sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lähtölaskenta

Puolimaratonille, se on.

Liina jo hienosti maalailikin paniikkia lähestyvän juoksutapahtuman edessä. Itse liikun pääosin epäuskoisen kauhun ja katteettoman optimismin välitiloissa. Yritin valaa itseeni uskoa tutkimalla juoksuhistoriaani Sports Trackerista, mutta lukemat eivät valitettavasti olleet toivomani suuruisia. Olen viimeisen 11 kuukauden aikana (tasan) käynyt lenkillä 57 kertaa ja taittanut niillä yhteensä 450 kilometriä.

Mutta kun aloin miettiä tarkemmin, tuo kilometrimäärä saattaa hyvinkin ylittää aiemman elämäni juoksusaldon. Olen lenkkeillyt vuoden ympäri aika tarkkaan kerran viikossa, keskimäärin 8 kilometrin lenkkejä. Ei yhtään huonosti minun pitkäjänteisyydelläni.

Itseni ylittämisiä olen tehnyt lukuisia. Olen juossut pakkasella! Juossut yhdeksän asteen pakkasessa! Juossut vaikka yhtään ei ole huvittanut. Ja: saanut trackeriin tänä vuonna lähes joka viikko kolme merkintää.

Tämä kaikki on maininnan arvoista siksi, että minä en ole ns. urheiluihminen. (Enkä ns. talvi-ihminen.) Koskaan ollut. Olen väkisin-jumppaaja-ihminen. Juoksukisan tuoma motivaation motivaation lisäksi oman kehityksen näkeminen on varmasti auttanut harrastuksen ylläpidossa. (Bodypumpissa en ole tainnut lisätä painoja viimeiseen kymmeneen vuoteen. Kertoo kehityksen palkitsevuudesta väkisin-jumpparina.)

Kun viime kesäkuun alussa aloitin juoksemisen, jaksoin juosta kolme korttelin väliä. Enkä liioittele yhtään. Kuitenkin jo heinäkuun lopulla testasin jaksaisinko juosta yhtäjaksoisesti tunnin ja jaksoin: matkaa kertyi jopa 8,6 kilometriä. Lokakuussa juoksin Kaarinan syysmaratonilla kympin tunnin alittaen.

Kuten olettaa kuitenkin saattaa, tuon kympin jälkeen en lenkillä käynytkään: marraskuun track record oli kokonaiset kaksi lenkkiä. Tästä ihan itse päättelin, että kilpailutavoitteen tuoma motivaatio on ilmeisesti minulle toimiva konsepti. Ja ainoa keino - jos sellaista olisi - saada minut juoksemaan talvella. Kiitos vähälumisen talven ja juoksuun tsemppaavan kaverin, kävin joulun välipäivinä haastamassa itseni kahden tunnin lenkillä. Sen jaksaminen sinetöi osallistumiseni HCR:ään. (Liinan syytä se silti on.) Ja lopun kerroinkin poukkoilevassa tarinassani jo aiemmin.

Harvinaisen pitkä 21 kilometriä, jos minulta kysytään.

Tämän viikon maanantaina siirryimme futiksessa ulkokaudelle ja tajusin, että kolme aiempaa kesää kestänyt puuskutukseni siitä, että kun nyt edes jaksaisi juosta sen tunnin, on historiaa. Jaksan juosta tunnin, helposti, ja intervalli-tyyppisenä treeninä spurttailin huviksi pitkien pallojen perään. (Jalkapalloa en valitettavasti ole vieläkään oppinut pelaamaan.)

Tokikaan ensi lauantaina ei riitä tunti, eikä kaksikaan, ja kilometrejä on edessä enemmän kuin koskaan aiemmin. Pisimmät lenkkini ovat olleet 18-kilometrisiä - sellaisia olen juossut puolen vuoden aikana kaksi. Enköhän minä sen maaliin pääse, ellen sitten tyri yrittämällä juosta kovempaa kuin jaksan - mutta kun yllä esittämäni huikea kehityskertomus keskinkertaisuuteen antaa syytä luoda odotuksia ajankin suhteen.

Sanottakoon se siis ääneen, viimeiseksi tsemppaamiseksi. 2:15 pitäisi saada alitettua, ja kaikki siitä alemmas on pelkkää juhlaa.

Mutta lähtölaskenta kisaviikkoon: huomenna viimeiset futikset, keskiviikkona kevyt jolkottelu, ja sitten loppuviikolla syön (ruokaa) ja toivon nukkuvani edes vähän. Niin ja mies käskee kokeilemaan energia-geelejä. Sitä vielä puntaroin.

Aika  jännää, kuitenkin.

12 kommenttia:

  1. Jännää! Hienoa! Minä (täysin noviisi) juoksin aika vähällä harjoittelulla, - yhteensä kai kuusi 3-7 km lenkkiä - ensimmäisen kymppini tuntiin Pyynikkijuoksussa viikko sitten. Viikkoon en siten olekaan juossut, kun ensin oli jalat niin kipeät ja sitten "muuta kiirettä". Vaikuttaisi siltä, että tavoite on oltava, muuten voi jäädä juoksut juoksematta - huolimatta uusista palkintokengistä ja -vaatteista. Tsemppiä ja hyvää mieltä juoksuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Katsotaan nyt sitten ensi lauantain jälkeen suosittelenko puolimaratonia treenitavoitteeksi - mutta ainakin kuulostaa, että sulla on juoksu verissä, hieno suoritus!

      Poista
  2. On jännää, vaikka uskonkin suhun. Tsemp tsemp, ja kuohuvat päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja totisesti, unohdin kokonaan mainita kuohuvat! :D Niiden voimalla sitten viimeiset kilsat ;)

      Poista
  3. PAH, noilla kilsoilla se tulee olemaan sulle jopa mukavaa! Oon juossu kaksi kertaa HCR:n, yhteensä kumpaankin treenannu vähemmän kuin sinä tähän. ajat ehkä 2:26 ja 2:19, vanhana juoksun vihaajana (sitä edelleen). Ja niitä ennen taisin juosta kerran 16km. Niemenmäen kohdilla saatat haluta tappaa jonkun (itsesi) mut kyl se siitä.

    You will rock!

    Ps. Älä ehkä nyt kuitenkaan lähe niitä geelejä kokeilee, maistuvat pahalta ja saattaapa tulla ripsa. Sekään ei ole kivaa (vaikka 13km kohdalla ihan hyvä bajamaja olikin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tää oli ihan uusi ajatus: mukavaa! :D Kiitos, tämä oli tosi kannustavaa! Onneksi en tiedä missä on Niemenmäki, niin ei tule paineita siitä itsensä tappamisestakaan ;)

      Ja musta se mieskin aina oksentelee tai ei saa syötyä niitä geelejään. Mutta minulle sitten niitä suosittaa, hmph.

      Poista
  4. Huijuijui! Muakin jänskättää. Sunnuntain jumppa ja venyttely vaihtui sujuvasti sukulointiin ja täytekakun mussutukseen, hiilaritankkaus siis aloitettu. :)

    Lauantaina nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiilaritankkauksen merkitystä ei pidä aliarvioida! :D

      Ja mahtavaa tavata naamatusten, niin hienoa kun sain sut jallitettua mukaan! (Sä saat sitten (Niemenmäen kohdalla?) kirota mua, niin mä kiroan Liinaa. Ketäköhän se raukka sitten kiroaa?)

      Poista
  5. Maratoonari Huhkolasta5. toukokuuta 2014 klo 21.24

    Mun kokemuksien mukaan miehesi ei ole varsinainen spesialisti noiden tankkaushommien suhteen ;) Geelejä ei missään nimessä ruveta vetämään kisassa, jos ei etukäteen ole totuttanut vatsaa niihin. Varmempaa tapaa saada vatsaa sekaisin en nyt yht'äkkiä keksi. Aloita tankkaus kolme päivää ennen kisaa. Syöt vaan reilusti kaikkea kaksi päivää, mutta kisaa edeltävänä päivänä on syytä palata normaaliin annoskokoon. Kisassa sitten urheilujuomaa ja vettä reilusti. Tuollaisessa kahden tunnin suorituksessa ei vielä varsinaista lisäenergiaa tarvi. Ja tsemppiä kisaan. Odotan ajan olevan selkeäsri lähempänä kahta tuntia kuon 2.15:a.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, olen otettu: ammattilaistason vinkkikommentointia! :) Miehen puolustukseksi sanottakoon (kuten se yritti tuolta taustalta huudella) että hänhän toki yritti saada minut totuttautumaan geeleihin ennen kisaa. Mutta olen (ollut) spektinen ja pidän nykyhetkeä jo liian myöhäisenä geelitotuttautumisretriittiä varten. Eli ehkä sitten seuraavalla juoksulla - sitten kun pitää lähteä parantamaan aikaa, hehe.

      Kiitos myös optimismista ajan suhteen. Katteettomasta ehkä, mutta kuitenkin. :D

      Poista
    2. "Spektinen" :D Nyt oli niin tyylikäs typo, etten viitsi edes muokata kommenttia!

      Poista
  6. Sä meet sen ihan heittämällä! Mä hurraan sulle, koska Miettinen juoksee siellä kans!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...