Unelmista totta

Olemme katselleet edellisinä iltoina esikoisen kanssa tätä.

Ensimmäisellä kerralla hän pysäytti videon ja juoksi pukeutumaan balettiasuunsa. "Mun pitää harjoitella." Ei hän sitten kuitenkaan lähtenyt tanssimaan mukana. "Ei mua ole noin montaa," kuului tekosyy, vaikka oikeasti kyllä luulen, ettei hän vain osannut.

Ihan pian varmasti osaa. Sillä tällä viikolla vihdoin - pitkän odotuksen jälkeen - alkoi baletti. (Tai oikeasti "lastentanssi", mutta siis baletti.) Edellisenä iltana ei meinannut uni jännitykseltä tulla ja samana päivänä melkein oli jo perumassa. "Mennään vaan tutustumaan, eikö niin?"

Tanssijaystäväni suosituksesta valitsin pienen tanssikoulun, jossa tunteja antaa tanssipedagogi (mikä kuulostaa hienolta) ja ryhmässä on korkeintaan kahdeksan lasta - nyt ensimmäisellä kerralla oli viisi. (Jos jotain olen päivähoitokeskusteluista oppinut, se on se, että ryhmäkoko ratkaisee ihan kaiken.)

Hinta on tietysti toisenlainen kuin perusjumppameiningeissä, mutta ainakin ensimmäisen kerran jälkeen sanoisin, että ryhmäkoolla tosiaan on väliä. Tunnelma tanssisalissa viiden pikkuballeriinan kanssa oli erilainen kuin 18 lapsen temppukoulussa, jossa puolet tekee sitä mitä pyydetään, kolmasosa juoksee mihin huvittaa ja kaksi istuu keskellä lattiaa eikä suostu liikauttamaan eväänsäkään. Tällaisessa esikoinen kävi viime vuonna, ja kesken lukukauden jumppainnostus sitten hiipuikin. (Nähtäväksi jää toki vielä baletin kohtalo.)

Haluaisin myös korostaa omaa avarakatseisuuttani (taisteltuani omat taisteluni vaaleanpunaisen prinsessuuden kanssa) kertomalla, että hankin taannoiselta ostosreissultani lapselle vaaleanpunaisimman ja hörhelöisimmän balettiasun mitä henkkajamaukka pystyi tarjoamaan.

Ehkä jännityskin karisi kun lapsi koki pukeutuvansa uuteen rooliinsa oikein. Ja muillakin oli.

Siellä ne menivät isossa salissa tärkeinä. Hihkuen. Ja melkein osasivat hyppiä vuorojaloin ja muistaa samaan aikaan pitää kädet vyötäröllä. Sitten vedettiin ovi kiinni meidän uteliaiden vanhempien edestä. Joulunäytöksessä sitten nähdään. Tai kai nähdään. Vähän jännittää, että kuinkakohan paljon sitten jännittää.

Minunkin piti aloittaa tänä syksynä baletti. Mutta se jää niiden hotpantsien lailla odottamaan laihempaa tulevaisuutta. Ehkä vielä joskus...