tiistai 13. tammikuuta 2015

Se on päätelty!

"Veera Välimäen suunnittelema Neon Beast pääsi vihdoin osaksi vaatekaappiani," kirjoitti eräskin Liina tuossa pari kuukautta sitten. Ymmärtäisitte hauskuuden tuon "vihdoin" kohdalla, jos paljastaisin, että minä aloitin saman huivin kudintapuuhat ennen mainittua Liinaa.

Selittelynä mainittakoon, että viittä vaille valmis kutimustyö jäi rannalle Kiinan-pakkaamisen toisella kierroksella: sillä, jolla mukaan halutuista tavaroista karsittiin 90 kiloa kaikkein tärkeintä.

Virhearviointeja tulee aina silloin tällöin tehtyä.

Kun vanhempani pakkasivat täydennysvarustuksia tullessaan luoksemme kyläilemään, en epäröinyt.


Aloitin siis kenties kutomisen ennen Liinaa, mutta hän on täydellisen vastuussa projektista. Väkisin lahjoi minut neonkeltaisella langalla, vielä postitti Turkuun. (Sellainen se on!) Hyvän viikon käytin pohtien huivin värejä (netistä! eihän värejä näe oikein valokuvasta), koska en halunnut yhtä räikeää yhdistelmää kuin itse ohjeessa. Mutta olisi ehkä sittenkin pitänyt luottaa ammattilaiseen: kaksi harmaatani olivat luonnossa arvioituna liian lähellä toisiaan, eikä huivin raidoitus siten pääse täysin oikeuksiinsa. Lisäksi en tajunnut, että harmaat olivat sekavärisiä ja keltainen tasavärinen (solidi, kuten ammattilaiset sanovat). Sopivat yhteen tyylikkäästi kuin Tupu, Hupu ja Pentti.

Mutta onhan se silti aika ihana. Kun itse tekee saa sellaista kuin tulee.

Huivin myötä rikoin monta virstanpylvästä kutojan urallani: ensimmäinen ostoresepti (jonka Liina minulle suomensi ja selvensi chatissa kädestä pitäen), ensimmäinen luksuslanka (en tainnut aiemmin edes ymmärtää, että on olemassa 25 euron lankakeriä. Paitsi että eiväthän ne mitään keriä olleet vaan vyyhtejä. Ja keriminen: sepä vasta lystiä olikin!) Samalla tästä tuli heittäen myös kallein omistamani huivi.

 

Valitettavasti tuo Liinan alun lausunto ei ihan päde kohdallani: lähetän huivin takaisin vanhempieni mukana Suomeen. En uskalla riskeerata pakkaushommia paluun hetkellä, enkä halua myöskään pilata huivia Wuhanin harmaassa ilmassa. Kehtaa sitten liihotella tuo kaulassa tulevassa kulttuuritädin roolissani.

Mitä mä Liina seuraavaksi kudon?

12 kommenttia:

  1. OI SIITÄ TULI TOSI HIENO! Ei oo yhtään Tupu, Hupu ja Pentti! Mahtavaa!

    Mitä haluaisit tehdä? Toinen huivi, vai oletko jo villatakkifiiliksissä? Onko siellä Wuhanissa lankakauppoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos kiitos. Tuommonen. ;)

      Mä epäilen, etten ole vielä tasolla villatakki. Kaula-aukkoja ja hihansuita ja sen sellaisia. Eli huivi. Mielellään sellainen, jonka voi tehdä samoilla pyöröillä kuin edellisen :D

      Wuhanissa on lankakauppoja (omassa korttelissa on tietenkin yksi, mutta sen valikoima on aika suppea). Ja mitä täältä ei netistä saa... no esim. kriittistä kirjallisuutta.

      Poista
  2. Mä huudan täällä kans: MITEN HIENO! Ootte te kyllä semmosia sankareita, että voitte huivinne ylpeinä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas täällä huudetaan. KIITOS! Tiedän kyllä erään, joka osaa paljon monimutkaisempiakin huiviloita...

      Poista
  3. Mäkin haluan huutaa, kun on näin hyvä syy: AIVAN MAHTAVA! Hienot värit olet myös valinnut, vaikka eihän niistä mitään selvää tässä puhelimessa saa. En ole tajunnut, että noinkin makeita juttuja voi (taitava) itse tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sun täytyy sitten oikein tietokone avata ja tarkistaa ;) Ja kiitos kiitos, ihan hämilleni tässä joudun.

      Poista
  4. Hiano on ku mikä! Nauratti tuo Tupu, Hupu ja Pentti, liikutti Liinan lankalähetys, mut tää oli mun suosikki:
    Mutta onhan se silti aika ihana. Kun itse tekee saa sellaista kuin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja Liina on kyllä aika liikuttava. Ja taitava. Kutimointi-blogistaan päätellen on jälleen saanut uuden kutojan luksuslankojen koukkuun. Tai puikkoihin.

      Poista
    2. MITEN NIIN LIIKUTTAVA?

      Sitä paitsi mä en postittanut sitä lankaa, vaan omin jaloin kävelin postilaatikollesi Turun asemalta ja tungin langan sinne. Mikä ei tee musta mitenkään sen liikuttavampaa.

      Poista
    3. Ah, olin kokonaan sulkenut itseltäni kipeän muiston siitä, että kävit Turussa, mutta ei nähty. Nyyh.

      Poista
  5. Kyllä se Liina vähän tekee ;) Mutta sehän on vain hyvä juttu!

    Sikahieno huivi, ja se tunne kun saa valmista! Ja tosiaan just sellaisen kun tuli :)

    Enni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni! Ja tosiaan, valmiiksi saaminen, se on mahtavaa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...