 |
| Uniformut pesussa. |
Esikoinen kiukutteli tänään raskaasta vastuustaan kotona.
- Miksi MINUN pitää AINA hakea hammasharja! Ja sinä vaan istut siinä! [En spekuloi mistä lie oppinut moisen argumentaatiotavan.]
Selitin, että oman hammasharjan noutaminen on varsin pieni kotityö, ja jos tarkkoja ollaan, voisi viisivuotias ottaa jo suurempaakin vastuuta kotitöistä, esimerkiksi viedä roskat, tyhjentää tiskikoneen ja imuroida alakerran.
- Mutta ne ovat sinun hommiasi!
- Miksi? Kotityöt ovat perheen yhteisiä töitä. Mikä taho määrittelee, että ne olisivat nimenomaan minun hommiani? Kuka määrää, että juuri minun pitää tehdä kaikki kotityöt?
- Jeesus.
Mitäs siihen lisäämään.
Mun tuli tuosta otsikosta vaan mieleen tämä http://www.youtube.com/watch?v=xnLCmB8Ekfo
VastaaPoistaAnteeksi, voi olla toisten mielestä vähän mauton. Mutta mulla on vähän kuumetta niin pistetään sen piikkiin.
Hehe! Mä muistan tuon taannoin kiertäneen facessa, mutta en sitä silloin koskaan katsonut. Ei näyttänyt Pikku Kakkosen postilta, mutta jos on aito lastenohjelma, niin aika mahtavaa :D
PoistaJoo mun käsittääkseni se on jonkun kristillisen tv-kanavan lastenohjelmasta :)
PoistaTirsk! Tuohon on paha lisätä mitään.
VastaaPoistaNo kyllä! Sananvalmiudella pääsee tässä perheessä pitkälle :D (Vaikka kyllä lapsi sen hammasharjansa haki silti.)
Poista:D Ihan paras.
VastaaPoistaJa vakavasti ottaen, se on karmeaa, kun huomaa, että oma varsin, öh positiivinen tapa suhtautua kotitöihin palaa kaikuna pikkuihmisiltä. Ei niin, että itelle olisi käynyt näin, köh...
Näinhän se on joo. Vaikka tiettyyn rajaan saakka yritän olla näyttämättä sitä "kotitöiden taakkaa" lapsille, niin välittyyhän se kyllä meidän vanhempien välisistä keskusteluista. Mutta toisaalta en halua myöskään, että lapset ajattelevat asioiden kotona tapahtuvan taianomaisesti, vaan he saavat tosiaan osallistua - lähinnä toistaiseksi vain oman huoneensa siivoamiseen.
Poista:) Kun tulemme nuorimmaisen kanssa ulkoota sisälle, hän heittäytyy laiskamadoksi riisumisen suhteen todeten, että "Riisu mut, kun oot kerran pukenutkin".
VastaaPoistaHaha. "Korjaapa lelusi, kun sinä olet ne levittänytkin." Kaikuna tulee tosiaan omat argumentit :D
PoistaTirsk :D Pitää näköjään aktiivisesti pyrkiä kitkemään luulot pois jo nuorella iällä, ettei sitten viisivuotiaana hypitä nenille.
VastaaPoistaJoo, tiukkaan ikeeseen vaan! Vielä kun ehtii!
Poista:D Todellinen "luu kurkkuun" -vastaus.
VastaaPoistaKyllä sanattomaksi veti :D Lapsi ei varmasti itse tajunnut miten nokkelasti vastasi - joulun tienoilla kerroin kyllä, että toiset juhlivat sitä myös Jeesuksen syntymäjuhlana, mutta kaverin tarkempi merkitys lienee lapselle kuitenkin tuntematon...
PoistaMun poika tuli viime talvena eskarin kirkkoreissun jälkeen silmät loistaen selittämään, kuinka "siellä kirkossa oli semmoinen Jeesus, joka meidän pitää pelastaa". Juu, saattaa olla, että on uskonnonopella koulussa hommaa saada kuvio selväksi ;).
PoistaOppi mennyt kerrasta perille :D Mä en ole myöskään lähtenyt kristinuskon saloja lapsille avaamaan sen enempää kuin että jotkut uskovat Jeesuksen olevan Jumalan poika. Mutta eiköhän meilläkin jossain vaiheessa koita huoli yleisestä pelastumisesta - mulle ainakin tuli kun kouluun pääsin "ei-tunnustuksellisen" uskonnonopetuksen pariin.
Poista:D.
VastaaPoistaMutta hyvää läppää toteutit matkalla. Olisin kyllä halunnut kuulla Jeesuksen jälkeisestäkin elämästä :D.
Kiitos :) Repesin kyllä oikein sydämellisesti eli keskustelu kokolailla päättyi siihen.
PoistaJäin itsekseni pohtimaan kristinuskon käsityksiä äidin roolista ja naisesta kotitöiden tekijänä - mutta ehkei niitä voi suoraan Jeesuksen puheisiin palauttaa...
Herranjesta, ne alkaa päihittää meidät meidän omassa pelissä! Näsäviisaat ja rakentavat vastaukset vol 2 - Jälkikasvun kosto. Meillä loputtomiin Miks-kysymysjatkumoihin tarjotaan joskus vastaukseksi klassista turkulaista viisastelua: Siks ku sika sanos piks (meillä Keski-Suomessa sanottiin kyllä, että Siks ku siin on niks, mutta onhan toi miehen versio nyt hauskempi). Lapsi muunsi sen jo aikoja sitten muotoon Siks ku possu sanos poks, mikä on musta ihan kingi.
VastaaPoistaMutta siis: suutarin lapsella ei oo kenkiä, ja feministin lapsi kuvittelee äidin marttyyrinviitan olevan itse Jeesukselta peräisin, ja siten aika hankalasti vaihdettavissa?
(Kun nyt ajatuksenvirtaan loikattiin, mainitsen vielä, että Satu Silvo sai muinaisen Kuukausiliitteen Perhesiteitä-jutun mukaan puolisoltaan 50-vuotislahjaksi marttyyrinviitan. Minusta nerokasta, mäkin haluaisin! Siihen voisin aina tiukan paikan tullen verhoutua, kun tuntisin itseni oikein aliarvostetuksi ja väärin kohdelluksi.)
"Siks ku sika sanoo piks"? Saanen epäillä virkkeen yleisturkulaista levinnäisyyttä, sillä en ole koskaan kuullutkaan :D
PoistaOlet muuten oikeassa tuosta marttyyrihommasta: tarkoituksenani oli siis saada lapsi itse pohtimaan asioita, mutta vähän marttyyrimaiseltahan tuo kuulostaa. (Mikä siis ehdottomasti olen: en vain niin välittäisi sitä lasten suuntaan artikuloida :D Eli viitta minullekin, ehdottomasti!)
Mutta eihän näsäviisaista ja nokkelista lapsista voi olla kuin riemuissaan - vaikka ne sitten piru vie voittavatkin... :D
Aamen! Jeesus ois kyllä kätevä tyyppi tässäkin taloudessa, ihmeille olisi päivittäin käyttöä.
VastaaPoistaJa katso, viidestä perunasta ja kahdesta kalapuikosta hän loihti monipuolisen ja ravitsevan aterian koko perheelle!
Poista