Olin ilmoittautunut jälleen entisöintikurssille, intensiivisellaiselle. Torstaina serkkuni kysyi olinko huomannut, että kurssi ei olekaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kuten yleensä.
Arvaatte olinko.
Kurssi alkoi siis vastoin kuvitelmiani jo tänä viikonloppuna. Onneksi olimme sopineet viikonloppuun vain blini- ja peli-illan vanhempieni luona, tuparit, ravintola- ja teatteri-illan kavereiden kanssa sekä yhdet lastenjuhlat (ja pari jumppaa, mutta ne oli helposti peruttu).* Niin ja mainitsinko jo, että miehellä on yksi tiukka deadline ensi viikolla?
Hän mainitsi.
Tilanteen valjettua pohdimme miehen kanssa asiaa ja totesimme tosiasiat kuten että minä en osallistu lainkaan kodin enkä lasten hoitoon ja että minä en mitään muuta teekään työaika poislukien.
Koska eteisen lipastomme näytti tältä, menin kuitenkin kurssille.
Siispä perjantaina suoraan töistä Nitromorsilla läträämään ja yhdeksän aikaan vanhempieni luo syömään fondueta (joksi blinit olivat muuttuneet) ja Trivial Pursuitia pelaamaan. Nukkumaan yhdeltä ja yhdeksältä aamulla hiekkapaperoimaan. Hetki lasten kanssa ja ravintolaan, sitten Kakolan kautta toiseen. Puoli kolmelta kotiin (paimensin myös miehen töiden ääreltä nukkumaan), puoli kasilta herätys ja
Peruslapsiperhemeininki löysäsi viikonloppua sen verran, että sekä lauantain tuparit että sunnuntain synttärit oli peruttu isäntäväen sairastumisen vuoksi.
Ihan jees viikonloppu. Nyt ajattelin mennä nukkumaan.
* Kymmenisen vuotta sitten ohjelma olisi ollut tavanomainen, jos ei tylsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti