Lapsiperheen vinkit Saarenmaalle

Matkatoverin mukaan suomenkielisestä internetistä puuttuu "Lapsiperheen vinkit Saarenmaalle". No, ei puutu enää. Ainakaan otsikkona. Sisältönä toki yhä tämänkin postauksen jälkeen.

Kuluvalla viikolla oli siis vuorossa huikentelevaisen matkailukesämme osio "lapsiperheloma Virossa", kohteena Saarenmaan pittoreski pääkaupunki Kuressaari. Matka noudatteli väljästi Italian-lomamme konseptointia, sillä erotuksella, että reissussa oli vain kaksi perhettä ja päiväohjemamme siten yhteneväisemmät. Majapaikkamme oli myös fasiliteeteiltaan vaatimattomampi - ja seurueemme jouhevampi liikkumaan - joten reissasimme enemmän ja söimme valtaosan aterioista ravintoloissa.

Erinomaisen lapsiperhekohteen Kuressaaresta teki saavutettavuus autolla - tai bussilla, kuten ekoihminen tekee - yhdessä päivässä ja kahdella lautalla, edullinen hintataso (maksoimme majoituksesta 45e/yö ja ruokailut ravintoloissa olivat tyypillisesti 20-30 euron välillä) sekä lapsiystävälliset nähtävyydet.

Lapsiystävällisellä viittaan siihen, että päiväohjelmamme muodostuivat tasolla uimaranta, hevosten katselu, kylpylä, ja pomppulinna, kaislikon raivauskoneen tuijotus, uimaranta. Lapset olivat otettuja kaikista yllämainituista, eikä aikuinen saa mahahaavaa jos jokin kohteista jäisi suorittamatta. Leikkipaikkoja Kuressaaresta löytyy useampia, ja lihapullia ja kanapastaa saa kaupungin jokaisesta ravintolasta, mutta yöelämää tai ostoskeskuksia ei ole aikuisia harhauttamassa lapsiperhelomailun ytimestä.

Kuressaaren viehättävää puuarkkitehtuuria, ja näkymä huoneemme kuistille, jossa oli hyvä istua iltaa lasten nukahdettua.

Mändjalan "dyynien" hienoa hiekkaa. (Ovat ne dyynejä ilman lainausmerkkejäkin, mutta jos mieleenne nousee sanasta kuva Dubaista, niin ei ihan sellaisia.)

Hotelli Rüütlin veekeskus ja sen ainoa vesiliukumäki, joka oli hitti lapsille yhdestä kolmenkymmeneenkuuteen ikävuoteen. 25-metrinen matka-allas, lastenallas, poreallas, ja yhteensä neljä muuta asiakasta takasivat leppoisan uimahetken.

Kuressaaren keskustan La Perla tarjosi autenttista amerikkalaisitaliasta entisen CIA-agentin arvovallalla. Kuvassa lasten bolognese (lampaanlihasta).

Koguvan kylä Muhun saarella tarjosi jäätelöt ja hengähdystauon pitkällä auto-lautta-auto-lautta-auto-matkalla Kuressaaresta Turkuun. Leo Stranius viipyi pidempään.

Kauneushoidot ja shoppailu kuuluu luonnollisesti Viron-matkan ohjelmaan. Kynnet maalattiin jo mainitun Rüütlin ilusalongissa (45min/20e), pöksyt myi Rimi-ruokakaupan edessä tiskiä pitänyt kirjavien housujen kauppias (12e). Miten on, Taikinanaama, onko riittävän värikästä?

Matkatoverini pakkasivat mukaan oman mutteripannun. Mitä neroutta! Toiseksi pakkausvinkiksi, etenkin itselleni: uima-altaan tuoman viihdykkeen puutteessa pihalelut olisi hyvä pakata mukaan asti eikä vain vihjailla lapsille niiden pakkaamisesta.

Tallinnassa söimme jälleen F-hoonessa. Toimii myös lasten kanssa, etenkin näin kesällä, valtavan terassinsa ansiosta. Ruoka oli yhä hyvää, eikä kukaan lukuisista suomalaisista ollut porsasasussa.

Lisääkin vinkkejä seuraa, kenties, mikäli saan käsiini matkatoverini kattavamman kuvamateriaalin. Ja jos kun te niitä runsaslukuisina joukkoina vaaditte.