En ole ainoa, joka on murehtinut kuopuksen hoitoonmenoa. Aamulla esikoinen alkoi kysellä milloin pikkusisko aloittaa hoidossa.
- Kuukauden päästä.
- Ai sitten kun se osaa puhua?
- Ei se kyllä vielä silloin taida osata puhua.
- No entä sitten kun on ruoka-aika ja sanotaan, että "Maija (nimi muutettu), tule tänne" ja sitten sanotaan, että "Ole hyvä", niin mitä sitten tapahtuu?
Lapsi oli huolissaan, että pikkusisko ei saa ruokaa, koska ei osaa kiittää sen tarjoajaa. Sanoin, että ei pienten puolella tarvitse osata, riittää varmasti nyökytys ja "Nnn-n", ja kuopus nyökytteli päätään ja hymyili leveästi. Että ei niiden tarvitse hakea ruokaakaan itse.
Mutta miten näenkään tuon lapsen alkavan kantaa maailman murheita niskoillaan. Olen antanut hänelle jo mikroluokan vastuutehtäviä, tyyliin "Haen lehden olohuoneesta, huuda jos pikkusisko meinaa nousta tuolista." Mietin, ettei pitäisi sitäkään - tuolla luonteenlaadulla huolehtii pian (vai nyt jo?) liikaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti