Ostoshaaste, toinen kvartaali: ylilyöntejä ja tunnontuskia

Tällä kvartaalilla olen hankkinut talvikengät, mekon ja juoksuvälineitä: lenkkarit, juoksusukat ja -liivit. Lisäksi olen kunnostautunut turhilla lastenvaateostoksilla - siis hankkimalla makeampia vaatteita heille, vaikka ilmeistä puutosta kaapissa ei ole ollut - ja surullisilla vaunukaupoillani. Omia vaatehankintojani koskevan "virallisen" haasteen ulkopuolisten ostossektoreiden tulos oli siis heikko.

Juoksuvälineet olivat pitkälti tarveperusteisia. Toki elän vähän riskillä kun harrastusta on jatkunut vasta sen kaksi kuukautta, mutta puolustaudun kertomalla että takana on 19 lenkkiä ja 98 kilometriä, kävelyt ja juoksut yhteenlaskettuna. Toisaalta en uskalla ottaa riskiä, että rikon paikkani, jos se harrastus sitten jatkuisikin. Eli päätin, että kunnon tossut on ostettava, mikä minun kohdallani tarkoitti sadan euron sijoitusta juoksukenkiin. Juoksuliivit olivat myös nähdäkseni pakollinen ostos, sukat sitten taas hifistelyä. (Ja tässä yhteydessä lienee reilua mainita, että olen saanut tässä kvartaalissa juoksutrikoot ja ulkoilutakin mieheltä lahjaksi. Eli uutta paitaa vaille koko garderoobi hankittu tähän "ei varustelua vaativaan" urheiluharrastukseen. Ei hyvä.)

Mekko oli seurausta onnettomista shoppailuyrityksistäni. Kuten jo aiemmin kerroin, kävin vaatekaupassa lapsia varten ja tajusin tarvitsevani vaatteita, mutta en osannut sellaisia ostaa. Olen useampana kesänä peräkkäin hoitanut vuotuisen vaatekaapin päivitykseni Tukholmassa, mutta koska en ollut tänä kesänä menossa, keksin, että voisinhan mennä sinne virtuaalisesti, verkkokaupan avulla! Menin siis hovihankkijani sivuille ja tulin hulluksi. Näähän on ihan sairaan makeita. Ja halpoja! Kerrankos sitä. Jos vielä tuonkin... Latasin ostoskoriin seitsemän vaatetta. Paitoja, joita kuvittelin imetykseen sopiviksi, pääasiassa. Ostoshuumasta tuli yhtä aikaa kapinallinen voitonriemu ja morkkis.

Onnekseni vaatteet eivät sopineet. Hame olisi saanut olla M ja paidat S - jostain syystä olin tilannut toisin päin. Kaksi vaatetta laitoin vaihtoon, neljä palautin ja yhden pidin: leningin, jonka valtavista hihansuista pystyy imettämään. Paketti kun saapui paria päivää ennen nimiäisiä, eikä yksikään kaapissa ollut leninki soveltunut imetykseen. Näin siis ostokselle keksittiin tarve jälkikäteen.

No, tästä nettihairahduksesta selvittiin kuitenkin jonkinlaisella kunnialla.

Ja ne talvikengät - ihan typeränä hankintana en voi pitää niitäkään, koska vuonna 2009 ostamani (ainoat) talvisaappaani alkoivat olla jo tiensä päässä. Tarkan euron emäntänä ostin kengät jopa kevään alennusmyynnistä (huikealla 20% alennuksella). En ole ikinä koskaan osannut olla näin kauaskatseinen omissa vaatehankinnoissani, harvoin edes lasten kohdalla. Vein kengät suoraan laatikossaan kellariin, kulkematta kodin kautta.

Mikä minua hankinnassa hiukan mietityttää - viitaten viimeaikaisiin keskusteluihin blogien kaupallisuudesta* - on, että kengät ovat Sorellit. Joiden olemassaolosta tuskin tietäisin ilman blogeja. Joita en tietäisi ihan älyttömän lämpimiksi ja käteviksi puistossa seisoskeluun. Ja joita en varmasti ainakaan kuvittelisi jollain tasolla trendikkäiksi. Mutta sitten taas toisaalta: enpähän tuhlannut kallisarvoista aikaa elämästäni kenkäkaupassa!

Kvartaalin hankinnat: viisi (tai seitsemän, yhä odottelen verkkokauppaostosteni lopputulemaa), näistä kolme urheilutarpeita. Hinta: 270e. Jos jotain hyvää, niin mielestäni olen ainakin onnistunut yrityksessäni ostaa kallista ja toivottavasti myös kestävää - kalleinta ei toki ole ollut tarkoitus.

* Liina avasi mielestäni hyvin keskustelua blogimainonnasta lukijan kannalta, ja jatkan vielä sellaisella itseäänruoskivalla pohdinnalla, että edustaako tämän minun "kulutuskriittinen" postailuni oikeastaan yhtään sen vähempää ostosmaniaa kuin ostoksista ilahtuva postailu? Samaa tavaraa eri pakkauksessa: puhun ostamisesta ihmiselle merkityksellisenä tekijänä - monen muun merkityksellisemmän aiheen sijaan. Olisiko parempaa kriittistä kuluttajuutta jos en keskustelisi itsestäni kuluttajana lainkaan?

En silti ole valmis lopettamaan haastettani, myös koska huomaan sen motivoivan itseäni. Kun kiertelin toukokuussa henkkamaukassa katselemassa imetyskelpoisia paitoja, en miettinyt ainoastaan niiden elinkaarta, vaan myös sitä, että joutuisin raportoimaan ostokseni tänne. Enkä siis ostanut mitään.

Jään pohtimaan tätä ongelmakenttää vielä. Mutta siksi tässä postauksessa ei ole tuotekuvia. Jos ihmettelitte.