Banaanikakku, mon amour

Perheen jätemylly, se olen minä. Tunnen miten sädekehäni kasvaa joka kerta kun syön vanhaa kovaa leipää sen sijaan, että heittäisin sen pois. Tai keksin jonkun nappisoppareseptin melkeinvanhetuneista jääkaapin antimista. No okei, voi mieskin syödä kovaa leipää, mutta hän ei jaa henkisellä tasolla ideologiaani "vanha syödään ensin pois". Sen sijaan hän avaa uuden sinappipurkin kun vanhasta tulee enää vaivalloisesti ulos - ja jättää sen vanhankin purkin jääkaappiin. Tai ostaa jotain jännittävää mangochutneysalaatinkastiketta, syö sitä kerran, ja jää odottamaan että minä hävitän purkin kolmen vuoden kuluttua. (Olen siis jätehuoltovastaava myös tällä tasolla.)

On kuitenkin kolme asiaa, joita heitän usein roskikseen:
- Lasten ruoanjämät, joita en syö lihan, ketsupin tai yleisen möyssäämisen takia
- Niitä vajaita sinappi- ja mangochutneypurkkeja
- Mustaksi menneitä banaaneja

Vaan ei enää! Salamatkustajan Satu taisi joskus vinkata, että mustaksi menneistä banaaneista voi tehdä banaanikakkua, ja kun kerran taas kohtasin kolme mustaa (Tallinnasta tuotua) banaania käsilaukun pohjalla, päätin kokeilla. Ja nyt voin vain miettiä, että miksi piti odottaa 35 vuotta!

Eräällä ystävälläni on kaveripiirissä legendaarinen banaanikakun ohje, mutta koska sitä ei ollut käsillä, googlasin ja yhdistelin parista reseptistä sen mukaan mitä kaapissa oli.

2 munaa
2 dl sokeria
100g voita
1 dl kermaa
3-4 dl jauhoja (esikoinen annosteli pussista kaatamalla)*
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
kanelia
2,5 banaania (kuopus söi puolikkaan ennen kuin päästiin tänne asti)

Reseptin helppous piilee siinä, ettei tarvitse likastaa vatkainta, vaan kaikki ainekset sotketaan lusikalla yhteen, about tässä järjestyksessä. (Eri resepteissä varioitiin kerman sijaan turkkilaista jugurttia, piimää ja kermaviiliä, eli mitä sitten jääkaapista löytyy.) Banaanit muussasin vain nimellisesti, ja isommat sattumat toimivat mielestäni vain hyvänä lisänä.

Kaadetaan taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 175° asteisen uunin alatasossa n. tunti. (Kakku ei ollut järin paksu ja oli siinä siinä oliko pohjasta raakaa - varmaan hyvä idea peittää kakku loppuvaiheessa ettei kuivu liikaa päältä.) Ei tullut kuvaa, mutta sain hyvälle maulle useamman todistajalausunnon. Oli meinaan hyvää.

Ja banaanihävikki meni meidän perheessä juuri nyt nollaan! 

Sattuu niitä harhaostoksia joskus minullekin. Heti tänään tuli mieleen, että mullahan on niitä punajuuria, voisipa laittaa uunijuureksia. Hiukan kasvoivat vartta ja hometta.

(Kyllä mahtaa sukulaiset ihmetellä kun viidentoista vuoden jälkeen kahvipöydän porkkanakakku onkin vaihtunut banaanikakkuun... En ole meinaan kaavoihini kangistunut, minä! Nih.)

* Edit 22.3. Google tuo jatkuvasti lukijoita tähän reseptiin (tervetuloa vaan!), niin oli pakko rukata suosittelemaani jauhomäärää useamman kokeilun jälkeen, ettei tule susikakkuja googlaajille. Taikina saa jäädä mieluummin vähän löysähköksi kuin mennä ihan sementiksi, eli kun aiemmin sanoin 4 dl tai reilu, nyt sanoisin 3-4 dl.

Niin ,ja useamman kerran olen nyt tehnyt kakun kuohukerman sijaan rasvattomaan piimään (kun sitä kuohukermaa harvemmin on vain odottelemassa jääkaapissa), mikä kuulostaa kerrassaan surkealta korvikkeelta, mutta erinomaisesti on toiminut sekin.