Mamma maastoutuu

Hei vaan hei!

Hiljaista on ollut blogissa(kin), kun nukkumaan pitää päästä viimeistään lasten kanssa yhtä aikaa. Tai minä kyllä menisin aiemmin, mutta kun sieltä kerrossängystä on niin mukava matkustaa - pikkusisko yläsänkyyn, isosisko alasänkyyn (tai minun sänkyyni), pikkusisko sängyn taakse - no, kaikki sinne missä niiden ei pitäisi olla (mieskin on loppuviikon Ruotsissa) - niin nukkumaan pääsee vasta kymmenen aikaan. Huh huh.

Energistä toista kolmannesta odotellessa.

Niin sitä ollaan nyt sitten tosiaan raskaana. Alun hämmästyksen jälkeen konkretiaa on tuonut paitsi väsymys, myös pahoinvointi - jos saisin valita, söisin appelsiineja (ilman lohkojen väliseiniä), kurkkua (ilman kuoria) ja Valion greippimehua. Näemmä en saa, sillä syön leipää, voita ja sipsejä.

Kenties yllämainitusta johtuen olen kaivanut esiin myös raskausvaatteeni. Vaikka työhuonekaverini näyttävät kaikki kadonneen kesän aikana, pidän silti arveluttavana istua toimistolla housut auki. Ja näin kolmannella kerralla raskausvatsani pullahti esiin samana päivänä kun kuulin olevani raskaana. Lakkasin siis sisäänvetämästä vatsaani.

Inventoituani kuusi raskausvaatettani, masennuin. Tähänkö kaatui hienosti alkanut ei-ostella-turhuuksia vuoteni 2012? Ainakin Tukholman ostoksista tuli kertaheitolla turhuuksia: vai ovatko hotpantsit muotia yhä 2014? Samana vuonna päässen käyttämään myös uutta juhlamekkoani, jollaisen menin monen vuoden jälkeen ostamaan loppukesän kaksiin häihin.

Ja raskausvaatteiden ostelu - mitä turhuutta! Ajattelen, että ostamani vaatteen elinkaari on vähintään viisi vuotta, mielellään kymmenen. (Saahan sitä ajatella.) Niin eipä ole turhauttavaa ostaa vaatteita, joille tietää olevan käyttöä alle vuoden. (Ja joissa silti näyttää kaamealta koko sen vuoden.)

Ensimmäistä kertaa raskaana ajattelin, että turha tämän yhden puolen vuoden takia on mitään raskausvaatteita ostaa. Yhdet hyvät farkut kyllä hankin ihan äitiysliikkeestä, ja H&M:sta yhden ruman mustan puolihameen ja vielä rumemmat mustat armeijahousut. (Kertokaa miksi raskaana oleville tehdään maastohousuja? Onko ajatus, että ne maastoutuisivat jotenkin paremmin kaameissa lökähousuissa?)

Toisella kerralla ajattelin tietysti, että kun viimeksikin pärjäsin näillä, niin mitä sitä nyt uusia ostamaan. Että olisi kannattanut ostaa viime kerralla, kun ei varmaan tämän jälkeen enää käyttöä tule. Löysin kuitenkin alkuraskaudesta yhdet ihmisten housuilta näyttävät mustat kapeat raskaushousut, jotka eivät sitten loppuraskaudesta enää mahtuneetkaan. Ne on jalassa nyt - eli hyvä kun tuli ostettua.

Paitaosastolla on onneksi helpompaa. Raskauspaitoja löytyy kaksi, molemmat kamalia, ja kaksi mahatuubia. Niitä tarvitaan kuitenkin vasta ihan viime metreillä, sillä valtaosa peruspaidoista(ni) on nykyään sellaisia, että niiden alle mahtuu "vähän isompikin maha" eli minä ja pari mun kaveriani yhtä aikaa.

Ja koska olen positiivinen hahmo, vielä muita positiivisia näkökulmia raskauteen

• ei tule talvella kylmä
• ei mene hukkaan ne tammikuussa ostetut alkoholittomat Becksit
• kaverinikin löysivät blogiini ja rakkaan piponi olinpaikka selvisi! Jes!