maanantai 30. heinäkuuta 2012

Etusivu uusiksi

Meille tulee kolmas lapsi - suurperhe.

Jep. On tässä vähän sulattelemista. Kuutisen vuotta sitten kuvittelin, etten ehkä koskaan hanki lapsia. Ja nyt alan lähestyä keskivertomormonin lapsilukua. Miehen mukaan muutos on samaa luokkaa kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Kieltämättä, tuntuu että maailma (Suomi) on suunniteltu kaksilapsisille perheille - talopaketit, ruokapöydät, taksit, ruotsinlaivan hytit.

Vallitsevan normin huomaa myös ihmisten reaktioista. Ensimmäisen lapsen kohdalla tieto otetaan vastaan tärkeänä, maailmaa mullistavana uutisena. Toinen lapsi ohitetaan itsestäänselvyytenä, yllättävää on ainoastaan ajankohta (jos se poikkeaa kahden vuoden standardista). Mutta kolmas, se on taas uutinen.

- "Miksi?" kysyi kauniisti eräs ystäväni.

Kolmas lapsi pitäisi perustella, koska se rikkoo vakiokaavaa. Kolmas lapsi on kuitenkin nouseva trendi (ja haluan olla trendin harjalla, tietty). En suostu perustelemaan, mutta jos niin tekisin, suuntaisin katseeni tulevaisuuteen - ensi vuosi saattaa olla rankka, mutta kun lapset kasvavat, meistä tulee hyvä lauma. Ja todennäköisyydet sille, että edes joku lapsista tulee katsomaan minua vanhainkotiin, kasvaa.

Vauva aiheuttaa kuitenkin muutoksia vallitsevaan tilanteeseen. (Sikäli mikäli kaikki menee hyvin - vielä ei todellakaan olla millään kahdentoista viikon tuolla puolla. Sekin on toisin kolmannella kertaa, ei jaksa keksiä yhtään tekosyytä.) Tässä päällimmäiset huolenaiheet:

- Asuminen. Monella tapaa täydellinen kotimme jää armottomasti pieneksi, vaikka miten asiaa koittaisi kääntää. Ja jos muutto tuntuu minusta ja miehestä vastenmieliseltä, en halua edes miettiä mitä siitä ajattelevat lapset. (Esikoinen kaipasi "vanhaan kotiin" melkein vuoden, vaikka oli tähän muuttaessamme vasta 2,5-vuotias. Nyt Ruotsista palatessamme halasi eteisen seinää: "Ihana koti!")

Syksyn ja talven aikana pitäisi perheeseen valmistua kaksi väitöskirjaa, joten muuttoa ei ehkä ole inhimillisesti katsoen järkevää puuhata samaan aikaan. Mutta ensi kesänä, viimeistään, on lähtö edessä.

- Ura. Takana loistava tulevaisuus? Tosin näin pelkäsin myös sekä ensimmäisen että toisen lapsen kohdalla, ja totesin, ettei tilanne niin dramaattinen ollutkaan. Nyt edessä on kuitenkin äitiysloma kohta väitöksen jälkeen. Tuskin ehdin työllistyä sitä ennen, eli miten onnistuu työllistyminen sen jälkeen?

Myös miehelle kolmas lapsi aiheuttaa paineita, sillä suurperheemme pitäisi jotenkin saada myös elätettyä.

- Oma elämä. Kuka enää ikinä ottaa lapsemme hoitoon?

No, tämä ongelma on tilapäinen. Mutta olen aina ollut huono ajattelemaan pitkällä tähtäimellä.

Arjesta en muuten osaa murehtia. Esikoinen täyttää vauvan syntyessä viisi ja kuopuskin on kaksi ja puoli. Eli eiköhän elämä suju - kuten viimeksikin. (So. vietän ensimmäisen vuoden tukka pystyssä lastenhuoneen lattialla istuen.) Ja uskon, että se kolmaskin vielä oman tilansa perheessä saa.

Mutta jännää on.

22 kommenttia:

  1. Oi miten jännää, onnea! :) hyvin se menee, elämä sopeutuu mullistusten ympärille :) ei se ekan vuoteen mitään omaa tilaa tarvitse ja sitten voi ottaa vaikka vaatekaapit hyötykäyttöön...;)

    Toi on muutn juuri noin toi uutisten vastaanottaminen. Eka oli "wau onnea!" toka oli "oho tuleepa pieni ikäero". Kolmas olis varmaan juurikin toi "miksi?". Mutta ehkä senkin aika on vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä vaatekaappeja meillä ei just ole, eli säilytystila loppuu ihan ensimmäisenä. Ja sitten keittiö - sinne mahtuu sellainen kolmen hengen pöytä ja meitä on nyt jo neljä ;)

      Mutta turha tätä on vielä murehtia; ehkä mies saakin töitä Helsingistä ja sitten ollaankin todellisen asumis- eli rahoitusongelman edessä :D Tai sitten se(kään) ei saa mitään työtä, ja toteamme että kukas sitä keittiössä tuoleja kaipaisi.

      Aika näyttää :)

      Poista
    2. Niin ja kiitos onnitteluista! Unohtuu käytöstavat kokonaan ;)

      Poista
  2. Kas, onnea kovasti! Eiköhän se siitä suttaannu, kuulemma vanhemmat lapset kannattaa pistää (koti)töihin.

    Hassua, että pitää perustella. Olen tosin itsekin törmännyt tuohon toinen-lapsi-kahden-vuoden-päästä -uskoon, ja hämmentynyt siitä, millä varmuudella se esitetään: "sitten teillä on jo se toinen lapsi". Koska ärsyyntyminen on hyvä tapa päättää perheen lapsiluku, olen jo närkästyneenä päättänyt, että meidän lapsiluku tulee olemaan joko 1 tai 3+.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, närkästyminen on hyvä tapa päättää mitä tahansa. :D

      Ja kiitos onnitteluista. Pohdin tuota kotityöasiaa - ehkä palkkatyö olisi kuitenkin parempi vaihtoehto.

      Poista
  3. Ohoooooo! Onnea paljon!

    (Sitäköhän se sun mies soitteli taannoin? Mun mies lopetti puhelun kauniisiin sanoihin "Mä rupeen nyt kattomaan telkkaria." Ehkä se ei ehtinyt päästä asiaan? Onnea sillekin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Puheluista en osaa sanoa, mutta tuskin. Kun kovin "taannoin" tätä ei vielä olla itsekään tiedetty...

      Poista
  4. Onnea oi ja hyvää raskausaikaa! Itehän ootan kans kolmatta, ikäeroksi edelliseen tulossa noin 1v10kk. Ei oo kukaan ihmetellyt - varmaan koska pian 10v esikoiseni on edellisestä liitosta. Mut mä haluisin ainakin 5 lasta... Tosin aika loppuu kesken, koska nelikymppisyys häämöttää alle kahden vuoden päässä. Asunto on 75m2 kolmio ja toistaiseksi sellaisena pysyykin, koska realistisesti tarvittais ainakin kolme makkaria ja tällä alueella hinnat onkin sitten päälle 400t.

    Lasten saaminen muille hoitoon oman ajan vuoksi ei lie meilllä ongelma, koska se ei ole toteutunut tähänkään saakka.

    Hesarissahan oli joskus juttua, että monilapsisuus on etenkin miehillä vähän niinku statussymboli. On varaa lapsiin kato! Meilläkin yhdellä nuorella johtajalla on 5 lasta kun vanhemmilla on vain se 1-2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      No niin, tila on aina suhteellinen kysymys. Meidänkin pitäisi kyllä sitten muuttaa reilusti isompaan (kaksi makkaria meilläkin, vaikka neliöitä muutama enemmän), pikkuinen upgreidaus ei maksa vaivaa...

      Tuohon statuskysymykseen: minä olen nähnyt tilaston koulutuksesta ja lapsiluvusta - miehillä korkea koulutus ennustaa enemmän lapsia, naisilla liki päinvastoin. Sitä olisi mielenkiintoista vähän tarkastella tarkemmin.

      Poista
  5. Onnea kovasti koko perheelle! Hienoa!

    Mä en yllättynyt vaan just sanoin kotona, että olet varmaan raskaana, vaikkei ole pitkään aikaan nähtykään.

    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sinähän se meedio olet, taisit arvata aiemmin kuin me ;)

      Poista
  6. Mä olen aina haaveillut kolmilapsisesta perheestä, mutta nyt, kun ei tuota ensimmäistäkään vielä ole, niin taidan saada heittää haaveet siitä. Mutta siis: Onnea!!! Huippua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja voi, toivottavasti sinun haaveesi toteutuvat!

      Poista
  7. Voi miten ihanaa! Onnea!

    VastaaPoista
  8. No siis mitä, olin täällä kärppänä onnittelemassa EKANA, mutta eihän sitä kommenttia missänä näykään!

    Otetaanpa uusiksi: onnea! Ja pieni epäuskoinen henkäys siihen sivuun :D

    Kolme on kyllä hyvä numero, se on mun suvussani perinteinen lapsiluku ja itsekin pidin sitä joskus jonkinlaisena haaveena. Saapa vaan nähdä kuinka pitkä aika vaaditaan kultaamaan nämä kakkosraskauden kaameat muistot.. Todennäköisesti meille riittää tuikitavallinen 2+2-perhemalli, kolmas sekoittaisi kyllä asumiskuvioita ja liikkumistakin vähän liikaa. Vai tehdäänköhän kerrossänkyjä kolmelle hengelle?

    Onnea odotukseen nyt vielä, huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä jo vähän ihmettelinkin ;) Eli kiitos!

      Mutta ei noilla tekosyillä vielä pääse pälkähästä: mainostamaani Liisa-sänkyyn saa kolmannenkin kerroksen, ja liikkumaan pääsee kun pian ne isommat liikkuu itse :D Ei meillä ollut kuopuksen vauva-aikaan kaksosrattaita tms, eikä tule nytkään. (Toki meillä on auto.)

      No ei kai, en mä oikeasti aio ruveta suurperheagitaattoriksi, maailmahan tässä tuhoutuu. Kaksi on oikein hyvä luku, kuten myös yksi ja nolla. Mikä itselle sopii :)

      Poista
  9. Oho, mä en oo ookaan aikoihin ehtinyt lukemaan kuulumisiasi, ja tää on mennyt ihan vallan ohi. Onnea siis!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...