sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Lapsiperhe lomalla eli oodi rutiineille (Tukhoma, osa I)

Kuten tuossa mainitsin, olemme lomailleet Tukholmassa neljästi. Kahdella ensimmäisellä kerralla mukanamme matkusti oli yksi lapsi. Mukana matkustaminen on tietoinen sanavalinta: kuten sanottua, kävimme myös museoissa. (Kävimme myös kaukomatkoilla.) Lapsi nukkui vaunuissa kun tuli sen aika ja kai sille jotain ruokaakin annettiin. Voi niitä aikoja.

Kolmantena kesänä seurueeseen liittyi toinenkin lapsi. Koska tämä oli imeväinen, joka nukkui rintarepussa silloin kun esikoinen sammahti vaunuihin, tilanne ei aiheuttanut sen suurempia muutoksia matkakuvioihin. Päivän ohjelma alkoi kyllä muovautua enemmän lapsiperhekohteisiin, kuten Junibackenille.

Tällä matkalla aloimme oppia, että säännölliset ruoka-ajat pitävät lapsiperheen tiellä ja että levännyt lapsi on mukavampaa matkaseuraa. (Jotkut oppivat tämän jo esikoisen syntyessä.) Koska kaikki muistanevat katkeran tilitykseni siitä, ettei esikoinen nukkunut päiväunia lainkaan vuonna 2011, eivät päiväunet olleet itsestäänselvyys. Pitkä päivä uuvutti kyllä esikoisen toisinaan vaunuihin unille.

Mutta nyt, lapsuuden kultaisena kesänä 2012, järjestimme matkan päiväohjelman lasten ehdoilla  - jotta vanhemmat jaksaisivat. Päivään sisältyi yksi kohde, jonne lähdettiin heti aamiaisen jälkeen. Lounas nautittiin puolenpäivän tietämillä, jonka jälkeen palattiin asunnolle. Lapset pidettiin hereillä matkan ajan, jotta metromatkan unet eivät jäisi ainoiksi uniksi. Nukuimme koko perhe parin tunnin päiväunet, ja iltapäivän vietimme leikkipuistoissa (matka tulee näin myös edullisemmaksi, sääst. huom.). Päivällinen nautittiin asunnolla tai ravintolassa.

No okei, iltapala jäi joskus välistä kun illallisen kanssa venahti, tai se nautittiin terveellisesti tyyliin suklaavanukas, croissant ja pillimehu (menumme laivalla) ja nukahtaminen venyi helposti yli kymmeneen, mutta ison osan päivästä toimimme ihan kuin oikea(oppinen) lapsiperhe.

Seuraus tästä kaikesta: emme nähneet korkeakulttuuria, emmekä juuri liikkuneet Söderin ja Djurgårdenin ulkopuolella, mutta meillä oli aika leppoisaa. Hyvä lomasaavutus, sanoisin.

Koska olin ymmärtänyt matkan luonteen jo etukäteen, otin matkalukemiseksi ohuimman kirjan mitä löysin.


Pääsin kuvan osoittamalle sivulle.

Sama kuva kertoo myös miten lähelle baaria matkalla pääsin. Suuresti odotettu ulkoilu ystäväni kanssa kariutui flunssaani, ja samana päivänä jouduin katkerana jättämään väliin myös Gröna Lundin. (Maatessani flunssassa kämpillä en siis lukenut kirjaani vaan AnneVeen ja Norsiksen blogit blogeja, ja muita uusia hienoja tuttavuuksia, kuten Ite puinta.)


Harvasta baarista saa kyllä Aino-tossuja lainaan, eli siitä pisteet tälle lägetille.

Ja kun nyt tälle haaveet vs. todellisuus -linjalle lähdettiin, niin muistatteko sen valokuvan matkalaukusta, jota esittelin mieheni joutuvan kantamaan?

No, taksia tilatessamme jouduimme korostamaan, että tarvitsemme "en stor bil" ja että meillä on "mycke bagaasch". Koska olihan sen laukun lisäksi myös vaunut - ja matkasänky, ja käsilaukku ja hoitolaukku ja miehen päiväreppu ja rinkka, johon pakkasin vain lasten kumisaappaat ja miehen juoksulenkkarit, mutta joka oli kuitenkin mystisesti täynnä tavaraa, mutta jonka kyllä itse kannoin.

"Kyllä mä tuonne vielä mahdun."

PS: Ai niin: kuopus puhuu lauseita! "Anna tutti" ja "Auta mimi [so. mehu]." Jälleen yksi argumentti sen puolesta, ettei sen pitäisi enää syödä tuttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...