Nyt kun pääsin haasteiden maailmaan, niin jatketaan. Tämän saksalaistyylisen rakkaudentunnutuksen olen saanut kahdestakin suunnasta: Maiulta, jolla on kaunis valokuvablogi Kurkistuksia sekä Arjen riemuvoiton Handelta. Kaunis kiitos molemmille!
Blogihaasteessa ohjeistetaan valitsemaan viisi suosikkiblogiaan, joilla alle 200 lukijaa. Koska tämä on hyvin Blogger-keskeinen määritelmä - moni muu alustahan ei tuollaisia rekisteröityneitä lukijoita näytä - päätin olla välittämättä vahvasta epäilystäni, että listaamiltani blogeilta löytyy huomattavasti enemmän lukijoita. Omana linjauksenani valitsin suosikkiblogejani äitiys-/arkiteemojen ulkopuolelta. En siis jaa haastetta eteenpäin, annan vain kiitokseni seuraaville hienoille kirjoittajille.
1. Ei oo totta.
Teräväkatseinen ja -kielinen viestinnän ammattilainen pureutuu olennaiseen. Kuten siihen, että Comic sans -fonttia ei saa käyttää. Taistelin itseni kanssa pitkään, että pystynkö linkittämään tuon tunnustusbannerin blogiini.
2. Saloniemi.
Yhteiskunnallinen kommentaattori, joka osaa sanoa asiat niin kuin minä mielelläni osaisin. Hauska identiteettipolittiinen yhteneväisyys blogeissamme on, että kirjoittaja kutsuu itseään sedäksi, vaikka on nuorempi kuin minä. Eli teini.
3. Jumalan sana.
Samoin yhteiskuntapoliittisella agendalla, ja suorapuheisuudessaan jopa töykeyden rajoilla. Minä tykkään.
Samoin yhteiskuntapoliittisella agendalla, ja suorapuheisuudessaan jopa töykeyden rajoilla. Minä tykkään.
4. Rönsy.
Imagen toimittajan Joanna Palménin blogi on malliesimerkki blogista, jota toivoisin kirjoittavani.
5. Soininvaara.
Fiksu mies. Helsingin kuntapolitiikan tasosta en hirveästi jaksa kiinnostua, mutta isommassa mittakaavassa Soininvaara onnistuu usein avaamaan minulle uusia näkökulmia. (Mikä tietysti nykyisen uutispimennon tasoni huomioiden ei ole kauhean vaikeaa. Mutta siitä älköön Osmoa syytettäkö.)
TJEU.
Imagen toimittajan Joanna Palménin blogi on malliesimerkki blogista, jota toivoisin kirjoittavani.
5. Soininvaara.
Fiksu mies. Helsingin kuntapolitiikan tasosta en hirveästi jaksa kiinnostua, mutta isommassa mittakaavassa Soininvaara onnistuu usein avaamaan minulle uusia näkökulmia. (Mikä tietysti nykyisen uutispimennon tasoni huomioiden ei ole kauhean vaikeaa. Mutta siitä älköön Osmoa syytettäkö.)
TJEU.
Kas mokomaa. Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaHerra on hyvä vaan.
Poista