keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kauppaleikki

Kaikki alkoi siitä kun järjestyksen ystävänä tunnettu mieheni osti kauppareissulla muovisen säilytyslaatikon. Tähän voi laittaa vaikka leluja tai vaatteita, hän esitteli, ja jätti laatikon ruokaostosten myötä keittiöön.

Muutamia päiviä laatikkoa keittiössä katseltuani sattui yhtä aikaan tyhjenemään jauhopussi ja kahvinpavut, ja keksin, että vihdoin voin toteuttaa useasti suunnittelemani kauppaleikin. Hämmästyin ja vähän kauhistuinkin sitä miten valtavan arsenaalin elintarvikepakkauksia pystyi keräämään yhdessä päivässä. Maito- ja mehupurkit pesuun ja teipillä kiinni, jugurttipurkkien kannet liimalla paikoilleen ja sipsi- ja sokeripusseihin rypistettyä sanomalehteä sisälle. Lelujen luksusluokkaa heti.

Ainoa ongelma on pakkausten keräämisen lopettaminen. Tämä voi tulla meidän kauppaleikkiin! keksivät lapset lähes päivittäin tyhjien pakkausten äärellä. Säännöksi laadin, että tuotteet eivät saa ylittää laatikon tilavuutta, kannen pitää mahtua kiinni.

Esikoinen askarteli hintalaput ja lastenhuoneeseen rakennettiin hyllyt laatikoista ja tuoleista. Seuraavana sadepäivänä voisi askarrella leikkiin rahaa, kätevästi kopiokoneella kuten avoimessa päiväkodissa. Vaikka kortillahan meillä ostokset useimmiten maksetaan. Ei niihin sadan euron sipseihin oikein muuten olisi varaakaan.

Kauppa oli kalliihko.

Vauva mukana ostoskärryissä -
koska kaupassa käyvät äidit. Tietenkin.


Kassa.
Se laatikko.

10 kommenttia:

  1. Ihan huippuajatus! Pitää välittömästi ottaa itse kokeiluun. Millä tarkoitan, että välittömästi kunhan lapsi vähän ensin kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! Ja kyllä tätä on hyvä muutama vuosi haudutella - ettei rupea hätiköiden hommiin... ;)

      Poista
  2. Naapurissa on kans aina maitopurkkeja leikeissä mukana. Mun mielestä nuo on vähän liian isoja (niinku multa jotain tässä kysyttäis), mutta jotain näytepakkauksia muroista ym. pienempiä versioita ottaisin mielellään leikkeihin mukaan. Kunhan meilläkin tytöt vähän kasvaa ensin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä tuon pointin isoudesta. Meilläkin on toki pitkään ollut ne normisetit eli leikkikeittiöt ja keittiöleikit, mutta niihin en ole halunnut sotkea oikeita pakkauksia, koska ovat niin eri mittakaavassa. Mutta kun nämä isot asiat ovat omassa laatikossaan omana leikkinään, niin sitten mulle kelpaa :)

      Ja jos oikein haluaisi panostaa, niin voisihan sitä ostaa yhden puolen litran maitotetran ja yhden pienen voipurkin ja niin edelleen. Melkein tuotteesta kuin tuotteesta saa pienempiä pakkauksia kuin mitä meille ostetaan...

      Poista
  3. Noilla hinnoilla en tiedä elelisikö sitä enää kaurapuurollakaan... Muuten mahtava kauppa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kovat oli katteet! Onneksi kaupasta sai aina vaihtorahaksi saman verran kun oli maksanut, niin pysyi maksukyky kunnossa.

      Poista
  4. Oi, noi korkkarit, kauppaleikin olennaisin osa. Koska kaupassahan käyvät äidit, ja äidinhän tunnistaa korkkareista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Esimerkiksi minä en koskaan poistu kotoa ilman korkokenkiä ;)

      Poista
  5. Meillä kans kauppaleikki hot juuri nyt. Tosin leikkivät sitä keittiössä ihan oikeilla ruokatarvikkeilla (ei avatuilla). Olen niin höveli että annan niiden tehdä niin vaikka kauhea sekamelskahan siitä tulee ja säilyketölkkejä kierii välillä vastaan myös sohvan alta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäs sen parempaa :D Meillä ei varmaan olisi avaamattomia pakkauksia sen vertaa että niistä leikkiä saisi. Avonaisia sitten niin ettei kaapit mene kiinni.

      (Sen sijaan annoin keskimmäisen auttaa minua cannelonien teossa siten, että sai leikkiä canneloniputkilla kun minä tein täytettä. Ja, no, eihän siitä uunin jälkeen erota ovatko putket olleet putkia vaiko suikaleita.)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...