perjantai 10. helmikuuta 2012

Päivän asu

Ei tämän päivän kuitenkaan (herätys oli epäinhimillisesti kuudelta ja nyt olen jo puolessa välissä matkaa Helsinkiin), vaan yhä häistä (3/4).

Tästä lähdettiin.

Puku itsessään oli kaunis, vuodelta 1970, käsintehtyä paksua puuvillapitsiä. Mutta koska äitini oli simpsakkaana kaksnelosena morsiamena viisi kiloa laihempi ja viisi senttiä lyhyempi, puku oli hieman, öh, nafti (se on turkua ja tarkoitaa pieni). Ja ylipäätään vähän turhan tiukaksi vedetty minun makuuni.

Halusin säilyttää helman mallin ja pitsilaahuksen, mutta yläosaa piti keventää, mielellään mahdollisimman vähillä toimenpiteillä ja puvun henkeä kunnioittaen.


Siispä sakset töihin. Puvusta poistettiin hihat ja kaulus, ja se leikattiin rintojen alta kahtia, jotta pukuun saataisiin lisää pituutta ja hieman imartelevampi siluetti.

Halusin keventää yläosaa siten, että pitsi näkyisi yläosasta paljasta ihoa vasten, joten vuorikangasta poistettiin puvun alta. Myös kaula-aukkoa suurennettiin ja selkä avattiin. Ensin näin orgaanisesti, pitsin omia linjoja seuraten. 


Yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että tämä näyttää römppäiseltä ja halusin, että reunat suoristetaan ja käännetään. Ompelijan ehdotuksesta myös vyötärönauha vaihtui yläkuvan silkistä satiiniin ja sitä kavennettiin paljon. Pituutta helmaan saatiin avaamalla päärmeet. (Helmaan jäi pieni raita, mutta ei sellaisia kukaan huomaan.)

Ja tällainen siitä sitten tuli.



Aika ihana, eikö? Kampaus oli myös erityishieno, mutta näkyy näissä päättömissä kuvissa hiukan huonommin. 

Kiitos vatsaa litistävän alusmekon ja ennen kaikkea kiitos hyvin ajoitetun vatsataudin, puku myös istui lopulta kauniisti. Häitä edeltävän paaston kunniaksi vielä kuva ruokapöydästä.


Puvun muokkasi Boutique Minnen Marjo. Sinne hop kaikki vintagemorsiamet ja ihmiset!

PS: (7.3.) Viralliset kuvat ovat saapuneet: tässä siis puku koko komeudessaan.


9 kommenttia:

  1. Todella kaunis puku!

    Mulla oli myös haaveena käyttää äitini hääpukua häissämme. No, ensimmäinen ongelma oli tosiaan se, että puku ei mennyt kiinni. Äitini on toki ollut 70-luvulla hoikka ja siro, mutta pukua käyttäessään hän oli raskaana. Eli edes raskaus (alkuvaiheessa kylläkin) ei kompensoinut kokoeroa :D

    Tokihan kyllä ammattitaitonen ompelija olisi puvun osannut muokata, mutta esteeksi nousi sitten loppumetreillä materiaali. Äiti ja isä ovat menneet naimisiin tammikuussa. Puku on ohutta villakangasta. Me olimme menossa naimisiin heinäkuussa. Tosin olin kyllä kuullut, että luonnonmateriaalit ovat vähemmän hiostavia kuin tekokuidut, mutta en silti uskaltanut ottaa sitä riskiä. No, hääpäivänä olikin sitten reilusti yli 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi.

    Nyt haluaisin muokata oman hääpukuni juhlapuvuksi, jahka vaan sopivan ompelijan löytäisin.

    VastaaPoista
  2. Mun mutsi painaa hädin tuskin 50kg joten ei tarvii mun lainailla vaatteita häneltä. Miksen ole perinyt painogeeniä mutsilta - syö mitä tykkää ja painaa aina samat lukemat. Argh.

    Kaunis puku!! Ja todella onnistunut modistus. Tuli ihan fiilis, että pitäiskö järjestää häät :) Paitsi että olen jo naimisissa. No mutta ehkä mä vedän nelikymppisiin häämekon päälle.

    VastaaPoista
  3. Pukusi on todella hieno! Ja vielä pisteenä iin päällä, sillä on historia.

    Mun äiti meni aikoinaan naimisiin jakkupuvussa, 10 cm mua lyhyempänä ja (ainakin) 10 kg laihempana. Ei paljoa pukua muokkailla tyttärelle..

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille! Jännä miten ne äidit ovatkin olleet kovin pieniä kaikki ;)

    Mielestäni hääpuvun jatkomuokkaus on hyvä idea. Vaikka itse käytin vanhaa pukua, sen varaan laskeminen (eli puvun tuleville sukupolville säästäminen) on ehkä turhan suuri odotus... Mitä ajattelit tehdä, Fru L? Värjäätkö vai jatkatko valkoisella?

    Ja Mimmi, häämekko niskaan vaan ;) Pidät jotkut kivat amerikkalaishenkiset valojen vahvistukset, ne voi järjestää joka vuosi uudelleen!

    "You are my rock, you are my everything..."

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti pitäisi värjätä, koska puku on valkoinen ja muokattunakin muistuttaisi liiaksi morsiuspukua.

    Toisaalta olisi ihana säilyttää puku sellaisenaan muistona, mutta toisaalta olisi kiva saada se myös käyttöön. (Vaikka tietty semmoisia juhlia, missä iltapukua tarvitaan, meillä on aika vähän :D .)

    VastaaPoista
  6. No jos pikkuisen ylipukeutuneena menee, niin väliäkö sillä... ;) Jos siitä hyvän juhlapuvun saisi, niin siinähän olisi sekä muisto- että käyttöarvo!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana puku!! Meidän häitä juhlitaan kahden viikon päästä ja mulla on äidin puku muokattuna. Jänskää jo aika paljon :)

    S*

    VastaaPoista
  8. Yläosa sopii sulle vaikkei omaan tyyliin sopisikaan, alaosa tosin on AIVAN TÄYDELLINEN!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...