Tänään oli hyvä päivä. Ja pitää varmaan heti alkuun antaa sarkasmivaroitus: tuo äskeinen ei ollut sarkasmia.
Nousin puoli seitsemältä. (No se ei kyllä ollut päivän hyvä osuus.) Kahdeksan jälkeen herätin miehen ja painuin takaisin untuvavällyihin. (Se oli. Oikein hyvä.) Mies herätti puoli yhdeltätoista, lähti hiihtämään. Minä laitoin itselleni kahvin, vauvan päiväunille ja lounaan tulille. Hiihdon jälkeen mies kävi huikkaamassa ovelta moikat ja lähti pelaamaan futsalia. Vauva nukkui pitkät unet ja me muut rakensimme legoja.
Kun mies kotiutui harrastekierrokseltaan, minä lähdin lenkille. Bleue kirjoitti tänään, miten täytyy välillä pysähtyä saadakseen tilaa ajatuksille. Minä näemmä tarvitsin yksinäisen juoksulenkin, jolloin kylmästä tokeennuttuani sain pitkään mieltäni kaihertaneita suunnitelmia loksahtelemaan paikoilleen ja kevättä järjestykseen. Pieniä työajatuksia. Ja kuten bloggaajat tapaavat sanoa: siitä lisää sitten myöhemmin.
Juoksuharrastukseni on jo itsessään erityisen palkitsevaa: koska en usko pitkäjänteisyyteeni tämän tapaisissa projekteissa, joka ikinen kerta kun saan itseni lenkille, koen suurta onnistumisen tunnetta. Tänään, miinus viidessä asteessa, juoksin myös henkilökohtaisessa pakkasennätyksessäni. Kyllähän monet sanovat, ettei kylmässä ole paha juosta. Mutta en minä heitä usko: hehän juoksevat kylmässä! Eli itsensä ylitys siinäkin, kelpaa läpsiä itseään olalle.
Kerrassaan nostattavan lenkin ja pikaisen päiväruoan jälkeen lähdin ompelukerhoon, joka onkn parasta mitä ihmisille noin keskimäärin voi sunnuntaina tapahtua. Sain miehen pipon puikoille: tällä kertaa ohjeen mukaan ja ohjeenmukaisella langalla. Sain myös suklaakakkua ja kahvia. Ja autossa kuunnella itsevalitsemaani musiikkia. Neroutta toisensa perään.
Kotiinpäästyäni mies ehdotti, jos hän vielä kävisi pelaamassa vähän pipolätkää. Kokosimme lasten kanssa viimeiset legot, söimme iltapuurot ja mies palasi ennen yhdeksää ottakseen kopin nukutuksista.
Hyvä päivä.
Joku saattaa kauhistella perheen yhteisen ajan puutetta, mutta ei hätää: se ruksittiin pois työjärjestyksestä jo lauantain puolella! Samoin kuin lasten luistelut ja pulkkamäet. No niin, nyt saa jatkaa kauhistelua.
***
Todettakoon vielä, että oli tietoinen päätös lopettaa sudeksi kokemani tammihaaste. Ei pidä kuormittaa omaa pitäisi-listaansa liikaa, niin voi keskittyä olennaisiin. Saa tilaa ajatella.
Liikunnan riemua parhaimmillaan :)
VastaaPoistaNo todellakin! Kuten aiemmin todettua, kelpaa näin paremman puutteessa :D (Ja onhan se palkitsevaa.)
PoistaKyllä on yhteinen aika ihan yliarvostettua. No okei, ei ole, mutta se voi tarkoittaa niin erilaisia asioita - vähäkin voi olla tosi hyvä joskus, etenkin jos siinä on sellainen sujuva yhteisymmärrys mukana.
VastaaPoistaMä yritän tässä teeskennellä, että tämän lukeminen kohensi minunkin ankeaa maanantaitani, mutta oikeastaan se toi vain entistä synkeämmän kontrastin tälle aamulle :D Silti, se kohta, jossa laitoit itsellesi aamukahvit aamu-unien jälkeen tuntui erityisen kivalta lukijastakin.
Äsh, viimeiseksi oli tarkoitus tehdä lukijan mieltä pahoittava lesoilupostaus. Luotin ehkä liikaa siihen, että kaikki arvostavat kuitenkin vain sitä perheen yhteistä aikaa :D Mutta kyllä yksin on välillä oikein hyvä!
PoistaJa kiitos, minustakin oli aidosti mahtavaa herätä siten, että saattoi heti alkaa lounaan valmisteluihin. Ja juoda se kahvi samalla. Vieläkin lämmöllä muistelen! :D
Olipa hyvä päivä! Mä kauhistelen nykyään lähinnä itsessäni sitä, miten vaikea mun olisi lähteä viikonloppuisin johonkin omaan juttuun. Pari iltaa viikossa on meillä molemmilla ja satunnaisia viikonloppumenoja, mutta muuten en tajua, miten kietoudun nykyään niin ajatukseen, että viikonloput ollaan yhdessä. Ehkä mieskin, koska koko asia ei ole edes noussut puheeksi. Nytpä tästä innostuneena ehdotan jotain vaihtourheiluja viikonlopuille.
VastaaPoistaMeillä menee nykyään arki-illoista jo kolme lasten harrastuksiin, ja kun mies käy siellä kaukana idässä töissä, niin kieltämättä viikonloppuihinhan meidän aikuisten harrastukset tahtovat tuppautua. Samoin kuin se perheaika ja parisuhdeaika ja ihan kaikki aika. :D Eli ehkä ei ihme jos välillä ruuhkautuu!
PoistaMutta kannattaa ehkä kokeilla jos siltä tuntuu!
Hyvä hyvä!
VastaaPoistaSun mies on kyllä jonkin sortin (urheilu)hullu; ennen edellistä poikain iltaakin se yritti käydä hiihtämässä täällä päin, mutta vissiin monot tms. oli unohtuneet, joten joutui kumminkin muiden kanssa ryypiskelemään ajoissa.
Meillä on tapana kanssa viettää paljon aikaa kolmisin viikonloppuisin, jos ei ole muuta sovittuna. Tänä viikonloppuna hoidettiin lapsen ulkoilutukset kumminkin vuorovedoin, ja voihan pojat että se oli hyvä idea. Kaikki saivat laatuaikaa (äiti-lapsi, isä-lapsi, äiti, isä) ja mä sain vähän töitä tehtyä. Ja siivottua, mutta siitä syytän hormoneja. Ei liene ihan normaalia siivota roskiskaappi, suihkun lattiakaivo, pyykkikoneen tiivisteet JA pihavaja samana päivänä. Onneksi ehdin myös kävelylle kaverin kanssa ja sohvalle kirjan ja suklaan kanssa.
No sitä se mies kyllä on! En minä saisi tiristettyä kolmea urheilusuoritusta yhteen päivään; tiukkaa tekee saada ne yhteen viikkoon!
PoistaMutta ei tuo sinunkaan listasi todellakaan normaalilta kuulosta! Viimeinen lause pelasti sentään edes vähän... Mutta selvästi on aikaansaavemmat hormonit sulla kuin mulla :D
Ei liity nyt kyllä aiheeseen mitenkään, mutta:
VastaaPoistaOlisi mukavaa lukea kirjoitus siitä että millaisia ajatuksia sulla on meikkaamisesta.
Jos meikkaat niin miksi, etkö ole tyytyväinen ulkonäköösi, oletko epävarma, haluatko olla mahdollisimman edustava kuvissa tai tapaamisissa? Miksi sitten et riittäisi sellaisena mikä olet luonnostaan? Kenen mielestä, ja onko sillä väliä?
Jos et meikkaa niin miksi et?
Oletko mielestäsi kaunis ilman meikkiä? Miksi tai miksi et?
Tämä olisi mielestäni erittäin mielenkiintoista. Terveisin yksi Sonja joka ei ole tarvinnut meikkiä kohta kuuteen vuoteen. :-)
Haa, kiitos postaustoiveesta, olen tässä nyt pyöritellyt mielessäni riittääkö mulla asiaa meikkauksesta ihan kokonaisen postauksen verran, sen verran toissijaista roolia se näyttelee elämässäni. Eli meikkaan kyllä, mutta tavallisina arkipäivinä harvoin sitä tulee tehtyä. Lähdön hetkellä sekin minuutti tarvitaan jonkun muun pukemiseen.
PoistaPistän siis toiveen korvan taakse!