lauantai 23. huhtikuuta 2016

Lapset ja nykytaide

Suutarin lapset vihaavat kenkiä, niinhän sitä sanotaan. No, minun lapseni ovat syyttään joutuneet alistumaan keskivertoa enemmän museokäynneille, ja tästä syystä usein esittävät vihaavansa niitä. 

(Nopea leikkaus kuvaan, jossa olemme juuri käyneet Taidehallin lastensunnuntaissa ja HAMissa ja Barbit itkevät, että kolmanteen museoon, ei vielä kotiin, kolmanteen museoon!) Kyllähän te ymmärrätte. Lähteminen aina vaikeaa.

Mutta kävipä sitten viime perjantaina, että nappasin lapset uimaretkelle ihan naurettavan myöhään. Sitä se valo tekee. Vielä pari kuukautta sitten totesin päiväruoan jälkeen, että eipä tässä enää mitään kannata, kohta on nukkumaanmenoaika.

(Saahan lapsiperhekontekstissa sanoa "naurettavan myöhään", jos idea saatiin puoli seitsemältä ja autossa oltiin kello 19.08? Hyvä.)

Niin ja tietenkin normaalioloissa menisimme ratikalla, hip. huom.

(Voisikohan koko blogipostauksen sulkeistaa?)

Mäkelänrinteen retki oli kahdessa mielessä onnistunut: saimme kerättyä esikoisen sinne aiemmin unohtamat uikkarit ja lapset oppivat uutta sanastoa minun jättäessäni sormen auton oven väliin. Yhdessä mielessä epäonnistunut: allasosasto oli remontissa.

Olimme takaisin autossa 19.40, melko vähin ideoin: mihin mennä kolmen lapsen kanssa tähän aikaan, ettei koko säätö olisi ollut aivan turhan vuoksi?

No tietysti Kiasmaan!

Koska oveluus on yksi äitien tärkeimpiä taitoja, en kysynyt haluavatko lapset museoon, vaan haluavatko he pitsistä rakennettuun huoneeseen. Totta kai ne halusivat.


Seuraa virallinen suositus: jos ei ole lasten kanssa kauheasti tullut käytyä museossa ja miettii miten siellä voi käyttäytyä, Ernesto Neton näyttely on erittäin matalan kynnyksen näyttely aloittaa.


Voisin suositella lämpimästi myös tuota iltakahdeksan saapumisaikaa, koska meidän lisäksemme museossa oli noin kolme muuta asiakasta. Lastentapahtumat, joita kaikki museot nykyään harrastavat, ovat mahtavia tekosyitä raahata lapset museoon askartelemaan, mutta saattavat aiheuttaa tinnitusta.

Visiitin kruunasi neljännestä kerroksesta avautunut näkymä museon seuraavaksi aukeavaan näyttelyyn: Choi Jeong Hwan muovi-installaatiohässäköintiin, joka siis aukesi yleisölle eilen.
 

Todellakin tullaan uudelleen.

 
 Ehkä kahdeksalta.

7 kommenttia:

  1. Meillä käytiin eilen seuraava keskustelu:

    Minä: Huomenna mennään taidemuseoon!
    Lapsi: Ei! En minä ole kiinnostunut taiteesta! Minä olen kiinnostunut eläimistä ja avaruudesta!

    Olemme lapsen kanssa aika erilaisia näissä asioissa. Tänään, juuri sillä sekunnilla kun oltiin lähdössä sinne museoon, hänelle nousi kuume. "Pitääkö minun nyt lähteä taidemuseoon vaikka olen aivan jäätynyt palikka?" hän kysyi. Kaikkensa se tekee, ettei tarvitsisi osallistua taideharrastukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on just tollasia!

      Toivottavasti palikka on sulanut. Ja ensi kerralla: muista koodata taidemuseo toisin ilmaisuin!

      Poista
    2. Meidän skidi puolestaan vaikutti tosi onnelliselta sairastaessaan kuumetta tokiolaisessa tornihotellissa.

      Ajatella, hän sai leikkiä, värittää ja katsoa Netflixiä päivät pitkät, kun vanhemmat kävivät vuoroin Tokiossa hoitamassa tyhmää turismia.

      Lisäksi ruoka-aikana sai nauttia esityksestä, jossa vanhemmat menevät mutkalle, jotta lapsi suostuisi syömään edes jäätelöä.

      Eri kriteerit on minulla ja lapsella onnistuneelle lomalle.

      Poista
    3. Ne on just tollasia!

      Mutta positiivisesti ajatellen: myös sinä sait kiertää lankakau tarkoitan turistikohteissa rauhassa ilman tylsistynyttä ininää korvissasi. Eikä lapsikaan ollut mukana.

      Ei vaan, harmi tietysti. Meillä onneksi turismi yleensä toimii ihan hyvin. Kunhan ei mennä niihin t-juttuihin...

      Poista
    4. "ilman tylsistynyttä ininää korvissasi. Eikä lapsikaan ollut mukana."

      Aikauhee, sylkäisin simat näppikselle kun alkoi niin naurattaa :'D

      Poista
  2. Oi voi, sormi oven välissä ja vaikka mitä. Reipas olit, kun aloit tuossa vaiheessa ideoida! Mä olisin raahautunut lasten kanssa lannistuneena kotiin (ja varmaan vielä kiukutellut niille, että jos olisitte pukeneet reippaammin kotona, allasosasto ei ehkä olisi ehtinyt mennä remonttiin).

    Meidän esikoinen veti parivuotiaana kuolevat joutsenet eteisen matolla ja ulvoi: "Minä haluan Kiampsaan!!!" Hän himoitsi myös mätiä noihin aikoihin, olemme siis onnistuneet ilmeisen hyvin elitismikasvatuksessamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt olisi simat mun näppiksellä jos joisin simaa:

      "Jos olisitte pukeneet reippaammin kotona, allasosasto ei ehkä olisi ehtinyt mennä remonttiin"

      LOL. Never have I ever käyttänyt mitään noin ylitseampuvaa... :D

      Ja elitismikasvatuksesta douze points!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...