torstai 2. toukokuuta 2013

Kuvakuun satoa

Huhtikuu päättyi ja sen myötä kuva päivässä -projektini. Hanke oli menestys, sillä opin* postaamaan kännykällä ja pudotin puhelimen vain kerran vauvan päähän.

Kasvimaa herää, kuvassa tuntematon perenna.

Pieni kiitos täytyy tässä kohtaa antaa miehelle, joka puolisen vuotta sitten voimallisesti kannusti** minua ostamaan monimutkaisemman puhelimen kuin mitä olin ajatellut ja liittymääni kiinteällä maksulla rajattoman nettikäyttöoikeuden. "Miksi tarvitsisin nettiä puhelimessa kun olen koneella koko päivän?"

No enpä ole enää. Eli kiitos älykkään puhelimen, pysyn edes jotenkin kärryillä sähköposteissani ja sosiaalisessa mediassa. Kiitos puhelimen, voin toteuttaa itseäni poissaolovanhempana, joka lukee blogeja (äitiydestä) hiekkalaatikon laidalla istuessaan. Kiitos teidän lukijoiden ja Bloggerin "tilaa jatkokommentit sähköpostiisi" -palvelun, tuntuu kuin minulla olisi sosiaalista elämää.

Yllätyksekseni huhtikuu oli huippumenestyksekäs myös kävijämäärissä mitattuna, mistä voi päätellä että A. vauvan syntymä on aiheena hottikuuma tai B. jopa tuhruiset kännykkäkuvat ohittavat kiinnostavuudellaan tekstini. Veikkaan molempia.

En silti lähde ryöstöviljelemään konseptia jatkamalla sitä, mutta pidätän oikeuden toistaa kuvakuun toistekin. Kenties kesällä, tai marraskuun synkkyydessä. (Terapiaosaston EmmyAurora nappasi idean käyttöön toukokuuksi, sitä seuraan mielenkiinnolla.)

Sisällöllisesti kuvakuu veti blogin - jos mahdollista - entistäkin omanapaiseksi, mutta tämä johtunee paitsi formaatista, myös elämäntilanteesta. Näen tällä hetkellä varsin utuisesti meidän perheemme pienen kuplan ulkopuolelle. Toisinaan luen Hesarinkin, mutta herrakerhojen ja tehdaspalojen ja Syyrian edessä jään sanattomaksi. Niinpä on helpompi kertoa, että lehteä lukiessani söin eilisistä vappufesteistä jäänyttä juustokakkua - ja laskin, että olen tainnut syödä kakkua joka päivä vauvan syntymän jälkeen. Hah! Siinäpä herkullista sisältöä blogiin ja vauvaan.

* Pahoittelut jälleen kerran reader-lukijoille, jotka saivat tuplapostausten muodossa todistaa tätä oppimisprosessia.
** Meinasin kirjoittaa pakotti, mutta ajattelin ilmaisun saavan minut näyttämään varsin tahdottomalta pikkurouvalta.

12 kommenttia:

  1. Mä olen kovasti miettinyt jonkin laitteen hankkimista, joka mahdollistaisi poissaolovanhemmuuden ilman, että mun tarvitsisi kirjaimellisesti kääntää selkääni lapsille pöytäkoneen ääressä istuessani. Tosin lapsille varmaan on parempi, että selänkääntö pysyy kirjaimellisena: mä ehkä teen sen hitusen harvemmin, ja ainakin ne pääsee sinä aikana helpommin pahantekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässäkin on varmasti puolensa ja puolensa. Tietokoneelle istahtaessa tuokio varmasti helpommin venahtaa, tosin kun kännykästä kuuluu "plim!" aina uuden sähköpostin saapuessa, käy se vilkuilu vähän pakkomielteisen tiheäksi...

      Poista
  2. Minä pidin kovasti kuvakuusta, mutta silti tuhruisat kännykuvat eivät millään mittarilla ylitä sanallista antiasi. Kuvakuu oli kivempi kuin kuukauden hiljaiselo, mutta mukavaa myös, jos jaksat uudessa elämäntilanteessa myös niitä syvällisiä pohtia silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kommentti kohdillaan, kiitos! Kehua, mutta myös pientä rakentavaa patistelua tulevaan. Eiköhän maailmankin vuoro taas joskus tule, ja kiva jos pysytte päiväkirjan sivuilla siihen asti.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tai C. postasit jotain joka päivä, joten addiktoituneet nettistalkkarit vierailivat blogissasi entistäkin tiuhempaan. Kuvat ovat osuvia ja tekstisi nerokkaita. Joten turha kyynisyys pois. (Vaikka ripaus itseironiaa kyllä koukuttaa lukemaan. Mut kyllä tuollaiset ylifiksut monialanerot vois vähän enemmän paistatella paremmuudellaan!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa C:ssäkin on varmasti osa totuutta. Ainakin syntymää odoteltaessa voin kuvitella muutamien sormien olleen usein F5-näppäimellä (Arvaatteko muuten painoinko äsken F5-näppäintä ja kadotinko kommenttini? No en kai niin pölö olisi....)

      Ja jos äsken oli kommentti kohdillaan, niin entäpä tässä kehut! Jos olisin tämän blogini lukija epäilisin sinua omaksi sivupersoonakseni...

      Poista
  5. Itselläni on blogien seuraaminen tässä kevään aikana jäänyt melkein täysin omien kiireiden vuoksi (olenkohan täällä koskaan edes kommentoinut), joten ei muuta kuin onnea pikkuisen maailmaan saapumisen johdosta! Näin erittäin myöhässä.. Muistan oikein hyvin tuon vaiheen kun koko homma pyöri oman kodin ja perheen ympärillä, nyt sitten tasapainotellaan töiden, reissujen ja pikkuisen hoivaamisen keskellä.... Painunpa katsomaan niitä huhtikuun kuvia seuraavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista oletko aiemmin kommentoinut mutta kiva kun kommentoit nyt :)

      Tsempit sinne arjen pyöritykseen! Reissaaminen tuo kyllä omat haasteensa lapsiperhe-elämään...

      Poista
    2. Niin ja olisi pitänyt varmaan mainita että meillä on vain YKSI muksu! eli tsemppiä sinne vain :)

      Poista
  6. Olen vähän myöhässä, mutta suhtaudun tähän ristiriitaisesti: haluan lukea tekstejäsi mieluiten paljon, mutta toisaalta enemmän kuvia on parempi kuin vain harvoin päivittyvä teksti.

    Tiivistäen siis: molempi parempi ja more is more :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä mitään vastausaikatauluja ole :D Ja kiitos: ehkäpä ilahdutkin kun en enää ole sidottu kuvaan päivässä, niin voin julkaista monta kuvaa päivässä. Hah. Blogini feisbuukkina!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...