Teeskentelin vanhemmilleni, että ekaluokkalaisemme olisi heitteillä syyslomansa ajan, ja koska muut lapset tulisivat kateelliseksi, jos vain yksi pääsisi mummolaan, saattaa puksuttelin koko lauman sunnuntaina Turkuun.
(Kuudeksi päiväksi!)
Sittemmin olen siivonnut (tasolla käynpä-läpi-kaikki-lasten-vaatejemmat), käynyt kahdesti futistreeneissä ja kerran oluella. Suurmetsurin kanssa syömässä ja teatterissa. Tehnyt töitä pitkään, käynyt kirjastossa ja katsonut televisiota. Olen ostanut täysmaitoa juodakseni aamukahvit. Nyt on keskiviikko, ja tuntuu, että elämässäni on niin paljon luppoaikaa, että voin vaikka kirjoittaa sen Internetiin.
Vain kerran olen hätkähtänyt apua-olen-unohtanut-hakea-lapset ja vain vähän päivitellyt sitä millaista voi olla aikuisten arki ilman lapsia. Koska ihmeellistähän tämä on vain siksi, että se on poikkeuksellista.
Tämä arkiretriitti on kuitenkin avannut silmiäni siitä kuinka aikataulutettua ja ahdasta arkemme osin on. Millaisen kontrastin tekee se, että aamupalalla voi lukea lehteä ja keskustella lääkärifirmojen "verosuunnitelusta" eikä juosta puolipukeissa eteisen peilin ja kaatuneiden maitojen välimaastossa. Että voi istuen syödä aamupalaa. On uskomatonta mitä kaikkea voikaan uhrata nopeamman aamun nimissä. Ensin maitokahvin ja sitten koko kahvin. Säästän siinä ainakin minuutin.
Työni on kiinnostavaa ja palkitsevaa (no en vain kehtaa sanoa, että ihanaa!), mutta säläytyy sen verran moneksi projektiksi, etteivät virka-ajan tunnit tunnu aivan riittävän. Ja vaikka asiantuntijana esiintyminen on toki miellyttävää, Hitachi ei kiitä, kun iltatilaisuuksia tulee viikkoon useita. On myös niitä harrastuksia. Mutta melko kunniakkaasti olemme minusta selvinneet tästä vuoroin vanhempana -systeemistä.
Ehtoisa taisi joskus toivoa blogia, jossa kiireinen virkanainen kiiruhtaa päiväkodin pihaan sulkeutumisaikaa vastaan taistellen. Ja sellainen tämä blogi olisi jos sitä kirjoittaisin. (Joskin oikeasti haen lapset - viimeisenä - jo puoli viiden aikaan. En tajua miten muut sen tekevät.)
Arki on silti hyvää. Se lapsellinenkin versio. Osin siksi tämä foorumi ei varmaan enää päivitykään. Ei ole valitettavaa. (Paitsi helsinkiläisistä pyöräilijöistä. Joten pysykää toki kanavalla!)
Mutta loma omassa arjessa. Aijjettä. Parempaa kuin loma.
Ihanaa syksyä :)
VastaaPoistaIhan uskomatonta, että löydätte vielä tänne! Kiitos ja ihanaa syksyä myös sinne!
PoistaTuollaisesta lastenhoidon ulkoistamisesta voisi olla melkein kateellinen. Mutta en ole! Toisaalta arki (silloin kun kukaan ei ole kipeänä) ei ole minusta mitenkään big deal - minä lähden aikaisin töihin, mies vie lapset, minä haen lapset puoli neljältä, viikko jolloin mies oli työmatkalla Pariisissa ja minä johtamiskoulutuksessa, meni hienosti (koska kukaan ei ollut kipeä). Ihminen lie sellainen, että sopeutuu siihen miten on, jos ei muutakaan voi.
VastaaPoistaAi noin se siis tehdään! Eli nostan kädet pystyyn: miinusta ei ole seitsemäksi töihin menijää, eikä se kyllä auttaisikaan, kun kokoukset jatkuu viiteen... Kas tuossa tekosyy miksi en edes yritä.
PoistaJa noinhan se on. Kaikkeen tottuu ja alkaa pitää jopa normaalina. Sitten hätkähtää, kun on viikon aikana laittanut nolla kertaa ruokaa ja pessyt yhden koneellisen pyykkiä, että normaalilla on erilaisia määreitä.
Mutta onhan se arki parasta. Näin kuuluu sanoa.
Koen ihan puhdasta kateutta täällä nyt. Kun tuntuu siltä, että arjessani on juuri nyt välttämätöntä laittaa kalenteriin sellaisetkin asiat kuin "laita ruokaa". Muistan etäisesti, että minulla oli joku ystävä joskus jossain, mutta ehkä ajattelen vain kännykkääni joka viihdyttää minua päivittäin äänikirjoilla. Kun tukka putkella kiidän paikasta toiseen.
VastaaPoistaSaanko antaa kaksi vinkkiä ystävien näkemiseen:
Poista1. Teidänkin lapsi on sen verran iso, että alat sopia leikkitreffejä suoraan päiväkodista. Kaveriperhe ottaa teidän lapsen, noudat sen seiskalta. Ja päinvastoin. Yhdellä lisälapsella ostat kokonaisen vapaaillan!
2. Tulet suoraan päiväkodista kylään. Ei tarvitse laittaa ruokaa.
Mutta tsemppiä! Olisi kiva nähdä! Koska arvelet, että lapsesi muuttaa pois kotoa?
Sun uusi arki kuulostaa tosi jännältä ja kivalta, mä kadehdin ihanaa työpaikkaa, mutta kyllä noi lapsivapaat(tai siis aika pelkän vauvan kanssa mun tapauksessa) on jotenkin pysäyttävän raukeita. Tsemppiä sinne aikatauluttamiseen :)!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Ja jos pelkän vauvan kanssa elo tuntuu levolta, niin odotas kun kaikki lapset on yli kaksi, millaista lapsivapaa onkaan! (Tiedän, et voi muistaa sellaista aikaa elämässäsi.)
PoistaOot super! Tsempit suoraan takas!
KUUSI päivää!!! Ihan mieletöntä! Meillä yhdenkin yön mummolareissut on vähentyneet, kun joku älytön vanhempi on järjestänyt lapselle harrastuksia la ja su. Eli 7 päivänä pakollista lapsiaiheista kuskausta ja aikataulua. Aivan kreisiä. Ihanaa kuulla, että siellä kaikki hyvin ja paremminkin. Aamukahvit rauhassa, ooh...
VastaaPoistaLasten harrastukset, ah! Näin pienellä kokemuksella arvioituna meidän idioottisysteemimme, jossa kahtena päivänä viikossa on kaksi harrastusta, eli saa kiroilla ja säntäillä kahteen suuntaan, on kuitenkin eri toimiva. Tai siis tavallaan kivempi kuin että ne kaksi harrastusta veisivät neljä päivää. (Harbi ei vieläkään harrasta. Pidämme häntä tynnyrissä.)
PoistaMutta kiitos, niin ihanaa kun olette yhä siellä <3
Mulla on sellainen teoria, että muut vanhemmat ei selvästi käy töissä, koska mun karauttaessa aikoinaan hikisenä ja taaperoikäistä ankeriasta riiputtavana lumisohjossa eskarin pihaan, oma lapsi nyykötti siellä poikkeuksetta yksinään. Ja perjantaina muut haettiin vielä aiemmin. En oo vieläkään ymmärtänyt, mistä helvetistä _ne muut_ pieraisee työtunnit täyteen. Meneekö ne kaikki seiskaksi? Onko niillä joku ylimääräinen yövuoro?
VastaaPoistaJa joo, kirjoitukseesi viitaten, kyllä mua vähän kiinnostaa, että jos joku vailla huolen häivää komboaa perheen ja hiukankaan vaativan työn plus harrastukset, niin täytyy olla sitten rahkeita kertoa muillekin, miten se tapahtuu. Pastellisilla metaforilla voi pyyhkiä pyrstönsä ja alle harrastusikäisten lasten vanhempien kommentteja ei lasketa.
(Lisäys: ei siksi etteikö alle harrastus/kouluikäisten lasten vanhemmilla olis rankkaa. On vaan vähemmän yhtymäkohtia.)
PoistaMä olen väistämättä päätynyt samaan teoriaan. Täydennettynä siten, että kaikki vanhemmat, jotka käyvät töissä, ovat opettajia. Koska eihän siellä päiväkodissa ole kesäisinkään ketään!
PoistaJa mun rahkeet valitettavasti loppuu juuri siihen kohtaan, että jaksaisin kertoa elämästäni netissä. Tai ehkä siinä tuli se huolen häivä, jota vailla en ole...
Harmi, vaikka tosiasia onkin, että kaikkeen ei voi eikä kannata venyä. Jos kumminkin aikaa ja intoa joskus ilmaantuu, niin mites olis netin sijaan kirja samalla tyylillä...? :) Lupaan ostaa yhden kappaleen. T: Heidi
PoistaNo sehän siinä helkkari vieköön onkin: oon lukenut ties kuinka monesta blogista jotain työhönpaluutuumailuja ja kohta on blogi kuollut ja kuopattu. Se asettaa blogimaailman jotenkin vinoutuneeseen valoon. Mua just ei kiinnosta ne kiteytetyt carpe diemit siellä kirjoituksen pohjassa, että tänään opin sitä ja tätä ja onneksi aurinko paistaa (lopussa aurinko kuvattuna omassa mökkirannassa ja kuva käsiteltynä). Mua kiinnostaa se että selvisinpä sittenkin, käymään blogeissa ja kirjoittamaan ees vähän. Ihan sama mistä, oikeastaan.
PoistaJa joo, ihmisten kesälomat on ihmeellisen pitkät. Ja mihin teneriffoille ne suuntaakaan syyslomaisin, ja laskemaan talvilomaisin? Mistä ne lomat tulee? Ja pitkät joululomat?
Hahaa Heidi! Lupaan pistää korvan taakse (ja pitää sen siellä tarkasti piilossa). Vaikka kieltämättä 3,25 euron taatut tulot pistävät heti houkuttamaan... :D
PoistaAi SE pistää blogimaailman vinoutuneeseen valoon, Ehtoisa. Miten olisi vaikka kaupallinen oman elämän kaunistelu ja tahallisesti hämärretyt mainosyhteistyöt, eikö ne pahemmin rasita blogimaailmaa? No joo, anteeksi, olen kovin piikikkäällä päällä, huomaan. Mutta ehkä ihan sinulle kirjoitan yhden postauksen, ihan sama mistä.
<3
Ha ha joo juuri minä löysin sen KAIKISTA KATALIMMAN näkökulman :D
PoistaJa jos se musta on kiinni niin ihan varmasti kirjoitat! Ei kannata kuopata sellaista, joka saattaa olla pieninä satunnaisina hetkinä henkireikä. Nimimerkki Hädässä tuherrrettua kakkaa jo vuodesta 2011.
Eli sua ei enää tavoita arjen takaa, kun arki on niin isoa. Höh!
VastaaPoista- Suotar
Vaikea sanoa. Ei näemmä kovin nopeasti ainakaan. Tai siis kahdeksan päivää meni tämänkin vastauksen aikaansaamiseen.
PoistaMua rupesi viime kauden jälkeen niin ahdistamaan se lasten haku aina viiden pintaan, että näppäränä toimistotyöntekijänä pistin Outlookiiin toistuvan kalenterivarauksen yhdelle päivälle viikossa "14:15 lähde hakemaan lapsia päiväkodista". Joka toinen viikko miehelle ja joka toinen viikko mulle. Kun se on siellä kalenterissa niin siihen ei tule buukattua mitään muuta päälle. Kun niitä ylityötunteja tulee varsin riittämiin, hyvin pystyy joka toinen viikko lähtemään yhtenä päivänä hyvissä ajoin. Ja kyllä vaan on toimiva systeemi! Keventää lasten päiväkotiviikkoa, illassa ehtii muutakin kuin laittaa ruokaa ja hoitaa iltapesut ja jotenkin itsekin rentoutuu (noh, olen tosin joutunut välillä sitten ysiltä avaamaan työkoneen uudelleen, mutta silti: aina on pystytty lapset hakemaan ajoissa). Tämä on paras innovaationi vähään aikaan.
VastaaPoistaMut mäkään en ymmärrä että _mistä ihmeestä_ jengi repii itselleen syys-, joulu-, talvi-, pääsiäis- ja kesälomat? Noh, lomarahoista saa tietty kaksi viikkoa lisää halutessaan, mutta silti. Välillä tuntuu että kaikki on aina lomilla. Vaikka ne vaihtaisi työpaikkaa (millasia neuvottelijoita kaikki muut oikein ovat vai onko kaikkien muiden ammattitaito sitä luokkaa että ne otetaan ehdoilla millä tahansa??).
Kiva kun kirjoitit taas. Tykkään. :)
Tuo on kyllä hieno innovaatio! Mikäänhän ei estäisi minua tekemästä samaa paitsi (no ei mikään.) Mutta vaikeaa se toimistolta irtautuminen on. Vielä kun sopivat kalenterini täyteen kokouksia, joko viiteen jatkuvia tai kahdeksalta alkavia. Pah.
PoistaJa kiitos kannustuksesta, ehkä kirjoitan toistekin :)