Suurmetsuriparka joutui eilen lähtemään Havaijille. Ja koska minulla alkoivat tänään työt arviolta kolmen kuukauden pituisen joululoman jälkeen, mutta koulu jatkuu vasta torstaina, lähetin sydämeni alla kasvaneet isovanhempilaan ja jäin yksin ikävöimään. En taida tietää mitään ikävämpää kuin olla yksin kotona. Paitsi ehkä joutua Havaijille tammikuussa.
Kuten kaikki edes karkealla tasolla elämäntilanteeni jakavat ymmärtävät, oman ajan käytön maksimointi vaatii mitä tarkinta suunnittelua, jotta rentoutuminen tulee mahdollisimman täysipainoisesti suoritettua.
Uhkaava rentoutumisstressi on kuitenkin vältetty muutamilla ajankohdan aiheuttamilla reunaehdoilla:
- On niin kylmä, ettei tarvitse urheilla.
- Syksyllä väliin jääneet teatterikappaleet eivät pyöri näillä päiväyksillä.
- Ainoa ei-lastenelokuva, josta olin kuullut, oli joku sota-aiheinen, missä esiintyy tähtiä, enkä välitä sotaelokuvista.
- Museoihin kannattaa mennä vasta keskiviikkona, koska se on pyhäpäivä, ja pyhäpäivä kuulostaa hyvältä hetkeltä mennä museeon.
- Kauppaankin voi mennä pyhäpäivänä, museon jälkeen, sillä lapset tulevat vasta keskiviikkona.
Vietin siis illan jatkamalla eilisiltaista siivousmaratoniani. Lapsiperhekodin siivoushan on tunnetusti meditatiivista työn tulosten hauraan hetkellisyyden tuottaman kirpeänsuloisen tunteen vuoksi.
Ja kuten aina sanotaan, ei ne suuret surut, vaan ne pienet ilot. Tänään olen vilpittömästi ja sydäntä läikähdyttävästi ilahtunut muun muassa kun heräsin (1) kellon soittoon (2) ja saatoin torkuttaa kahdesti, vailla kiirettä, (3) juoda aamukahvin maidolla [joka on normiaamuista poistettu liian hitaana prosessina] ja (4) lukea samalla puhelimesta päivän lehteä; (5) jättää sängyn petaamatta [mistä suurmetsuri napisee], (6) viedä roskat ulosmennessäni [koska käytössäni oli kaksi kättä] ja (7) olla ihan älyttömän aikaisin töissä.
Töissä olin (8) suunnittelematta liki kuuteen (9) ilman paniikkia tai huonoa omaatuntoa ja (10) ratikassa leikittelin mahdollisuudella mennä silti vielä teatteriin. Kotimatkalla (11) piipahdin kaupassa ja ostin (12) vain (13) sienirisottoainekset, mutta (14) söinkin improvisoitua avokadopastaa (15) vaihtamallani valkoisella pöytäliinalla ja (16) luin samalla puhelimesta Kuukausiliitettä.
(17) Hyllytin kesähatut ja (18) paritin lasten sukat.
(19) Bloggasin.
Aijjettä.
Tässä ei nyt ollenkaan mainittu kirjan lukemista kunnes nukahtaa sen päälle. Se on ainoa homma jota minä tekisin. Lukisin ja nukkuisin kirjan päällä.
VastaaPoistaNo totta kai olen suorittanut lukunautintoa! E-kirjan päälle ei kyllä pysty nukahtamaan, mutta sanotaanko vaikka näin, että tämä kotivapaa kyllä suuresti lisää mahdollisuuksia saada Tikli joskus loppuun asti. (Ja minä sentään pidän siitä.)
PoistaMä oon niin kade. Haluaisin yli kaiken olla yksin kotona. En kyllä todellakaan siivoais.
VastaaPoistaNoin minäkin ajattelin, että yli kaiken. Sitten Hitachi lähetti kuvan Havaijilta. No mutta. Hyvä silti.
PoistaEhkä perheen voisi lähettää minilomalle jonnekin? Osta niille ihana Flamingo-viikonloppu kahden kesken!
Ooh. Voisko vuosi paremmin alkaa!? Mutta ihanko oikeasti teillä pedataan sänky / sängyt joka päivä?!
VastaaPoistaAikuisten sänky pedataan - vaikka muu kämppä olisi miten kaamea rytöpelto. Mutta petaajana olen harvoin minä. (Yllätyit varmasti.)
PoistaNyt kapinoin siivoamalla koko kämpän ja jättämällä sängyn petaamatta. Tuntuu hyvältä.
Kun sain vuorokauden yksinoloni, en siivonnut MITÄÄN vaan ompelin vuorokauden. Tunnen tästä pientä ylemmyyttä. Toisaalta ottaen huomioon a) työarkiset speksit b) sen että jatkaisi lasten kanssa samoissa tiloissa itsekseen, kunhan he palaavat ja c) tavan nauttia siisteydestä muuna kuin haavekuvana, joo, ehkä olisin minäkin siivonnut.
VastaaPoistaSe, että laitoit vain itsellesi ruokaa, suorastaan hämmentää. Mutta hyvin olet noin muuten vetänyt, hieno suoritus.
Entäpä lisänä: urheilu mihin aikaan vaan huvittaa? Lasi viiniä, jos maksa ei ole poksahtamassa joulun jäljiltä? Nukkuminen diagonaalissa?
Kiitos ymmärryksestä! Yleensä vakaa mottoni on olla tekemättä kotitöitä, kun lapset eivät ole paikalla, mutta tällä kertaa olemassaolevan tilanteen raivaus päiväkodinkouluntöidenruoanlaitonharrastusten ohella tuntui ylivoimaiselta ajatukselta. Nyt on huomattavasti helpompi lähteä huomiseen arkeen.
VastaaPoistaMutta toden totta nukkuminen! Ei diagonaalissa, vaan kahden peiton alla, ja hiljaisuudessa. En nyt haluaisi karkoittaa lukijoita kateudesta, mutta nukuinpahan viime yönä 11 tuntia.
Jep.
Tuota voi onnitella!
PoistaKiitos! Se on kaunis muisto yhä.
Poista