Jääkaappihaaste, the real life edition

Kuukausi sitten viiteryhmäni bloggajat avasivat jääkaappinsa ovet haasteen merkeissä. Vähän sen jälkeen mieheni avasi pakastimemme oven ja jätti sen yöksi raolleen. (Sattuu sitä paremmissakin perheissä.) Ei niin pahasti, että olisin heittänyt ruoat jätteenpolttoon, mutta niin pahasti, että kapineen sulatus oli väistämättä edessä. (Näin jälkikäteen voi todeta, että arvio oli oikea: kukaan ei sairastunut tyhjennysoperaation myötä.)

Pari viikkoa pakkasellisen syömiseen meni.

Ensin lapset söivät makaroonilaatikkoa, sitten makaroonilaatikkoa, sitten pinaattikeittoa ja sitten vielä vähän makaroonilaatikkoa. Yksi kasvislasagne ja yksi sienimakaroonilaatikko löytyi minulle. Nakkikeittoa tein kahdesti. Tässä on herneitä? ihmetteli mies. No oli pakkasessa herneitä. 

Thaipussillinen vihreää curryä syntyi, kaksi quornkastiketta ja yhdet perunasuikalelaatikot. Toukokuisilta esikoisen synttärijuhlilta ylijäänet pakastecocktailpiirakat oli tavallaan aikakin syödä pois.

Leipää riitti yllättävän kauan. Kuminaleivän heitin pois. Sen olisi ehkä voinut tehdä myös käyttämättä pakkasen kautta.

Kaupan marjasekoitukset keitin soseeksi ja kaksi pakastettua mustaa banaania tein pannukakuksi (joka meni kammottavalla tavalla pieleen ja roskiin - vieläkin sattuu sieluun). Pinaattipussit pastakastikkeeseen ja vähän hileinen vaniljajäätelö pirtelöksi. Jäätelöpuikoista ja ylimääräisistä pullahetkistä ei tullut valituksia.

Viimeisellä pakastinaterialla lapset jakoivat yhden kalapuikon ja kolme lihapullaa. Lisää kun ei tietenkään ollut voinut ostaa.

Viimevuotisista sienistä oli onneksi päästy eroon jo hieman aiemmin: vein ne mökille juhlia varten ja siellä pakkaslokero oli jätetty auki koko viikoksi. Ei tarvinnut arpoa jatkokäytön kanssa. Tänä vuonna ei sieniä ole löytynyt (meidän pakastimestamme, jonne niitä tuovat vanhempani, siis - heidän todistajanlausuntonsa mukaan sieniä ei ole löytynyt edes metsistä).

Viimeisenä vuoroaan pakastimessa odottivat kaksi valmistaikinapohjaa, suolainen ja makea. Niistä saatiin isänpäivän vastaväripiiraat (täysin suunnitellusti tottakai): punajuurivuohenjuusto ja mansikka.

Kun sitten isänpäivän jälkeinen maanantai aukesi nollalukemissa, en voinut välttää kohtaloani. Kuten järjetöntä on, jääkaappipakastinhirviöstä ei voinut sammuttaa vain toista osaa, joten jouduin tyhjentämään myös kaapin yläosan. Enkä sitten kehdannut täyttää sitä uudelleen pesemättä välillä.

 

 

Kyllä, kuvassa on todellakin tyhjä jääkaappipakastin. Otin myös "ennen"-kuvan, mutta sitä ei kehtaa edes vitsillä. Tyydyn lausumaan, että kolme vuotta on yllättävän pitkä aika. 

Tämä oli toinen siivousaiheinen postaus peräjälkeen. Lupaan lopettaa. Sen siivoamisen nyt ainakin.