus loppuu.
VastaaPoistaMiten teidän yöt nykyään sujuu?
Voih, toivottavasti teillä se maaginen kolme yötä riitti, toisin kuin meillä! Sikäli kyseessä on vaihe, että joskus se loppuu kai kaikilla. Meillä ainakin vanhemmat lapset ovat kahteen ikävuoteen mennessä alkaneet nukkua enemmän tai vähemmän kokonaisia yöunia. En nyt muista tarkkaa ikää, mutta ovat alkaneet, joskus. Mutta tokihan osa meistä nukkuu huonommin kuin toiset niin lapsena kuin aikuisena. Ja ehkäpä me huonouniset saamme helposti niitä huonounisia lapsia ja sitten niiden kanssa yöt yöstä päästyämme? En tiedä, arvailen.
PoistaJa nykyisistä unista... Unikoulu puri jossain kohtaa (yli kaksi kuukautta siinä meni - anteeksi kun kerron). Hyvässä vaiheessa lapsi heräili, mutta rauhoittui itsekseen. Sitä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun alkoi nuha ja yskä ja korvat ja sitten sama kierros alusta. Tällä havaa heräilee n. kolmen tunnin unien jälkeen, eikä rauhoitu millään. Odotan flunssakauden loppumista, että saataisiin aloittaa uusi unikoulu. Tai sitten odotan vain kaksivuotispäivään. Kumpi sitten tuleekaan ensin :D