torstai 13. lokakuuta 2011

Meillä Strömsössä, osa I

Ensin kuva-arvoitus:

Kurpitsan sisus. Aika ektoplasmaa.


Lienee yleisesti miehisenä pidetty ominaisuus, että käydään toimeen suuren vision kanssa ja ilman ohjeita. Minä toimin näin. Strömsöläisenä superäitinä keksin, että olisipa kiva kaivertaa yksi kurpitsalyhty pihalle (kun naapurillakin oli).

Sain selville miksi kurpitsalyhdyillä on aina kolmion muotoiset silmät ja kulmikas suu: se on ihan pirun kovaa tavaraa. Niinpä yhteinen puuhahetki meni ihan perinteiseen malliin: äiti hikoilee veitsen ja toisen veitsen ja jäätelökauhan kanssa, kolmevuotias puhisee "On tää kovaa hommaa. En jaksa odottaa!" ja kuopus hiljennetään maissinaksuilla kunnes viedään aiennetuille päiväunille pihalle.

Ennen lopullista kyllästymistä (siinä kahden minuutin kohdalla) esikoinen valokuvasi. Kätevää kun ei tarvitse rajailla blogikelpoisiksi.



Sisuksen irrottaminen oli tuskallista ja epäilin tuotteen menekkiä meillä, joten en ihan hirveän nuukasti kaapinut hedelmälihaa. Yhden kattilallisen kuitenkin ja koemaistajana toiminut vauva näytti tykkäävän. Tosin se onkin meistä ainoa, joka ei ole oppinut vielä nirsoilemaan.

Haaveissa on kerran ravintolassa saatu taivaallinen kurpitsa-suppilovahverolasagne, mutta reseptiä ei tietenkään ole. Odotettavissa siis kokeiluja ruokablogin suunnalla.

Kurpitsansiemenet paahdoin. Ohjeita siihen googlaillessani löysin oikeita ruokablogeja, joista olisi saanut vinkkiä tuohon lyhtyhommaankin. Oh well.


Katsoin parhaaksi valokuvata siemenet ennen paistamista – just in case – mutta ne onnistuivat oikein mainiosti. (Vähän oliiviöljyä ja sormisuolaa, 125-asteisessa uunissa tunnin verran.) Nam!

Ja sitten lopputulos: ta-daa!


Vähän pelkistetyksi jäi kun oli noita aikarajoituksia. (Muuten olisin veistellyt filigraaniornamenttia). Mutta näkevät naapurit, että puuhasteltu on.

PS: Kuten arvelin, mutta en välittänyt: se kansi kärähtää jos ei käytä kannellista hautakynttilää. Ihan vielä se ei palanut ilmiliekeissä, mutta kärysi kulmasta.

3 kommenttia:

  1. Ja oliko niin, että itse on kasvatettu nämä pampulaiset?

    VastaaPoista
  2. Vaikuttavaa. Reipasta puuhailua teillä siellä Strömsössä!

    VastaaPoista
  3. Ihan itse on Citymarketista ostettu. Ehkä pitäisi ensi vuonna yrittää, sen verran huonosti tuli niitä keltaisia kesäkurpitsoja tai muutakaan satoa nautiskeltua..

    Kiitos Hilkka! Onnistuminen on helpointa kun odotukset on matalalla :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...