Ja se on nopeasti raportoitu: ostin itselleni (ja lapsille) karonkkavaatteet, piste. Niin ja sen laukun.
Mekko (125e) oli löytö ja niin olivat kengätkin (39e), ja molemmille uskoisin olevan käyttöä jatkossakin. Kengille on aivan varmasti, eli se "uskoisin" viittaa mekkoon. Lähinnä mietin, että kun se niin mukavasti laskostui raskausvatsan päälle, niin koenkohan jatkossakin näyttäväni siinä raskaalta vaikka en olisikaan. Nähtäväksi jää.
Raskausvaatteita ostin ne pari paitaa viime vuoden puolella. Eli koko tämän pitkän (tai siltä tuntuneen) kauden minulla oli käytössä kahdet farkut, yhdet mustat housut ja yksi musta puolihame, siis raskaussellaisia. Muutama raskauspaita edellisiltä kierroksilta ja pari lainassa, mutta todella pitkään pärjäilin ihan perusmuumuitteni kanssa. Siitä olen tyytyväinen. Ja eilen havahduin siihen iloiseen asiaan, että pian minulla on kaapillinen "uusia" vaatteita. Sitten vaan jännitetään, että koska niihin taas mahtuu.
Merkittävimpiä vaatepoliittisia tapahtumia tässä kvartaalissa olikin miehen kaapin siivoaminen mm. rumista paidoista, kaikista kravateista, joissa oli Tipi tai maksalaatikkokuosia (so. kaikista ajalta ennen minua) sekä ylioppilas- ja muista puvuista ajalta ennen minua. Mies ei mikään bodari ole nykyäänkään, mutta lukioaikaan se oli melkoinen pulkannaru (sanon vaikka suuttuukin) ja silti puvut, joita hänelle on tuolloin myyty, ovat nykyään liian isoja. Onko kysymys, että mitä ihmettä silloin 90-luvulla on ajateltu, vai että mitä ihmettä myydään 18-vuotiaalle pojalle?
- Kyllä se tuosta äkkiä 50 kiloa kasvaa!
No niin. Mielihyvää, jota tuntee saadessaa hävitettyä kaapeista tavaraa, himmentää hiukan se, että se ei vähennä materiaa tästä maailmasta. Maaseudun tulevaisuudessa, jota aina luen aamuisin kahvipöydässä, kerrottiin missä tonniluokissa vaatetta heitetään nykyään roskikseen:
"Edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa. Tekstiilivuoret kasaantuvat kaatopaikoille."Lehden mukaan suomalaiset heittävät pois vuosittain 70–80 miljoonaa kiloa tekstiilejä: neljätoista kiloa per henki, ja tästä yhdeksän kiloa roskikseen. En tietenkään itse suostu olemaan keskivertohahmo tässä tilastossa, mutta kelataan kuitenkin hetki: 56 kiloa vaatetta pois nelihenkiseltä perheeltä. Kolme täyteen ahdettua matkalaukkua!
Eli ei se varsinaisesti mikään synninpäästö ole, jos onnistuu raivaamaan vaatekaappiinsa tilaa. Varsinkin kun sen yleensä täyttää pian jo uudella.
Lastenvaatteita en luvannut ostospäiväkirjaani raportoida, mutta halpuuteen liittyen huomio niistäkin. Ostin molemmille tytöille jouluksi juhlakengät, jotka menisivät sitten karonkassakin. No, koska esikoinen rakastaa pukeutumista, olivat kengät leikeissä - ennen karonkkaa - ja katosivat siis tietysti ennen juhlia. Käänsin asunnon kolmesti ympäri ja kyselin kaikista paikoista missä oltiin kyläilty joulun jälkeen, turhaan. Totesin, että ei auta kuin ostaa uudet - ja ennustin että kengät putkahtavat esiin sitten juhlien jälkeisenä päivänä.
Mutta väärässä olin. Siinä meni kaksi päivää. (Ne olivat tyhjässä pahvilaatikossa olohuoneen tavaroidenhallintatilassa eli portaidenalaisessa kaaoksessa. Joku oli varmaan leikkinyt matkallelähtöä ja kengät olivat siksi "matkalaukussa".)
Tämä tarina siksi, että sekä ne jouluiset juhlakengät että ne uudet olivat H&M:stä, hintaluokassa 9,90e. Väitän, että jos olisivat kalliimmat, niistä olisi(n) pitänyt myös parempaa huolta.
Vuoden siivooja nousi iltapäivälehtiin ja nettisensaatioksi postauksellaan rumasta kevätmuodista. Minä olen jo aikaa sitten todennut kulkevani viisi vuotta trendien perässä, eli tuossa ajassa trendeistä on taittunut terävin kulma. Minua ei siis muoti sinänsä huoleta. Mutta nyt kun jouduin väitöksen takia kiertelemään kaupungilla ja kauppakeskuksissa, tämä kertakäyttöisyyden ideologia suorastaan hyppi silmille.
Eli jos housut ovat hyvät, millä aikavälillä niitä tarvitsee viidet?
Kyllä! Mä olen vahvasti vastaan kympin maksavia kenkiä juuri tosta syystä. Silloin niitä voi ostaa "vaikka koirankusetuskengiksi" ja niistä ei tarvits epitää huolta. Ei sillä että pitäisin mun monien satojen kengistä huolta, mutta en niitä sentään roskikseen tavoittele.
VastaaPoistaKympin kengät on häpeä, mutta mulle myös kalliiden osto on vaikeaa ;) Omalla kohdallani kierrän halpakaupat kaukaa, mutta just noi lasten juhlakengät? Ne on käytössä tyypillisesti noin kolmesti ennen kuin jäävät pieneksi. Eli en kyllä taivu satasen nahkakenkiinkään (tai edes viidenkympin)... Mites se Project Maman lastenjuhlavaatevuokraamo mahtaa voida....?
PoistaJa ps. mä en selviäisi noin vähällä ostosmäärällä edes viime viikkoa. Shame on me, good on you.
VastaaPoistaWord.
VastaaPoistaMinuakaan ei jaksa niin kauheasti riemastuttaa se, että saan raivattua vaatekaapista tilaa, kun karu totuus on se, ettei niiden vaatteiden materia varsinaisesti vapaudu atomeiksi kotoani poistuttuaan.
Olen lähes tyystin ottanut ja lopettanut kauppakeskuksissa kiertelyn. Se kertakäyttöisyys kai siinä juuri vaivaa. Pohdin jo, että valmistajaa ja myyjää pitäisi suorastaan jotenkin (jotenkin rahallisesti, mahdollisesti häpeärangaistuksen kera) rankaista liiasta sisäänostetusta roinasta, joka jää myymättä ja pitää sitten "brändin arvon säilyttämiseksi" silputa.
Uh, tuo viimeinen virke on jotain mitä en edes halua ajatella. Ja tänään oli Tusarissa juttua orjuudesta. Valmistetaan orjatyöllä, silputaan sesongin jälkeen: eiköhän tuosta ajatuskombosta saa sellaisen pahanolon, ettei tee mieli ostaa viittä paria farkkuja tämän kevään kuosissa...
PoistaVoi itku, millaista ostokurinalaisuutta! Uskallankohan itse oma kvartaalia paljastaakaan tämän jälkeen..? Luulin nimittäin olevani ihan kurinalainen, ainakin mitä tulee omiin vaatteisiin, mutta tämä pisti vähän miettimään. Lapsen vaatteiden suhteen en ole kurinalaisesta kuullutkaan, mutta se nyt olikin tiedossa.
VastaaPoistaJa auts, tuo lumppujätemäärä! :/
Voisitko seuraavaksi tehdä jonkun kulutusjuhlamyönteisen postauksen? Saisiko pyytää? :)
En tiedä onko kyse kurinalaisuudesta jos koen, että en halua ostella. Suurempi saavutus olisi kieltäytyä jostain joka kovasti himottaisi. (Eli samalla "kurinalaisuudella" en syö karkkia - paitsi suklaata, jota ei lasketa karkiksi, koska minä syön sitä.)
PoistaJa kulutusjuhlamyönteisyyden nimissä pyydän kääntymään taannoisiin postauksiin nahkalaukusta, juhlamekosta yms. Kyllä sieltä kaikista puheistani huolimatta ostamisen ilo paistaa läpi... ;)
Minulle(kin?) kävi jossain vaiheessa niin, etten oikeastaan saa ostamisesta mitään erityistä mielihyvää. Päinvastoin, siitä tulee tyypillisemmin kauhean paha mieli (etenkin vaateshoppailusta). Eikä sekään nyt mitään erityistä kurinalaisuutta vaadi, että pidättäytyy tunkemasta tikkuja varpaankynsien alle ;)
PoistaIhan noin pitkälle en menisi: mä saan kyllä mielihyvää uudesta tavarasta (case Lumi-laukku), mutta lähtökohtaisesti keksin aina parempaa tekemistä kuin "mennä ostoksille" muuten vain. Saati "kierrellä kaupoilla" lasten kanssa - täysi painajainen.
PoistaToki ostoshaluttomuuteen liittyy myös tämä jonkunlainen eettinen omatunto, jonka on itselleen kehittänyt. Samalla tavalla kävi lihan kanssa; kun sitä oli vähän aikaa ollut syömättä, se alkoi ällöttämään. Lopettaessani olin kyllä suuri lihansyöjä.. (Nykyään pohdiskelen, että olisi kyllä eettisesti kestävämpää jos söisin lapsilta jämäksi jääneet lihat sen sijaan että ne menevät roskikseen, mutta siihen en ole vielä pystynyt.)
Minä taas tunnun saavan jopa epäilyttävän suurta mielihyvää lapsen vaatehankinnoista. Mistä se kertoo? Ehkä mun elämässä on jotain vähän pielessä..? Olisi kiva, jos voisi toteuttaa itseään jollain ei-materialistisemmalla tavalla, mutta se tuntuu tässä ja nyt olevan mulle vaikeaa. Tätä asiaa täytyy selvästi pohtia.
PoistaJa tunnustan, että vähän kadehdin teitä, jos teidän ei tee mieli ostella. Teillä selvästi on elämässä jotain muuta tilalla.
Mulla on tässä asiassa Historia, ja se on sellainen, että olin sekä henkilökohtaisen talouteni että yleisen eettisyyden ja ekologisuuden nimissä täysin holtiton kuluttaja taannoin.
PoistaJossain välissä ostoksista saatu ilo alkoi vaihtua ostotapahtuman jälkeiseen morkkikseen. Sitten morkkis siirtyi (God is great) tapahtuvaksi jo kassatapahtumaa ennen.
Tilanne on kyllä helpottanut, kuten tulette omista ostoraporteistani huomaamaan, mutta kyllä siinä niin kävi, että tovin aikaa minkään ostaminen tuntui suunnilleen samalta kuin tikkujen työntäminen kynsien alle. Shoppailu ajanvietteenä ei vieläkään innosta, ellei se ole kiertoilmaus sille, että ensi tilassa livahdetaan kirjan kanssa johonkin mukavaan kahvilaan.
Ja vaikka henkilökohtainen talouteni (tai perhekohtainen taloutemme) onkin muuttuneesta ostoasenteestani kovin iloinen, en osaa olla kovin siitä kovin leuhka - helposti muistuu mieleen se kasaa trikoota, jolla olen itsekin osallistunut kaatopaikkojemme täyttämiseen.
PoistaMenen harjoittamaan itseruoskintaa toisaalle.
Mä olen ollut ja olen välillä holtiton ostelija. Joskus ostaminen tuntuu hyvältä, välillä tulee morkkis. Eniten muakin piinaa mainittu eettinen omatunto, ei vaan voi loputtomasti haalia roinaa, kun entistenkin hävittäminen ahdistaa.
PoistaTänään tapasin taas leikkipuistossa yhden himourheilijamutsin, joka yritti pikaisesti uuvuttaa 1,5-vuotiaan lapsensa, että pääsisi rattaiden kanssa arviolta 100 kilsan luistelulenkille. Yritin miettiä, mitä itse tein, kun kuopus nukkui paljon rattaissa ja esikoinen oli kaiken subjektiivisuuden nimissä dumpattu päiväkotiin. Aika monta tuntia vierähti kaupoilla, katselemassa ja ostelemassa. Joskus hankkimassa jotain pakollista, paljon jotain muuta. Mitä ajan haaskaamista, ainakin pidemmän päälle! Ois kannattanut käydä itsekin lenkillä tai lukea kirjoja, koska ei noiden ostoskierrosten jälkeen mulla tai lapsilla edes ole trendikkäitä ja hienoja vaatteita.
Mua vähän ärsyttää sun viittaus Vuoden siivoojan raporttiin, koska se oli tulossa mun postaukseen, hymph. Saat anteeksi, kun joudut kohta synnyttämään.
No sori, että vein sun viittausidean. Eikö sitä ole jaettu joku 5000 kertaa facebookissa, niin ehkä se vielä pari linkkausta kestää lisää... ;)
PoistaTuosta pulkannarusta. Mulla on kanssa sellainen aviomiehenä ja sillä on ennen mua ollut ihan sairaan isoja vaatteita. Sen entiseen talvitakkiin mahtui kolme aviomiestä. Parin viime vuoden ajan olen ujuttanut sen vaatekaappiin kauluspaitoja, jotka on tarkoitettu laihoille ja pitkäselkäisille. On ruvennut pikkuhiljaa pitämään niitä enemmän kuin niitä entisiä telttamalleja.
VastaaPoistaOltiin vuoden vaihteessa Jenkkilässä (minkä takia mun ois ollut tosi hyvä osallistua tähän ostamattomuus-juttuun, koska viimeksi ostin vaatteita sieltä) ja hän osti sieltä farkkuja. Sovitti yhdet ja oli ottavinaan hyllystä samanmoisia pari muutakin kappaletta, että on sitten farkkuja seuraavaksi neljäksi vuodeksi (edellisen kerran oli ostanut farkkuja neljä vuotta sitten Jenkkilän keikalla...). Mutta yksissäpä oli ollut väärä koko lappu ja niinpä se oli vahingossa ostanut skinny jeansit ja huomasi sen vasta kotoSuomessa. Ensin oli ihan kauhuissaan ja nyt niistä on tulleet sen lempifarkut. Eilen se tuli kaupungilta ja se oli ostanut semmoset suippokärkiset trendikengät, jotka sopii täydellisesti niihin skinny farkkuihin. Ja samaten skinny-tyylisen mustan takin, joka on tarkoitettu pitkille ja laihoille. Hitto, jätkähän oli tyylikäs! Mä jopa vähän panikoiduin, että nyt siitä tuli sitten hyvännäköinen aviomies eli pitääkö munkin alkaa tsempata oman olemukseni kanssa... ;-)
Vähän off-topic, mutta jotain tosissaan tuossa 90-luvussa on ollut, että miehille on tungettu päälle mahdollisimman iso kokoisia vaatteita...
Kyllä minäkin ensimmäisenä esittelin miehen garderoobiin slim-paidat ja pillihousut. Nykyään se onkin sitten meistä coolimpi ja hipsterimpi. (Tosin joskus jos se käy yksinään ostoksilla, joutuu tulokset antamaan meidän isälle, joka on samankokoinen, ja näyttää melkein nuorekkaalta niissä miehen valitsemissa asusteissa.)
PoistaEli kyllä tuo isojen vaatteiden käyttäminen on jatkunut mun kokemuksen mukaan myös hyvän matkaa 2000-lukua. No, kaipa se löysempi yleislook taas joskus tulee muotiin. Ja sitten harmittaa ettei säästetty niitä aem (aikaa ennen minua) bussikuskihousuja ja ekonominsinisiä valtavia kauluspaitoja.
90-luvulla käytettiin ihan jumalattoman isoja vaatteita. Mä löysin vanhempien vaatehuoneesta verkkaripuvun vm. 1997 ja mies meinasi kuolla nauruu, kun esittelin sitä. En tajua, miten ne housut on pysyneet jalassa koskaan ja takin sisälle mahtuisi hyvinkin iso raskausmaha (ei edes tekisi tiukkaa). Ainut, missä oli säästetty, oli lahkeiden pituus. Hätinä ulottuivat nilkkaan. Koko oli muistaakseni M. Eli ilmeisesti silloin tehtiin ihan eri mallisia vaatteita.
VastaaPoistaEikös juuri tuota kamaa saa sieltä trendiosastoilta nykyään? ;D
PoistaMä pukeuduin raskausaikana 90-luvulla käytössäni olleeseen toppa-asuun kun ulkoilutin koiraa. Hyvin mahtui päälle. Mut oli se niin kamala, että häpesin itseäni varmaan joka kerran. Onneksi talvella on pimeää.
PoistaToinen käsittämätön asia liittyy sitten siihen, että miten ihmeessä vanhempieni kotoa edelleen 2010-luvulla löytyy näitä 90-luvun karmeuksia kaapeista.
Maksalaatikkokuosi *reps*
VastaaPoistaLöysin kerran kaapista 90-luvulla käyttämäni villapaidan. Olisin mahtunut siihen kaksi kertaa, vaikka olin tuolloin jotain 10 kg laihempi. Eniten harmittaakin se, että silloin kun oli kroppa kuosissa ja ulkonäköasiat kohdallaan (ei niinkään, että silloin olisin itse ajatellut näin, mutta jälkeenpäin), muoti oli mallia teltta.
VastaaPoistaKiitos linkistä. Tuli mahtavat naurut, koska kävin just vastaavantyyppistä keskustelua miehen kanssa vajaa viikko sitten.
Mua häiritsee tosi paljon se, että vaatteille ei ole mitään toimivaa kierrätysjärjestelmää esim. lumpuiksi. Ongelma on kai ne niin yleiset tekokuidut nykyvaatteissa. Käsittääkseni EU-tasolla on kuitenkin meneillään jotain viritystä tähän, että jäsenmaissa pitäisi johonkin vuoteen mennessä saada tekstiilien kierrätystä parannettua. Sitä odottaessa... Meillä tosin kaikki vanhat sukat, alushousut ja t-paidat päätyvät ensin räteiksi ja kenkien lankkausvälineistöksi. Sitten vasta roskikseen.
Mua todella kiinnostaisi, että H&M tekee niillä vaatteilla, joita se kierrätyksen nimissä on kerännyt (saadaakseen myytyä uusia vaatteita). Oletukseni ei ole kovin korkea...
PoistaRätteinä minäkin käytän vanhoja t-paitoja. Valitettavasti rätit ei myöskään ole se asia mistä yleensä olisi hirveä pula ;) Yhdestä puhkikuluneesta lakanasta tulee jo aika hyväksi aikaa rättitarpeet...
H&M tekee näin "H&M:n kumppani I:Collect noutaa vaatteet ja lajittelee ne jatkokäyttöön, kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon." Ei kuulosta pahalta :)
PoistaSiis sukkia odottamassa kengänkiillotustarvetta on meilläkin varmaan -no- ihan loppuelämän tarpeisiin. Ja lisää kertyy. Tietysti jos alkaisi hoitaa kenkiä useammin, niin voisi rättivaranto huveta nopeammin. Ei olisi huono idea sekään. Kenkien kannalta.
PoistaMulla on myös useita lakanoita odottamassa repimistä matonkuteiksi, koska olen yksistä pussilakanoista jo virkannut kassin ja siitä tuli tosi makea. Erityisen ylpeä olen kassiin käytetyn kankaan elämänkaaresta: 70-luvulla vanhempieni olohuoneen verhot, 80-90 -luvuilla pussilakanat ja 2000-luvun alkuvuosina kassi, joka jatkaa elämäänsä edelleen. Ehkä saan joskus toisenkin aikaiseksi. Mutta ei niitä matonkuteitakaan viitsi tekokuitua sisältävistä vaatteista.
Niin ei tuo H&M:n teksti vielä ihan vakuuta... Kuinka iso osuus menee kuhunkin? Klassisesti "esimerkiksi" tarkoittaa, että ne voi mennä ihan mihin vain muuhunkin. Ja energiantuotanto tarkoittanee, että ne poltetaan - no, parempi sekin kuin kaatopaikka, mutta ainakin meillä Turussa sekajäte poltetaan enihuu.
PoistaNehän vois leikata matonkuteiksi ne roskiskelpoiset vaatteet. (Ilmainen neuvo, ole hyvä! Ihan kuin oisin IKINÄ itse tehnyt niin.) Anoppi just lahjoitti meille kaksi juuri kutomaansa räsymattoa, joiden kuteiden leikkely on aloitettu 70-luvulla. Muisteli siinä, että "tämäkin raita oli ihan kamalan ruma paita.." Vähänkö ois hauskaa muistella mummona tarinoita matonraitojen takana. :)
VastaaPoistaJuu, kullanarvoinen vinkki tosiaan ;D Vaikka sopisihan se hyvin tämän mun entisöintiharrastuksen jatkoksi, että alkaisin kutoa omat mattomme...
PoistaEhkä jossain marttakerhossa olisikin tarvetta lumpulle, kun osaisivat toivoa ja kerätä. Muistan kun johonkin löytöeläintarhaan kaivattiin pipoja oravavauvojen pesiksi - ne kaiketi sen jälkeen hukkuivat pipoihin. Tuollaisia kohdennettuja keräyksiä olisi kiva nähdä useamminkin..
Voi että tätä keskustelua on hauska lukea! Itselleni vaatteiden ostamatta jättäminen on äärimmäisen helppoa, koska olen niin pitkä nainen, että en löydä kaupasta vaatteita. Sitä joutuu aika paljon harkitsemaan kaikkia ostoksia, kun teettää vaatteensa ompelijalla. Mittojen mukaan teettäminen ei nimittäin ole ihan halpaa. Aikaakin siihen touhuun tuhlautuu liikaa. Ensin kangaskauppakierrokset, sitten mallin suunnittelut, ompelijan tapaamiset, sovittamiset ja lopuksi mahdolliset korjaukset ja uudet sovitukset. Ja kyllä, tämä kaikki vaiva useimmista arkivaatteistakin.
VastaaPoistaKiva että viihdyt :)
PoistaSulla on tosiaan vähän eri mittakaavan ongelmat (siis mittakaavan, hehe!!) Henkilökohtaiselle ekonomialle ehkä haasteellista, mutta ekologisesta (ja kotimaassa työllistävästä) näkökulmasta valtavan hyvä. Ei varmaan tosiaan tule huvikseen tilailtua mitään turhaa, mutta uskon kyllä että myös turhauttaa...
90-luvun miesten puvut oli sellaisia latoja ettei mitään rajaa :D
VastaaPoista