"Äiti sä näytät tosi väsyneeltä."
No shit.
Olen viimeisen viikon aikana jälleen havainnut, miten herkässä on arjen tasapaino. Kahdestatoista kahdeksaan neljällä herätyksellä on pitänyt nämä junat vielä kiskoilla, mutta puoli neljästä kuuteen valvominen syöksee VR:n palvelutasolle. Pyykit kasaantuvat (luonnonlakeja nopeammin), kotoa ei poistuta ja ärsyyntymiskynnys on kiukuttelusta kulunut pois.
Mutta se on vaan se vaihe, eikö niin..?
Vauvaperheen äidille ongelmanratkaisuna suositeltuja päiväunia ei voi ottaa kun lasten määrä ei rajoitu yhteen päiväunia nukkuvaan yksilöön. Henkisen tasapainoni ylläpitämiseksi tarvitaan myös pieni hetki "omaa aikaa" lasten nukahtamisen jälkeen. Viime aikoina olen kyllä joutunut priorisoimaan nukkumista - pidän siis jutut lyhyenä.
Väsymys alkaa kuitenkin näkyä. Viime talvena ipana bongasi minut sanomalehdestä, se oli Maria Veitola. Nyt lokakuussa se oli Kaari Utrio.
Pitäisi saada univelat ulosottoon.
Jep. Mä repeän nykyään nauramaan, kun joku "komentaa" nukkumaan päikkärit aina kun vauvat nukkuu. Ei todellakaan onnistu. Ja valvon myös neljästä kuuteen. Ja heräillään yhdestä asti silloin tällöin.
VastaaPoistaVauvat on 5kk. Oltaiskohan jo voiton puolella?
Toivotaan, että olette! Meillä tämä riemu vasta oikein repesi tuossa 7-8 kuukauden kohdilla, ja nyt tulee 11 kuukautta täyteen...
VastaaPoistaMutta on toivonpilkahduksiakin. Viime yö oli vaihteeksi hiukan parempi kuin edellinen. Et ehkä se loppui just nyt - pieni katteeton optimismi on tässä tilanteessa aina paikallaan ;)
Mä niin symppaan. Näen valveunia kokonaisista öistä (tai alkuun ihan vaikka neljän tunnin katkeamattomasta unesta), ja meillä yöbisneksiä on kestänyt vasta 6,5kk.
VastaaPoistaÄlä tee näin, meni ketuiks -tyyppisiä vinkkejä otetaan vastaan.
Ja se taannoin aloittamani unikirja on edelleen kesken. Ha. Ha.
Älä tee mitään, menee ketuiks kuitenkin. Ehe he.
VastaaPoistaMä pääsen joulukuussa pois kotoa yöksi, lasken päiviä siihen.. ;)