perjantai 14. maaliskuuta 2014

Puhenaisia

Keskimmäinen lapsi on isosiskon hellässä varjossa kasvanut hulvattomaksi pajattajaksi. "Me tultiin tänne syömään, koska mulla on nälkä!" hän huikkaa ravintolan ovelta tarjoilijalle - ja muillekin asiakkaille tiedoksi. "Pistin jalkaan lenkkarit."

Päiväkotiin tutustuessamme kymmenen lasta syö hiljaisuudessa, yksi puhuu. "Mamma ja pappa laittoi muussiin liikaa suolaa." "Me vaihdettiin huoneita. Meillä on alakerta ja yläsänky." "Vesikin voi olla tosi kylmää." Ja niin edelleen. Ei niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi mieleen tullessa raportoida satunnaiselle vastaantulijalle. Vähän haikeana mietin, että pianko yhdestoistakin lapsi oppii syömään hiljaisuuden vallitessa. Vai saako iloinen papupata hoitajilta kannustusta jatkaa pulinaansa myös silloin kuin äiti ei ole mukana kuulemassa.

Puheliaisuus on osa kolmivuotiaan muutenkin melko reipasta habitusta. Pikkusisko saa toistuvasti toimia enemmän jännittävän isosiskonsa puhenaisena. Ja menee sinne, minne isosisko tietää, ettei saa mennä.

"Äiti annoitko pikkusiskolle luvan hakea M-karkkeja?" minulta kysyttiin tänään aamukahdeksalta. No en antanut. Onneksi toinen on lainkuuliainen ja posaa pikkusiskonsa rennot kuviot.

Ystäväkirjaan. Rehellisesti kirjasin.

Ravintolaillallinen sujui tänään kauttaaltaan melko lennokkaissa tunnelmissa. "Onneksi ei ollut kukaan meitä häiritsemässä," kiitteli pikkusisko aterian loppupuolella.

Toden totta.

9 kommenttia:

  1. Mua liikuttaa tämä nyt jotenkin kovasti! Koen selvästi jonkinlaista sielunsisaruutta keskimmäiseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ettei yksin minua. Ja kenties tuo tyhjänpäiväisestä tuntemattomille reippaasti avautuminen on bloggaamisen ensimmäinen edellytys, siksi tuntuu meistä niin tutulta :D

      Poista
  2. Kyllä, vaikka multa puuttuu tollainen savolainen selostusgeeni (mutsilta löytyy - periytynyt esikoiselle, tekee etenkin televisionkatsomisesta varsin sietämätöntä) niin kuulostaa ihanalta <3. Ja hei oonhan mä nähnyt livenäkin miten ihania ne teikäläiset on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin miten se meni: "Ei voi olla tyttö, puhuu kakkajuttuja" :D

      Vai savolainen selostusgeeni...? Täytyykin tutkia sukupuuta uudelleen. Itsehän olen hyvin vaitonainen varsinaissuomalainen ;)

      Poista
  3. Älä unohda, että teidän esikoinen tiedotti muinoin nepalilaisen ravintolan asiakaskunnalle vessaan lähtiessään: Kakkalle mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei toden totta pidä unohtaman! Lapsillani on äitinsä tasoinen tilannetaju :D Kuvittelen kuitenkin, että tämä savolaisgeeni asuu paljon vahvemmin keskimmäisessä, mutta nähtäväksi toki jää miten paljon se hiipuu vuosien varrella.

      Poista
  4. Ihan mahtava hahmo! Kolmevuotiaat on ihan sairaan hauskoja, sanoisin nykyisellä kokemuksellani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on se. Ja toden totta, kolme on ihan ihmisen parasta ikää (niinkuin ne kaikki muutkin, joissa lapseni sattuvat kulloinkin olemaan :D).

      Poista
  5. Kuulostaa ihanalle papupadalle!!! Meillä tuo keskimmäinen on nyt vasta keksimässä puhetta, puheripulia odottaessa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...