maanantai 20. toukokuuta 2013

Kalaset

Nyt on lapsi sitten juhlittu viisivuotiaaksi. (Härregud! Ja ehkä ihan pikkuisen snif. Synttäreitä edeltävänä iltana lapsi itsekin sanoi haluavansa olla vielä neljä. Tämän tunteen muistan lapsuudesta: vaikka lähtökohtaisesti odottaa malttamattomana olevansa isompi, on se samalla myös vähän pelottavaa.)

Tarhakaverijuhlat, joita jännitin etukäteen, olivat loppujen lopuksi helpommat kuin toiset kaverisynttärit - ehkä siksi koska vierasjoukko oli tottunut toimimaan ryhmänä keskenään. Ohjelmassa oli aasinhäntää, saippuakuplia ja kasvomaalausta, ja pääosin kaikki oli lasten mielestä ihan kiruttavan hauskaa. Sattuipa vielä se kesän ensimmäinen päiväkin ja vauva tosiaan nukkua posotti läpi juhlien. Jättemysigt!

Niissä toisissa juhlissa, joissa oli lapsen valitsemia vieraita meidän vanhempien kavereiden lapsista, rentona emäntänä stressasin kun kaikki ei mennyt tasan käsikirjoituksen mukaan: pari lasta halusi tehdä omiaan ja toiset eivät olisi tulleet leikkeihin lainkaan herkkujen ääreltä. Näissä juhlissa yritin edellä mainittujen lisäksi ohjelmoida vähän hippaa ja sokkoakin, mutta eivät ne oikein ottaneet tulta alleen. Löysivät sitten pihalta madon tai koppakuoriaisen ja puuhasivat sille koko porukan voimin jotain sanktuaaria. Loppu hyvin ja silleen.

Samaisten juhlien alla mies aloitteli hyviä perinteitä noudattaen koemielessä terassin hiontaa, ja suunnitteli rautakauppareissua päiväuniajaksi ("Olisi esikoisen kanssa poissa jaloista"). Tästä vielä kehotin ihan ystävällisesti pidättäytymään, mutta siinä kohtaa kun mies veteli päiväunia minun valmistellessa tarjottavia yhden kitisevän kaksivuotiaan ja yhden itkevän vauvan kanssa, sain kevyen ruumiistairtautumiskokemuksen ja mies ei-niin-lempeän herätyksen.

Toisen kohtauksen olisin saattanut saada kun synttäreiden ajankohtaan osui joku helvetin jääpallo-ottelu. En voinut ottaa juhlapöydästä kuviakaan kuin toiselta laidalta, ettei kuvissa näkyisi, että meillä on telkkari auki lastenjuhlissa. Pahaa tekee edes kertoa. Mutta en sanonut mitään kovin moneen kertaan enkä pahasti.

No, keskityn epäolennaisuuksiin. Sankari itse oli juhliinsa kovin tyytyväinen, ja uskoakseni myös vieraat viihtyivät. Tarinan opetus lienee, että minun pitäisi oppia olemaan rennompi. Mutta ei ollut ihan eka opetus tällä saralla. Enkä opi. 

Cute overload koettiin jälkimmäisillä synttäreillä kun onnitteluyhteislaulun jälkeen yksi kaveripoika lauloi päivänsankarille serenadin: "Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja uu-uu, se on sun näköinen."

Awwwww.

Synttärikakkuna takuuvarma mutasellainen.

Lasten kanssa askarreltu "aasi", joka on eksoottisesti kirahvi. Ei tarvi kertoa, että kirahvilla ei ole tuollaista kuonoa.

18 kommenttia:

  1. Mä vetäydyin juuri itse viikonloppuna katsomaan jääpalloa kun miehen suku jakoi isovanhempien omaisuutta. En tästä(kään) näkökulmasta osaa niin huolestua siitä, että lastenjuhlissa on auki telkkari. En myöskään muista, että mua olisi itseäni lastenjuhlissa kauheasti kiinnostanut aikuisten puuhat :D

    Mutta tuo tarjoilujuttu olisi johtanut meillä ydinräjähdykseen, sen myönnän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toisissa asioissa nipo, tiedän. Telkkarin auki pitäminen väärissä tilanteista on yksi niistä (joissa voisin oppia relaamaan)..

      Ja joo, nuo päiväunet - miehen vääränlainen reaktio olisi voinut johtaa todella ikävään päivään. Nyt oli aika nöyrää poikaa, niin tilanne meni ohi. (Meni siis nukuttamaan esikoista, mutta nukutti vain itsensä. Täysin ennustettava tapahtumien kulku.)

      Poista
    2. Toinen nipo tunnustautuu! Mun mielestä telkkarin aukipitäminen missä tahansa juhlissa - aikuisten tai lasten - on huonoa käytöstä. Ellei kyseessä ole erikseen telkkarin katseluun pyhitetty juhla (kisastudio, Star Wars -maratoni tms.). Ei vaan ole kivaa joutua telkkarin syrjäyttämäksi.. Mutta ehkä munkin pitäisi vaan oppia relaamaan. Ja ne lapset tosiaan tuskin välittää siitä, mitä aikuiset puuhaa. Etenkin kun on mutakakkua ja kastematoja ja muita.

      Poista
  2. Kivoja leikkejä olet keksinyt :). Noissa vaan pitää aatella et toiset lähtee yhteisleikkiin ja toiset ei, niin me aikuisetkin :). Mukavilta pileiltä kuulostavat kummatkin! Kaksipäiväiset, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :) Perinteisellä linjalla! Ja totta se on, ei kaikki lähde samalla tavalla mukaan - ja tiedän miten typerää on pettyä jos kaikki eivät käyttäydy kuten kuvittelee..

      Poista
  3. Meilläkin on juhlittu lasta, eilen ja tänään, ja olo on kuin olisi vetänyt putkeen Provinssirockin, Ruisrockin ja kaks viikkoo viinaa muuten vaan.

    Onneks kolmevuotiaat on sellaisessa kaaoksen tilassa muutenkin että ei tartte viihdyttää, sopivasti riitelevät sen sokerihumalaisen tunnin kaks uusista leluista ja sit pitääkin jo mennä päiväunille. Vanhempien siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sinnekin! Kovat festarit on ollu teillä :D

      Ton ikäisiä ei kyllä pahemmin tarvi edes yrittää viihdyttää. Ja ehkäpä ei olisi kannattanut tämänkään ikäisiä ;) Vaikka kasvomaalaukset oli kyllä hitti. Harmi kun en voi laittaa kuvia - olenhan nimittäin näemmä ilmiömäinen kasvomaalari! (Jos ei tämä tutkijuus lyö leiville, niin vaihdan siihen.)

      Poista
  4. Onnistuneet juhlat siis - perinteiden ja viihtymisen osalta. :)

    Kuola valuu, kun katselen oletetun mutakakun kuvaa, slurps.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep: virheitä tehdään ja niistä ei opita! :)

      Se oli muuten erittäin hyvä kakku! Nero resepti, suosittelen. (En minä mitään muscovado-sokeria käytä vaan ihan tavallista.)

      Poista
  5. Hyvät bileet! Ja hellyttävä tuo viisivuotiskriisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hellyttävää. Ehkä liittyy myös vähän tähän uuden vauvan tuloon - että haluaisi olla myös pieni. Vaikka samaan aikaan tietysti iso. Ei ole helppoa... <3

      Poista
  6. Paakkelssit näyttää erinomaisilta!

    Tuli tuosta loppuhuipennuksesta mieleen, että kuulin kummipojan suusta vähän erilaiset versiot: "Sun a-a-aivoistasi puuttuu palanen" ja "Sun ha-ha-hampaastasi puuttuu palanen".

    Minuun niin uppoaa tällainen lapsellinen huumori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aika paljon sellaista "tahattomasti väärin" laulamista, mikä on melko huvittavaa usein myös.

      "Tommi ja mä, kaupungilla taas, illat juhlaillaan" :D

      Poista
  7. Minusta se olin minä joka sai ruumiistairtautumispalautuksen, sinä olit siinä ihan tomerissa sielusi voimissa - ruumiisi kantamana. Vaikka näyttihän se enemmän sitä että olit tullut irroittamaan sielua ruumiistani. Sitä en uskaltanut jäädä selvittämään. - nöyrä mies

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogimies esittää oman versionsa, hih <3

      Poista
    2. Voisitteko perustaa Täti&Setä -blogin, missä käsitelisitte perheen ja parisuhteen akuutteja asioita? Sanailuanne on erittäin herkullista lukea! :D Kiinnostaa myös syväanalyysi kotitöiden prosentuaalisesta määrästä ja sen jakautumisesta, mitä Täti itse lyhyesti kerran jo sivusi.

      Poista
    3. Hahaa. Kieltämättä, monet tärkeimmät keskustelumme käydään gmailin chatissa. Tosin osataan me sielläkin riidellä. Ehkä voisin alkaa julkaista vaan tsättidialogejamme sellaisenaan... ;)

      Poista
    4. Sosiaalipornon uusi taso: copy-pastea gmailin parisuhdechatista! Yeah, bring it on!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...