Vanhempana oleminen tekee minulle hyvää. Lasten tai ihan vaan oman iän puolesta. Mutta olen oppinut ottamaan hiukan rennommin.
Lapsethan on siitä käteviä, että kaikki myöhästymiset ja tapaamisista kieltäytymiset voi laittaa niiden piikkiin. Mutta en minä silti oikein ole oppinut myöhästymään. Sen sijaan kalenterin hukkasin tässä kolmeksi viikoksi. Sinä aikana kävin neuvolassa ja sovin seuraavan käynnin, ja koska en kehdannut sanoa, että olen hukannut kalenterin, päätin vain painaa uuden ajan mieleeni.
Päivän muistin. Ja päättelin, että joskus kymmenen maissa aikamme varmaan oli, koska otan kaikki ajat kymmeneksi - sitä aikaisemmista kun pystyy kieltäytymään lapsiin vedoten. Menin siis neuvolaan ja kun näin hoitajamme siinä käytävällä, kysyin mihinköhän aikaan meidän aikamme oli. Oli 10:45. Joku normaali ihminen olisi varmaan soittanut ja kysynyt, mutta puhelimessa asioiminen on niin kovin ikävää.
No, kävin siis ostamassa jäätelön ja totesin, että Turun Puutorilla ei ole yhtään penkkiä eikä kyllä mitään muutakaan, pelkkää kivipintaa. Miksi pitää kaupungista tehdä niin ankeaa, kysyin seisoskellessani rennosti jäätelöni kanssa.
Sitten mietin, että mitäköhän tästä kirjoittaisin ja totesin, että olen alkanut tulla vähän pakkomielteiseksi tämän blogin kanssa: tuijotan kävijätilastoja ja murehdin päivitystiheyttäni, ettette te rakkaat lukijat pettyisi olettamissani odotuksissanne - jotka ovat siis korkeat.
Eli ettei tulisi pilattua blogia pakolla, koitan rentoutua tämänkin suhteen. En jää tauolle, enkä lomalle, sanonpahan vain itselleni ääneen, että antaa niiden tilastojen notkahdella ja että ei haittaa jos välillä venahtaa taukoa. Eihän kesällä kukaan fiksu ihminen koneella notku kuitenkaan. Vai?
Aiheitahan mulla kyllä olisi jonossa. Ensimmäisenä se miten kova olen stressaamaan.
"Eihän kesällä kukaan fiksu ihminen koneella notku kuitenkaan."
VastaaPoista*kulmainrypistys*
No ei kai sitten, mutta kännykkäni akku ei kestä kovin pitkiä hiekkalaatikon reunalta -blogisessioita. Pitää varmaan tulla paikan päälle. Mikä on tosi hauskaa, kun siellä ei ole yhtään penkkejä :D
No se oli Liina sitä kuuluisaa sarkasmia... Nyt ne AV:lla varmaan vasta suuttuukin.
PoistaJa tervetuloa! Mutta lupaan kyllä viedä sut johonkin muualle kuin Puutorille. Paitsi jos haluat oluelle Puutorin Vessaan. Nähtävyys sekin.
Ei notkukaan, paitti kännykällä!
VastaaPoistaMinulla on kanssa tullut tavaksi katsoa tilastoja päivittäin, joka on vähintään mielenkiintoista, samalla kun katson onko tullut vastauksia ja uusia postauksia. Ehkä tämä puhelin tekee homman liian helpoksi (ja en ole siellä facebookissa tai tööttää tai twiittaa ja chatteihin ei ole taas aikaa). Toinen intohimoni on lukijamäärän tsekkaus, mihin minulla on tilastojen ohella ristiriitainen suhtautumistapa :D. Tällä hetkellä jokainen uusi lukija saa minut hymyilemään voittajana! Mutta taas yhtäkkiset tilastopiikit saa minut epäilemään, että olen kirjoittanut jotain tosi noloa.
Onhan tämä blogimaailma mielenkiintoinen sosiaalinen kenttä... Olisi kiva lukea joku sosiologin tutkimus mihin peesaajan rooliin sitä itse on ryhmäytynyt ynnä muuta. Joskus Vauva lehdessä oli Vinkkejä, kuinka saa suositun blogin, huomasin etten halunnut täyttää yhtäkään niistä kohdista :D!
Voi jos riittäisikin, että katson päivittäin... Mun bloggerin sivun uudelleenlataamiseni on ihan maanista jossain puistossa tönöttäessäni. (Enimmäkseen tietysti latailen että olisiko uusia postauksia muilta - tarvitsen lisää blogeja blogrolliini!)
PoistaMutta joo, vähän ristiriitainen on munkin suhteeni lukijamääriin: riemuitsen uusista lukijoista ja silti en oikeasti halua mitään megablogia. Kun isojen kävijämäärien kanssa alkaa tulla kaikkia lieveilmiöitä.
No nyt ei voi olla kirjoittamatta, että tervetuloa lukijakseni hahahaa!
PoistaJa tosissaan: tämä voi olla vanha vinkki mutta löysin vasta (juuri lopettaneen) blogin tarjoiluehdotus (ja jonkun toisen, en muista nimeä) ja olen pärskähdellyt aamukahveja nenästäni sen ääressä! Kokeilepa hiekkakakkujen ääressä?
Ja kerro jos löydät uusia blogeja listaasi niin saatan matkiapinoida.
Ja kävijämäärän suhteen sama juttu. Valitettavasti iso blogi tarkoittaa isompaa vastuuta kirjoituksista... Vaikka toki muutenkin pitää pysyä sillä kohteliaalla linjalla, omasta mielestäni.
Hei kyl mä luen sun blogia! Enkö ole lukijaksi rekisteröitynyt...? Ja kiitos vinkistä: Tarjoiluehdotus on luettu alusta loppuun, huippukamaa kyllä :D Mä koitan päivittää uudet blogilöytöni tuohon sivupaneeliin, mutta hiukan hitaastihan se käy. Ainakin Saaran "Ehdoton ehkä" pitää laittaa listallesi!
PoistaEn pelkää vastuuta - nytkin koitan kirjoittaa siten, mitä olen valmis sanomaan myös omalla nimelläni avoimesti - enemmän pelkään ikävää keskustelua ja morkkaamista, tuskin ottaisin sellaista hyvin.
Et taida olla :D. Mutta kiitos blogivinkistä, pitää seurailla inspaako :). Ja se toinen minun löytö oli Ässän käkenä, seurailen sitäkin... :)
PoistaEn tiedä olenko fiksu, mutta kyllä meidän perhe notkuu internetissä yötä päivää vuodenajasta riippumatta. Kesällä ehkä vielä enemmän, koska puoliso on the man of the shadows ja minä olen virallisesti tunnettu kesämököttäjänä. Kesällä pannaan verhot kiinni ja katsotaan videoita!
VastaaPoistaPaitsi että nyt aikuisiällä olen vähän oppinut nauttimaan arskastakin. Pihalla hengaus on oikeastaan aika kivaakin. Olen jopa harkinnut käyväni tänä kesänä rannalla, koska äidin kesämököttäjyys ei saa viedä lapselta ihan kaikkia kesäkokemuksia. Olen käynyt rannalla viimeksi vuonna 2009, muistaakseni, ja siellä oli kauheaa, paloin ja kaikki ihmiset olivat ihan liian vähissä vaatteissa, paitsi tietysti minä, joka istuin pöyristyneenä farkuissani ja liian isossa teepaidassani.
Että niin. Ota vaan rennosti, mutta kyllä täällä lukija on.
Minä diggaan kyllä lämpimästä ja kesästä, mutta nykyään kun puhelin vapauttaa nettiin luonnossakin, niin ei häiritse kesä nettaamista...
PoistaMutta hauskaa, että on myös kesämököttäjiä! Se ylenmääräinen kesän hehkutus ansaitsee myös vastavoimansa :D
Kyllä, lukijan odotukset on korkealla - mutta hyvää jaksaa odottaa, eli tauot ei haittaa.
VastaaPoistaMä pääsen koneesta ja kävijätilastosta irti varmaan vasta Albaniassa - olettaen, että siellä ei ole wifiä joka nurkalla. No ainakin sitten pitää vuorotella miehen shakkipelin kanssa.
Ai jos laatu korvaisi määrää? Ehkä, ehkä ei. Mutta ei tämä tarkoita, että välttämättä edes postaisin harvemmin: jos vaan lakkaisin niin kauheasti miettimästä sitä.
PoistaNo, mä en välttämättä olekaan kovin fiksu tyyppi, mutta blogit luen suuremmalla prioriteetillä kuin uutiset tai sähköpostin... Eli kyllä täällä kesälläkin käydään.. mutta ota rennosti kuitenkin, sen voi kuitenkin pistää ihan hyvin kesän piikkiin! :)
VastaaPoistaps. Meillä täällä Esbossa tulee neuvola-ajoista muistutus puhelimeen!
Tekstarimuistutuspalvelu, kyllä! Joskus jaksoin ihmetellä, että minkä takia pitää muistuttaa sovituista tapaamisista: kuka nyt ei niitä muistaisi?!
PoistaNäin ne karisee luulot...
Ymmärrän hyvin, että tähän voi jäädä koukkuun, niin lukemiseen kuin kirjoittamiseenkin. Mutta relaa vain rauhassa, minä ainakin jaksan odottaa vaikka vähän pidemmällä päivitysvälillä.
VastaaPoistaSamalla itsekkäästi toivon, että blogisi ei kasva liian suureksi. Suuret blogit ovat tylsiä, niissä joko kirjoittaja jarruttelee tai keskustelun taso laskee. Sinulle en sitä toivoisi, vaikka ansaitsisitkin suuren suuren suosion.
(Tuliko kehuttua tarpeeksi vai liikaa?)
Ah, tuli kehuttua tarpeeksi! Tällä egolla liikaa kehuminen kun tuskin on mahdollista.
PoistaJa kuten olen sanonut usein, mulla on maailman parhaat lukijat ja kommentoijat <3 Eli sen puoleen lukijamäärä on täysin täydellinen!
Ymmärrän tuon lukijatilastojen kyttäilyn. Joskus kotielämän tylsinä hetkinä ainoa ajankulu oli sivun uudelleen lataaminen. ;)
VastaaPoistaNyt työssä käyvänä se on pakostakin jäänyt ja muutenkin olen yrittänyt olla ottamatta blogista pienintäkään painetta. Muistuttelen itselleni, että olen perustanut blogin ja pidän sitä edelleen itseäni varten ja olisi typerää kirjoittaa jotain väkisin jos ei ole aikaa tai inspistä.
Sieltä täältä saa myös lukea vinkkejä lukijamäärän kasvattamiseen ja mua ne vinkit jotenkin naurattaa. Ymmärrän kyllä hyvin, että varsinkin kaupallisempia blogeja pitävät haluavat blogilleen mahdollisimman paljon lukijoita, mutta itselle tuo on täysin vierasta. Päätin heti alussa, että en tee yhtään mitään toimenpiteitä blogini mainostamiseksi (esim arvontoja), koska en halua, että tuntisin velvollisuutta "palvella" lukijoitani mahdollisimman tiiviillä päivityksillä. Tiedän, ettei tällä tavalla (+ minun jutuilla) tulla suosituksi blogiksi, mutta ei sen väliä.
Sinä kyllä kuulut blogilistallani niihin, joiden postaukset pyrin lukemaan jopa kiireessä, jos niitä readeriini pompsahtaa. Ehkä siis jopa hyvä, ettei päivitysväli ole turhan tiheä. Vitsi vitsi. :)
Hei, nyt tulin tänne jatkamaan dialogia itseni kanssa (heh, sellaistakin tapaa taitaa olla liikkeellä ;) ). Tuli mieleen, että vaikuttikohan tuo edellinen kommenttini siltä, ettei minua yhtään kiinnosta lukeeko blogiani kukaan...? Niinhän asia ei ole, vaan toki lukijat ja varsinkin kommentit ilahduttavat. Piti vain sanomani, että lukijat ovat kyllä tervetulleita, jos tekevät sen omasta aloitteestaan eivätkä siksi, että olisin heidät blogiini puoliväkisin raahannut. (Mitenkähän se olisi edes mahdollista...?)
PoistaNyt poistun. Letkeää lauantai-iltaa!
Tuo kaupallisuus on yksi, mistä on helpompi pitäytyä erossa näin "pienenä" blogina. Ei tule houkutuksia kun ei kävijämäärät ole liian suuria...
PoistaKannattaakohan edes myöntää, että mulla kyllä oli töissäkin blogger-välisivu aina auki niiden työsivujen, kahden sähköpostin ja facen lisäksi. Eli tyypillisesti jos työmeiliin pomppasi viesti, samalla keskeytyksellä tuli tarkastettua koko rotla... Jep jep. Voi vaan ihmetellä miten ikinä sain mitään valmiiksi!
Blogistressi, se on tuttu tunne ennen kuin opin relaamaan :) Ainakin ajoittain. Meillä läppärit ja kännykät on kovassa käytössä kesälläkin, ja kuten Eveliina sanoi, blogit tulee luettua ennen uutisia. Norjassakin toimii muuten tekstiviestimuistutus neuvolasta myös, onneksi!
VastaaPoistaMietin, että onkohan osa "blogistressiäni" myös sitä, että diggaan niin paljon tästä keskustelusta täällä! Jos en päivitä, en saa sitä...
PoistaEikö kaikki tärkeät uutiset kuule somesta? ;)
Komppaan LQta, työt kummasti rauhoittaa tilastojen kyttäämistä. Muiden blogeja käyn kyllä kurkkimassa, nyt vasta aktivoidun kännykommentoinnissa.
VastaaPoistaHimo-kyttääjien kannattaa ehdottomasti aktivoida Google Analytics. Se saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta ei ole. Suosittelen, vaikkakaan en ole ehtinyt omia numeroitani käydä pitkilleen vahtaamassa.
Google Analytics on ihan tyhmä!! Se antaa paljon pienemmät kävijäluvut kuin tuo Blogger (en tiedä mitä se Blogger laskee mukaan...) ja lisäksi kertoo, että joku 50% on poistunut ajassa 0,00 min. (Mikä on tietysti ymmärrettävää jos on päätynyt tänne esim. hakusanalla "Tätiä takaapäin".)
PoistaEn minä sellaisia halua tietää...
"Tätiä takaapäin"? Voi apua! Kiitos nauruista :)
PoistaTäällä ilmoittautuu yksi lukija, joka ei yleensä kommentoi. Luen silloin, kun Blogger näyttää, että jotain on julkaistu. Eli en katoa mihinkään vähemmällä kirjoittamisella. :) Enkä sitä paitsi yleensä kommentoi tai lue näitä kommenttiboksin kirjoituksia, joten enemmällä kirjoittamisella ei yleensä kommentteja täältä suunnasta kartu... Paitsi joskus näköjään. :) Ehkäpä tässä joutuu ennen pitkää syömään sanansa!
VastaaPoistaHei vaan hei, Suotar S! Ei täällä pakko ole kommentoida, tietenkään, mutta hauskaa kun teit niin :) Ja mukavaa kun sanotte ettette ole häipymässä jos vähän feidaisinkin... Tässähän ihan innostuu (kirjoittamaan useammin? ;))
PoistaEn notku koneella kesäisin, olen siis fiksu. Mikä helpotus, kun juur nuoriso on antanut ymmärtää ihan muuta!
VastaaPoistaOttaatten rennosti vaan! Tiedä kuitenkin, että kun kerran viikossa käyn koneella ja yhden blogin katon, niin se on tää.
Elina <3.
PoistaEthän sä voisi mua jättääkään! Sä olit mun blogin eka uppovieras kommentoija, ja varmaan ihan ekoja lukijoitakin. Kohta kaksi vuotta sitten, muuten... Paljon on elämää nähty jo tänäkin aikana.