Hyvää syntymäpäivää minulle!

Syntymäpäiväni meni jo aikaa sitten, mutta lahjani lunastan tänään: menemme miehen kanssa katsomaan Smedsin uutuuden, 12 Karamazovia. Siinä saakin teatteria koko rahan edestä kun teoksella on kestoa 4,5 tuntia. Hiukan epäillen mietin, mikä voi olla perusteena noin pahasti ylipitkälle teokselle, ja toivon hartaasti, että minut pistetään jälkikäteen häpeämään epäilystäni.

Mutta loppujen lopuksi on aivan sama millainen näytelmä on, tämä ei voi olla huono ilta. Sillä teatterin myöhäisestä ajankohdasta ja vanhempieni armollisuudesta johtuen lapsemme pääsevät yökylään – kuopus ensimmäistä kertaa ikinä. Jiihaa! Kannatti kertoa äidilleni blogista, niin se on täältä saanut lukea unettomuusruinauksiani.

Turun Sanomien Irmeli Haapasen mukaan "Nuorten virolaisten näyttelijöiden esitys on energiapiikki, joka lävistää koko aineenvaihdunnan ja josta ei tokene ihan hetkessä." Mieleni tekee saivarrella aineenvaihdunnan lävistävän energian mahdollisista ulottuvuuksista, mutta en ole huolissani yöunien menetyksestä. Riippumatta siitä millaista punkenergiaa virolaiset pistävät kehiin, tämä äiti aikoo ensi yönä nukkua!

Näin iloiselta minäkin näytän nyt. Kuva lehdestä.