torstai 17. lokakuuta 2013

"Ehkä se tekee hampaita"

Vauva lopetti nukkumisen viime perjantaina. Syöttöväli oli toki siihenkin saakka ollut jotain puolestatoista tunnista nollaan, mutta nyt lapsi ei rauhoittunut edes rinnalle. "Ehkä se tekee hampaita" on pohdinta, joka esitetään kaikista vauvan itkuisuuksista kolmesta kuukaudesta puoleentoista vuoteen, mutta joka oli tällä kertaa oikeassa. Tiistaina, neljän hyvin valvotun yön jälkeen, alaikenestä oli ensimmäinen kidutusväline puhjennut.

Ai onko nukkunut sen jälkeen paremmin? Eipä oikeastaan. Eli ehkä niitä hampaita on tulossa useampi? Niin se varmaan on.

Koska en erityisemmin välittäisi juoda ruokaöljyä kahvissani, enkä nähdä kahvikoneen huuhteluvesiä viimeisissä kahvimaidoissani, mietin jo ennen tätä uusinta syvyyttä, että aamuihin pitäisi saada uutta ryhtiä. Että ehkä nukkuminen voisi auttaa!

Mieheltä ei heru apuja yövalvomisiin, hänen kellonsa kun herättää viideltä. Mutta ei auta itku unikoulussa, itse on tämä(kin) homma hoidettava. Laskin, että jos haluan joskus vielä tässä elämässä nukkua, on lapsen opittava nukkumaan muualla kuin rinnalla. Ja sitä varten sen on nukuttava jossain muualla kuin vierelläni.

Olinkin toiminnan naisena heti eilen hakemassa tori.fistä uutta pinnasänkyä, kunnes mieleeni juolahti, että ehkäpä jossain rautakaupassa voitaisiin myydä sellaisia puuttuvia ruuveja. Ihan totta: minulta meni yli kuukausi keksiä tämä! (Pyydän: jos jatkossa tulee mieleen jotain hölmönkin itsestäänselviä ratkaisuehdotuksia esittämiini ongelmiin, antaa tulla vaan.)


Kotiutin siis tänään ihanat pinnasängynruuvit reilulla kolmella eurolla, kokosin sängyn lasten suosiollisella häirinnällä, ja nyt illan tullen asetin vauvan nukkumaan sinne ensimmäistä kertaa.

Jaksoin tassutella ehkä kaksi minuuttia, mutta kädethän siinä väsyi. Tulin tietokoneelle. Hämmästyksekseni lapsen möyhnäys sängyssä näytti johtavan uneen puolen tunnin kuluttua, kunnes se sitten havahtui hereille. Huuto taantui parin minuutin tassutuksella, jatkui kiehnäyksellä, huuto, tassutus, kiehnäys, huuto, syliin, sänkyyn. Puolitoista tuntia siinä taittui, mutta ei se edes koko aikaa huutanut. Ja nythän nukkuu heräämättä seuraavat kymmenen tuntia - ainakin.

Kannatti se siinä tapauksessa.

17 kommenttia:

  1. Oh, tsemppiä! Mä opetin meidän 'vauvan' vastikään nukkumaan omassa sängyssä. Hän täytti just vuoden. Siis paljon aikaisemmin olis kannattanut, mutta oltiin liian väsyneitä pitämään unikoulua. Sellaistakin voi olla, enpä ennen lapsia tätäkään tiennyt! ;) Nyt täällä suurin piirtein nukutaan, aina tuonne melkein 5.30 asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä todellakin (valitettavasti) tiedän tuon tilan, että on liian väsynyt valvoakseen yhtäkään yötä, vaikka palkintona olisi paremmat yöt viikoksi tai loppuelämäksi. Mutta onnittelut sinne onnistuneesta unikoulusta (mikäli unet jatkuvat vielä 5.30 jälkeen jossain muodossa :D).

      Poista
  2. No, mitenkä kävi? Pidän peukkuja, että hyvin kävi.

    Hyvä idea tuo rautakauppa-asia. Jos mulle olisi moinen nerokkuus tullutkaan mieleen, olisin luultavasti torpannut asian kertomalla itselleni, että kuitenkin on tuossa pinnasängyssä joku tiibetiläiskierteinen* erikoisruuvi, jotka on tehty erikseen juuri tuota sänkyä varten, eikä sellaisia mistään saa. Vaikka todennäköisempäähän on toki, että pinnasängyssä käytetään helposti saatavilla olevia ja halpoja normaaliruuveja, joita löytyy joka rautakaupasta ja tukkuliikkeestä.

    * Keksin tämän itse. Jos ette arvanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä: lapsi nukkui pinniksessä melko lyhyen hetken (vaivauduin katsomaan kellosta että heräsi klo 00), ja laitoin sen uudelleen pinnikseen kolmen jälkeen, jolloin nukkui siellä toisen pätkän. Ei siis nyt ihan koko yötä putkeen, mutta ainakin se osaa nukkua myös ilman minua. Siinä hyvä alku.

      Ja kyllä mäkin epäilin, ettei ruuveja löytyisi, mutta tiedätkö: niitä oli siellä kaupassa monta hyllymetriä erilaisia! Uskomatonta mutta totta.

      Poista
  3. Tsemppiä unikouluun! Kyllä se uni on aika jees juttu. Imetyksen kanssa univaje on suorastaan mielenkiintoinen. Nimim. Neljä poskihammasta kerralla -kuukausi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja, uh, tsempit takaisin myös sinne poskihampaille!

      Imetys mun mielestä kyllä hieman helpottaa valvomista, kai ne kuuluisat hormonit sitten. Koska imetyksen lopettamisen jälkeen olen ollut aivan kuollut jo yhdestä tai kahdesta heräämisestä. Nyt olen sentään tolpillani vaikka herätyksiä on n+1 joka yö...

      Poista
    2. No olipa hyvä esimerkki taas siitä miten yksilöllistä kaikki on :)! Minulla imetys itsessään väsytti kummallakin kerralla, niin kokemus oli eri. Tosin imetyksen jälkeen nukkuminenkin ehti jo parantua huomattavasti joten mistäpä sen tietää mikä on mitäkin :D.

      Poista
  4. I so feel you! Täällä odotetaan toisen kulmahampaan puhkeamista ja olo alkaa olla siinä pisteessä että keitän kyllä mitalikahvit jahka se sieltä on läpi tullut. Muistan kyllä että viisaudenhampaiden tekeminen oli ihan kamalan kipeää eli siinä mielessä en väheksy vauvan kipua ja levottomuutta yhtään. Mutta mikä hitto siinä on että ne hemmetin naskalit tekee tuloaan viikkokausia? Eikö voi tulla sillälailla nätisti parissa yössä?

    Jos sulla on tuo rautakauppa ollut ahaa-elämöittävä niin mulla taas se että toki siihen särkyyn voisi kokeilla muutakin kuin sitä panadolia. Tämä sillälailla näin sairaanhoitajaihmiseltä melko hatunnoston veroinen aivoitus. Oma hommansahan on päästä sinne apteekkiin asti sitten.. Suutarin lapset jne.

    Mä en tiedä enkö mä vaan osaa vai johtuuko se vauvasta mutta meillä ei tuo tassuttelu ole toiminut yhtään. Bebe saa vaan astetta infernaalisemmat raivarit jos siihen koskee ja paiskoo kättä pois ja heittelee mua tuteilla. Ensisoittoa ovien paiskomiselle? Luonteikas kaveri tuntuu olevan, nukkuessaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi vähän samalla tavalla, jos tassuttelemaan rupesi niin siitähän lapsi vasta innostui.

      Poista
    2. Mitalikahvit, hih! Annatko ehkä myös pienen tontin jostain vähän kauempaa? ;)

      Mä olen kieltämättä vähän huono kipulääkitsijä itsekin - niin itselleni kuin muillekin. Eli jo tuon panadolin antaminen on mulle saavutus. Pitäisi kyllä varmasti lääkitä rohkeammin; kamalaahan se on kun sattuu.

      Ja tassutukseen: varmasti riippuu myös lapsesta! Esikoista jaksettiin taputella ihan älyttömiä aikoja (puoli tuntia? vaikea arvioida näin jälkikäteen), joten kai se sitten lopulta nukahti, siihen tai siitä huolimatta. :D Nyt näemmä pystyy tuon pari minuuttia. Ja välillä se rauhoittaa, välillä ei.

      Poista
  5. No nyt jännitämme täällä! Mäkin juuri lueskelin esikoisen taaperovuoden päiväkirjaa, jossa noin joka toisella sivulla pohditaan, onko sille tulossa hampaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Molemmilla tytöillä eka hammas tuli vasta kahdeksankuisena, mutta kaikki tahtoivat povata niitä kolmesta kuusta alkaen kuolasta, nyrkinsyömisestä, syömättömyydestä, itkuisuudesta - eli kaikesta mitä vauva nyt tekee! Itse en siis uskonut hammasteoriaan tällä(kään) kertaa. Jo kuusikuisena!

      Poista
    2. Hei sille tuli toinenkin hammas samaa huutoa! OMG! Vitsillä heitin ne lisähammasläpät... Eli tarkoittaako tämä, että se oikeasti puskee ne ylähampaatkin vielä samaan syssyyn? Hyvin erikoista... Mutta ehkä se sitten alkaa nukkua. Okei?

      Poista
  6. Meillä on molemmat lapset vieroitettu yösyötöistä 11 kk:n iässä. Ja molemmat unikoulut hoiti mies, samalla kun minä vetelin sikeitä tuplakorvatulppien kanssa rinnat pinkeinä alakerran sohvalla. Meillä oli sellainen diili, että kun minä heräsin suurin piirtein ekan vuoden parin tunnin välein, oli miehen vuoro seuraavaksi. Toki tähän vaikutti myös se, että mun miehellä on äärimmäisen hyvät unenlahjat ja joustavat työajat. Parissa yössä oli jo tulokset nähtävissä molempien kohdalla.

    Tsemppiä, toivottavasti nukkumatti löytää teille pian takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Ja erittäin fiksusti toteutettu unikoulutus! Meillä valitettavasti tosiaan mies hiihtelee tällä hetkellä yhtä suurilla univajeilla työnsä takia, eli ei sitä raaski oikein tähän nakkiin velvoittaa. Sinänsä mies olisi kyllä erinomainen unikouluttaja, koska nukkuu läpi minkä tahansa metelin. Minä en kodissamme pääse niin kauas karkaamaan, että minä en heräisi ensin (vaikka, kyllä, korvatulpat päässä) :D

      Poista
  7. Tsemppiä täältäkin! Meillä on juuri menossa nuorimmaisen kanssa kolmas unikoulu. Kolmas yö meni jo hyvin, parilla tassutuksella ja hysssssytyksellä. Toivottavasti en mokannut, kun otin klo 7 viereen maidolle. Ettei se nyt luule, että sittenkin on tarjoilua läpi yön.

    Kahdella ensimmäisellä kerralla en jaksanut olla tarpeeksi tiukkana (blogissa "unikoulu onnistuu jälleen" - katteetonta optimismia/kaikkien huijaamista) mutta nyt aion hoitaa homman kotiin, ni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme unikoulua on kyllä mun mittapuilla varsin vähän :D Totesin kyllä tänään, että aloitin näemmä sen ekan unikoulun A. hampaiden tullessa ja B. ekassa nuhassaan, mutta ehkäpä jos se nyt onnistuu, niin sitten todellakin onnistuu! :D

      (Nytkin se on taas nukkunut jo melkein tunnin pinniksessä, jes!)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...