tiistai 4. lokakuuta 2011

Vaatteet on mun aatteet

Lapsen pukeminen on asettanut minut monenlaisten uusien ongelmien ääreen. Ja unohdetaan nyt ne ilmeisimmät miten saan pipon tuohon kirkuvaan päähän tai miten ihmeessä tämän saa enää ikinä puhtaaksi ja keskitytään tyylillisiin ja eettisiin ongelmiin.
  
Itse kuulun siihen koulukuntaan, jolle taannoinen blogeissa kiertänyt "kuuden vaatteen haaste" ei olisi tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Suunnilleen sen verran vaatteita on normaalirotaatiossani. Shoppailu ei niin sanotusti ole mun juttuni, vaan vaatteita ostetaan tarpeeseen.* 

No, lapsella niitä tarpeita onkin sitten ihan pirusti enemmän. On kuraa ja ties mitä keliä, nakkia ja sinappia rinnuksilla jatkuvasti. Ja koko garderoobi uusitaan aluksi puolikuukausittain, myöhemmin vain vuosittain.
  
Koska lapsen vaatteen käyttöikä on niin lyhyt, en kertakaikkiaan raaski ostaa niitä luomupuuvilla-asuja ja käsityönä tehtyjä kierrätysihanuuksia, mitä noin niinku silleen teoreettisella tasolla kannattaisin. Onneksi vieläkin ekologisempi vaihtoehto on käsillä: kavereilta saadut vaatteet sekä kirpputorit.

Tästä voi siis päätellä, että kädenjälkeni lasten vaatekaapin sisällössä on rajallinen. En mitenkään pysty perustelemaan itselleni uuden vaatteen ostoa jos sellainen jo kotoa löytyy.


On myös ollut mielenkiintoista huomata, että koska kolmevuotiaamme saa pääsääntöisesti päättää omasta puke
utumisestaan, (tytöiltä saadut) perintövaatteet nauttivat paljon suurempaa suosiota kuin minun valitsemani.

Olen tähän asti sinnikkäästi ostanut housuja, koska mielestäni ne ovat "järkevä" ja "käytännöllinen" ja usein myös "tyylikäs" valinta. Säässä kuin säässä, esikoisen asuna on mekko.

Ostan myös raitapaitoja, ja "tyylikkäitä" yksivärisiä. Lapsi valitsee sen missä on kissan kuva. Kyllä, vaikka se jäisi sinne mekon alle piiloon – tässä ei järkipuhe paina.
Sen sijaan värien tai sävyjen yhteensopivuus ei vielä kuulu tytön tuntemiin kategorioihin.

Minuun esteettiseen silmääni sattuu värien täydellinen kakofonia, jota toisinaan kaapista päälle löytyy, joten koitan hienovaraisesti opastaa tyttöä tällä saralla esimerkiksi kehumalla jotain (itselaatimaani) asukokonaisuutta: "Katsopa, olet ihan sävy sävyyn."

Tässä yhtenä aamuna tyttö tuli huoneestaan, ja esitteli vaaleanpunaisen Hello Kitty -mekkonsa ja keltaiset Hello Kitty -pikkarit, heilutellen vihreää Hello Kitty -nenäliinaa. "Katso äiti: sävy, sävy, sävyyn!"


Kesäeleganssia vuodelta 2010 Tukholmassa. "It's a girl alright" tiesi ohikulkeva amerikkalaisturistikin. (Jalassa muistaakseni ensimmäinen Hello Kitty -vaate, lainatavaraa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.)

* Pidätän kuitenkin itselläni oikeuden määritellä "tarpeen" hyvin tilannekohtaisesti.

5 kommenttia:

  1. Luulen, ettei Suri Cruise tarkoittanut lasten korkokengillä ihan tuota. Ja siis: mitä ihmettä? Miksi teidän esikoisella oli korkkarit jalassa Tukholmassa?

    Odotan "innolla" sitä, kun ja jos kersa alkaa vinkua pokemoneja baguganeja nikeja robocobeja tarzaneita i padejä.

    Miten taistella vastaan jotain sellaista, josta ei tajua mitään? (Vai annetaanko mennä vaan?)


    Luulen, ettei Suri Cruise tarkoittanut lasten korkokengillä ihan tuota. Ja siis: mitä ihmettä? Miksi teidän esikoisella oli korkkarit jalassa Tukholmassa?

    Odotan "innolla" sitä, kun ja jos kersa alkaa vinkua pokemoneja baguganeja nikeja robocobeja tarzaneita i padejä.

    Miten taistella vastaan jotain sellaista, josta ei tajua mitään? (Vai annetaanko mennä vaan?)

    VastaaPoista
  2. Hahaa! Älä vaan kerro tytölle Suri Cruisesta: mä olen vielä saanut sen uskomaan, että lapsille ei valmisteta korkokenkiä!

    Korkokengät ovat kirpparin ulkopuolella olevasta löytölaarista, sovituskierroksella siis vain, ei näppärinä matkakenkinä ;)

    VastaaPoista
  3. Hahhaa! Vielä naurattaa, mutta kauhulla odotan tuota ikää. :) Meille tulee jatkuvasti valtavia kuormia eri serkuilta perittyjä Hello Kitty -vihollisiani, joita lapsirakas ei vielä osaa vaatia itselleen...

    Elina

    VastaaPoista
  4. Pakko kommentoida kun tunnistin omat koipeni kuvassa - ja jossain aiemmassa kuvassa btw tapettikuvioisen söderhipsternapapaidan sun päällä! :) Mutta siis tuota vaatteiden sukupuolistavaa vaikutusta tai sukupuolen vaikutusta vaatteiden valintaan tulee kyllä mietittyä toisinaan. Ehkä esim. viehtymys korkkareihin voi olla ennemminkin kokeilua aikuisten maailman suuntaan kuin todiste sisäsyntyisestä tyttöydestä? Eihän poikien ja miesten vaatteissa ole niin suurta erontekoa lasten ja aikuisten välillä. Tai oisko sillä myös tekemistä katseen ja huomion kohteena olemisen kanssa? Sinänsä ihan kamalaa edes ajatella, kuinka pienenä tytöt voivatkin joutua oppimaan, että merkityksellisempää on se miltä näyttää kuin se mitä tekee... Ja mitä siinä sitten äitinä voi tehdä! Musta tuntuu, että sulla on ihan oikea strategia siinä, ettei tehdä koko asiasta hirveen isoa numeroa, ja antaa hänen itse valita (melko pitkälle ;)).

    Kata

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kata kommentistasi! Tuossa aikuisten maailman leikkimisessä on varmasti osa totuutta. Korkokengät, meikit, kynsilakka, hiuslakka, hajuvesi – kaikkia näitä esikoinen laittaisi aina kun saisi. Ja tietysti minun käytöksestäni voi helposti oppia, että nämä ovat asioita, joita käytetään, kun on juhlat, kun tapahtuu jotain erityislaatuista ja hienoa.

    Jostain luin, että lasta ei pitäisi kehua sieväksi tjsp kun hän pukeutunut rooliasuihin, vaan kehua, että "hienoa kun olet tyytyväinen asuusi". Juuri, ettei vahvistaisi tuota, että merkityksellistä on se miltä näyttää. Täytyy myöntää, että tätä en ole osannut toteuttaa käytännössä..

    Jostain toisaalta (mulla on jämerät lähteet) luin, että etenkin isän (juurikin) ulkonäön kehuminen on ratkaisevan tärkeää tytön hyvän itsetunnon rakentumiselle.

    Eli nainen vaietkoon kauneusasioista, isä kehukoon. ;) Vaikeaksi menee jos liikaa lähtee analysoimaan..

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...