Iltasatuhetki upgrade

Eli olemme siirtyneet (liki) kuvattomiin kirjoihin. Jes!

Niin paljon kuin diggaankin Puppe-kirjojen luukkujen kääntelemisestä ja Barbapapoista (oikeasti siis diggaan), samojen kuvakirjojen toistaminen illasta toiseen on loppujen lopuksi melko puuduttavaa hommaa. Tatut&Patut ja Mauri Kunnakset ovat myös ihania, mutta niiden ideana on, että kuvia tarkastellaan huolellisesti ja, kuten taannoin esittelin, pitäisin ideaalina, että useampi lapsi voi kuunnella saman sadun omassa sängyssään maaten. (Ja myös, koska tässä kohtaa päivää haluaisi itsekin jo vapaalle, ei iltasatuhetki saa kestää liian kauaa.)

Tämänkertaisessa sängyssäpysymismotivaatiokampanjassani (osa 49) lähdin siis yrittämään kuvattomien kirjojen kanssa, ja se toimii! Ainakin melkein. Siis toimii siten, että esikoinen roikkuu pää ulkona yläsängystään kirjaa katsellen, mutta ei vaadi, että "näytä sitä kuvaa tänne".

Lukemistossa nyt R. Räppääjän kolmas osa.

Risto Räppääjä valikoitui lukemistoon Turun lastenkesäteatteritarjonnan ohjaamana: kesän 2011 Risto Räppääjä ja Villi Kone meni juonen osalta kolmivuotiaalta (ja varmaan aika paljon vanhemmaltakin) ohi korkealta ja kovaa, mutta silti yhä muistelemme siinä laulettua tunnaria. Ensi kesänä on ohjelmistossa jälleen Risto Räppääjää, joten hahmoon voisi tutustua, ajattelin. Ja esikoinen diggaa.

En toki tiedä mitä hän kirjoista poimii, mutta jaksaa hyvin kuunnella. Samoin minuun (mikä on tietysti keskeistä) Nopoloiden tyyli puree, vaikka eivät Räppääjät eivät ehkä ihan naisten parasta tykitystä ole. Ainoana miinuksena uudesta systeemista minun pitää esittää, että nyt iltasadun vuorottelu ei toimi - harmittaa kun jää keskeisiä lukuja välistä lukematta!

Tämän Räppääjän jälkeen voisi ehkä kuitenkin välillä vaihtaa genreä. Eemeliä ja Peppiä on luettu meillä lyhyttekstisinä versioina ennenkin, ehkä nyt voisi siirtyä Astrid Lindgrenin "oikeisiin kirjoihin"? Tai Nalle Puhia? Mitä sinä suosittelet?

Kyllähän näitäkin tietysti vielä luetaan. Kuten näkyy, näitä on luettu.

Kuopus joutuu tässä(kin?) asiassa osin elelemään isomman ehdoilla ja kuuntelemaan "isojen" satuja, mutta muutamat katselukirjat silti luetaan erikseen hänellekin. Ja tässä iässä se kuvakirjojen katselu onkin ihan palkitsevaa, kun uusia sanoja (ja lauseita) tulee lähes päivittäin.

For the record: ensimmäinen selkeästi artikuloitu kolmisanainen lause kuultiin muutamia viikkoja sitten koko perheen (eli todistajien) läsnäollessa.

"Äiti on kiva."

Isän tyttö pelaa korttinsa mielestäni erittäin viisaasti.

PS: Muistakaa myös kirja-aiheinen arvontani, jonka viimeinen osallistumispäivä huomenna sunnuntaina - kun ei kellonaikaa erikseen määrätty niin keskiyöllä. Ja arvonnan tulokset julkistetaan maanantaina. Jännää jännää!