lauantai 4. toukokuuta 2013

Same same

Ehkä en vielä uskalla sanoa, että arki on tasaantunut kolmilapsisuuteen, vaikka pieninkin on jo kolme viikkoa. Mutta siihen suuntaan: mies on palannut täyspäivätöihin ja minä olen tehnyt sankaritekoja kuten lähtenyt kyläilemään koko joukkueen kanssa ja nukuttanut ne yksin. (Mutta yhähän vauva nukkuu paljon, eli odotetaan vielä sitä, että lähtee liikkeelle ja saa hampaita ja uhmaiän ja jää kiinni ajokortitta mopoilemisesta.)

Kaiken kaikkiaan pohdinnan aiheet elämässä ovat samat kuin aina:
- Esikoisen synttärit lähestyvät, ja lahjatoiveena on potkulauta ja "pet shop -talo". Potkulauta tuntuu tarpeettomalta meidän pihassamme, jossa sellaisella ei voi ajella, ja koska hän sai juuri polkupyörän, jonka kanssa voisi edetä kohti apupyörättömyyttä. Pet shopit taas edustavat lelukrääsää suoraan paholaisesta. Että niin: vanhemmuuden tarkoituksena on tuottaa lapselle pettymyksiä, mutta mitenkäs sen tekee siten, ettei pettymys ole kohtuuton.
- Polkupyörän hankinnassakin oli jälleen nieleskelemistä. Palvelevasta lähikaupasta, josta vanhempani synttärilahjapyörän ostivat, sai kahdenlaisia pyöriä: pinkkejä ja tummansinisiä. Ja vaikka kuinka koitin anella, nämä ovat ainoat värit joita Helkama tai Tunturi valmistavat 16-tuumaisina (ylihinnoiteltu Jopo poislukien). Logiikka on tietysti selvä: myyvät enemmän pyöriä kun sama ei vahingossakaan mene tytölle ja pojalle.

Tai ehkä meidän poika on nelivuotiaana vaan tosi vapaa ympäristön aiheuttamista paineista?

- Lumien lähdettyä pihalta aivoni ovat sulaneet taas hiekkalaatikon koristekivien (ja siten koko pienen pihamme) sotkuisuuteen. Kyllästyttyäni haravoimaan kiviä takaisin paikoilleen useasti päivässä, päätin poistaa koko kivet. Siinä onkin sitten minulle uusi projekti kun erottelen lapiomastani keosta koristekiviä hiekan joukosta. (Koska sen verran kalliilla kivet on pienissä muovipakkauksissa ostettu, että säästettävä ne on.) Kestän kaaosta tietyissä asioissa, mutta en toisissa, ja järjellä ei ole paljon sijaa tässä.
- Myös lenkkeileminen kummittelee pakkomielteisesti ajatuksissani. Pääosin ajatuksella ei kai minun ole pakko. Sitten lohdutan itseäni, että ei ole pakko, vielä ei saakaan, mutta kauhistun kuitenkin että ei kai minun ole pakko enää ikinä. Väittävät, että liikunnasta saa energiaa, mutta kun ei ole energiaa lähteä liikkumaan. Mieluummin syön kakkua (ja kadun vain vähän, että annoin raskaushousut jo pois).
- Jääkiekkoa pelataan taas facebookissani! Joskus nuorempana onnistuin yllättymään MM-kisoista vasta finaalipäivänä, mutta nyt niiltä ei välty millään. Eikö kerran neljässä vuodessa riittäisi niin kuin herrasmieslajeissa?
- Niin ja nukkumaan pitäisi mennä aiemmin, että jaksaisi aamulla nousta. Kun en minä sitä omaa aikaa kerran kaipaa, niin jännä että iltaisin pitää riekkua - ja miehelle muistaa päivittäin valittaa.

10 kommenttia:

  1. Ei mun facebookissa vaan pelata jääkiekkoa - sen sijaan me asutaan 500 metrin päässä siltä areenalta, eli huomasin kyllä että nyt se taas alkoi.

    Toi pyörien sukupuoliväritys on kyllä raivostuttavaa. Esikoiselle löydettiin ensipyörä keltaisena (varmaan oikeasti poikien), mutta 16-tuumainen on nyt tukevan vaaleanpunainen. Kaksosilla on vihreät, toisesta vaan sitten tehtiin poikapyörä peittämällä prinsessa junatarralla (eikä 2-vuotiasta vielä häiritse vaaleanpunainen lokasuoja ja kukkakoukerot satulassa).

    Nukkumaanmenosta: mulla on kännykkä soittamassa ilalla, että menisin nukkumaan, mutta täytynee kertoa myös miehelle, miksi se piippaa, niin en ehkä enää kehtaa vain sammuttaa sitä ja jatkaa riekkumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ne on nyt siis Suomessa. Aina oppii jotain uutta :)

      Kittarista olisi saanut vihreitä, valkoisia ja mustia lastenpyöriä, mutta ostajataholla oli tahto hankkia näitä kotimaisia brändejä (olkoonkin että pyörä on aasialaista tekoa). No, katsotaan sitten kun aika koittaa että pääseekö tämä pyörä maalaukseen vai vaihtoon vai meneekö tuollaisenaan...

      Taitaa olla kotiäitien ammattitauti tämä yöriekkuminen. :D

      Poista
  2. Koristekivet, hih! :) Meillä on niitä parissa paikassa, en tiedä miten pitkään, koska 1-vuotias tuntee suurta tarvetta viskellä niitä ympäriinsä.

    Onpa mukavaa, jos miehesi jaksaa sympata väsymyksestä. Meillä ei nimittäin sympatiaa heru, jos roikkuu koneella puolille öin, ja sitten narisee aamulla kun väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on yksi syy kivien poistoon - jos ei tarvitsisi olla niin poliisina hiekkalaatikolla. (Mikä on turhaa paitsi monesta muusta syystä myös siksi koska laatikolla leikitään myös kun en ole vahtimassa... On tää rankkaa!)

      Ah, ilmaisin itseäni huonosti: en valita miehelle väsymystä (se on oletusmoodi) vaan sitä, että mulla ei ole omaa aikaa. Mitä en siis tietenkään kaipaa!

      Poista
  3. Viimeinen kaneetti pisti kyllä hymyilyttämään, hih! Hyvin sulla menee, jos ehdit lajitella ne kivetkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä - ei voi valittaa jos ongelmat on tätä tasoa :D

      Poista
  4. Oho, meidän tyttö sai isovanhemmiltaan synttärilahjaksi tummansinisen pyörän. Onko tummansinisen pyörän ostaminen siis tulkittava painostukseksi synnyttää poikalapsi, vai ovatko isovanhemmat kenties tietämättömiä naissukupuolelle soveltuvista väreistä? O-ou, tyttäreni sai mummoltaan myös tummansinisen paidan. Kääk!

    Vähänkö ois hauskaa jos ois niin kuin nuo mummot ja papat, jotka voi ostaa mitä haluaa miettimättä sen tarkemmin, mitä sillä edustaa. :)

    Tervetuloa vaan meille lajittelemaan kiviä, jos vielä intoa piisaa. Tuossa ois yks sorakasa, jonka alle ajattelin laittaa pottumaan. Saa ne pestäkin, mut ei oo pakko. (Ihan pikkuisen meinaa hymyilyttää sun pihasiivous) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mummo! (Onko siinä liekkejä?) Meillekin olisi voinut tulla sininen pyörä, ellei sankari itse olisi päässyt valitsemaan... No, mutta lapsen mielestä pyörä on ihana - keskitytään siihen.

      Hih, vielä en ole (tällä kertaa) päässyt kivien pesuun, ja jo etukäteen hävettää ajatus, että kasaan ne noista kottikärryistä muovipusseihin ja kannan kellariin tulevaa käyttöä odottamaan :D Jos mulla on joskus pottumaa, voin koristekivetä jokaisen pottuvaon pestyillä tanskalaisilla merenrantakivillä...

      Poista
  5. On pakko. Minäpä varaan meille puolimaratonille paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule! tämän postauksen kirjoittamisesta on jo niin kauan, että tässä on ehtinyt kaikenlaista tapahtua päässä, jos ei vielä jaloissa... Palaan!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...