Olen havainnut hämmästyttävää yhtäläisyyttä wuhanilaisen autokuskin ja helsinkiläisen työmatkapyöräilijän välillä.
Molemmille punaiset valot tarjoavat vain nimellisen ohjeen risteyksen kulkujärjestyksestä.
Molemmat ajavat aina henkilökohtaista maksiminopeutta kullakin tieosuudella.
Molempien mielestä on hyvä idea ohittaa kääntymässä oleva ajoneuvo nokan puolelta - jos kerran ehtii ensin.
Molemmat kaartavat ilman muuta jalankulkijoiden väylälle, jos se tarjoaa lyhyemmän tai nopeamman reitin.
Molemmat soittavat kiivaasti äänimerkkiä havaitessaan jalankulkijan väylällään.
Mutta on yksi erokin: veikkaan, että vain toinen näistä ryhmistä pitää toisen liikennekäyttäytymistä tuomittava.
Älkääkä ymmärtäkö väärin. Työmatkapyöräily on yksi parhaista osista päivääni. Kanssapyöräilijöistä huolimatta. Aamulla herään ja työpäivän jälkeen vaihdan ajatukset toiseen elämään. Ja itsehän tietenkin pyöräilen liikennesääntöjen mukaan. Paitsi jos nyt risteys on ihan vailla autoja ja punaiset palavat turhaan. Tai jos nyt ihan vähän matkaa joutuu esimerkiksi Sokoksen kulmalla ajamaan jalkakäytävällä, se nyt on niin leveäkin.
Pyöräillessä voi myös tapahtua sellaista, että ihminen pysäyttää sinut Sörnäisten rantatiellä ja vaatii pumpata takakumisi, vaikka oikeastaan et ehtisi minuutiksikaan pysähtyä, kun päiväkodin lapset ovat pihalla taas. Ja vasta kuukauden olet varonut ajamasta kuoppien yli, ettei takapyörän vanne menisi soikeaksi. Mutta ihminen ei saa sitä pumpattua - olen minäkin yrittänyt, kerran - ja käskee menemään Helsingin pyörätukkuun, siellä pumppaavat parilla eurolla. Ja sattumalta kyseinen kauppa onkin matkan varrella lapsen harrastukseen samana iltana, ja menet sinne ja kumit pumpataan. Ilmaiseksi.
Mutta varmasti ovat kiinalaiset autokuskitkin ystävällisiä ja avuliaita. Silloin kun eivät aja.
Vaikka kannatankin (työmatka)pyöräilyä ja toivoisin lähestulkoon kaikkien pyöräilevän ja jättävän omat autot kotiinsa, niin kyllä vaan on syksyllä mukavaa kun alkaa taas olla tilaa pyöräteillä. Saa rauhassa polkea menemään!
VastaaPoistaSuomeenkin kyllä tarvittaisiin pyöräkaistat. Sellaiset kunnolliset, joita jossain kehittyneemmissä pyöräilymaissa tavataan. Jalankulkijat ja pyöräilijät samalla väylällä on usein aika huono yhdistelmä. Ja autot ja pyöräilijät. Eniten itselleni aiheuttavat sydämentykytyksiä kuulokkeet korvilla kävelevät tai juoksevat ihmiset. Ihan sama soittaako niille soittokelloa - eivät kuitenkaan kuule ja varsin usein tekevät mitä omituisempia loikkauksia ja puolenvaihtoja ja risteysalueella eivät ainakaan koskaan vilkaise taakseen.
Mä kyllä tunnustan ajavani lujaa. Pitää tulla hiki, että käy urheilusta.
Tänne mun kaupunkiin tuli eka pyöräkaista <3 Se on ihan pieni pätkä, mutta sitä on mahtava "puotella". Tietenkin siihen parkkeeraa lastausautot yms, mutta jospa hiljalleen... On rauhoittanut tukkoista jalkakäytävää. Sais noita tulla enemmänkin, makeita ovat.
PoistaJoo, Helsingissä on kyllä jo jonkin verran panostettu pyöräreittihin, mutta pyöräilijän näkökulmasta tietysti on ongelmallista, ettei pyöräreitti etene aina suorinta ja lyhintä mahdollista reittiä. Eli saisihan noita väyliä olla vähän useampikin...
PoistaMä olen oikein opettelemalla opetellut polkemaan hiljaa, koska en jaksa roudata pesukamoja ja varavaatearsenaalia töihin. Ei siis saa tulla hiki. Urheilu on asia erikseen.
Onnittelut Ehtoisa pyöräkaistastanne! Sitä sitten suhaat ees taas kaiken päivää, jotta huomaavat kaupunginisät miten tarpeeseen on :)