sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Vannon ja vakuutan
Täytin lapsivakuutushakemuksen kolmoselle. Parempaa tahtoani vastaan.
Ristiriita syntyy siitä, että näen lapsivakuutuksen julkisten palveluiden nakertamisena. Niiden yleistyessä syntyy kehä, jossa vakuutus pikkuhiljaa tekee itsestään pakollisen. Jos jokainen joka vähänkin kynnelle kynenee ottaa lapsivakuutuksen, voidaan julkisista perusterveyspalveluista leikata yhä enemmän. Ja vaikka Amerikka onkin hieno ja iso maa, sikäläistä terveydenhoitosysteemiä en Suomeen ottaisi.
Vielä Helsingissä asuessamme soitin kerran neuvolaan kysyäkseni miten menetellä päästäkseni näyttämään lapsen ihottumaa lääkärille.
"Eikö teillä ole vakuutusta?" aloitti kunnallinen terveydenhoitaja. Kun myönsin, hän selitti miten työlästä erikoislääkärille olisi kunnallisen kautta päästä, ja minä uskoin ja menimme yksityiselle. Ja sinne kiertoon olemme rahamme sittemmin laittaneet. Tosin, kuten tuossa todettua, laskutettavaa vakuutuksesta ei juuri ole ollut.
Esikoisen kohdalla tätä jo tuskailin, mutta päädyimme kuitenkin lapsivakuutukseen - en täysin muista perusteluitamme, mutta luullakseni järkeilimme, että jos vauvalla olisi syntyessään joku haastava sairaus niin vakuutus voisi helpottaa kaikkien elämää.* Vakuutuksen voisi sitten tämän riskin rauettua irtisanoa. (Ja todellinen vitsi tässä logiikassa lienee se, että jos sairaus menee todella haastavaksi, hoito siirtyy kuitenkin julkisten palveluiden puolelle. HUSiin se yksityinen ihotautilääkärikin meidät muuten lähetti, kun ei keksinyt nokkosrokon aiheuttajaa.)
No, onneksi ei ollut, mutta vakuutus on silti voimassa yhä. Ja tässä tulee se todella ongelmallinen kohta, sanottakoon vaikka kohtalo- tai taikauskoisuus, jota en tietenkään oikeasti myönnä omaavani. Kun järjellä ajatellen voisi todeta, että jonkinlainen tapaturmavakuutus olisi meidän kohdallamme ihan riittävä vaihtoehto - ne harvat (kopkop) korvakäynnit voisi sitten maksaa ihan suoraan lääkärille kierrättämättä maksua vakuutusyhtiön kautta - niin jossain takaraivossa kytee irrationaalinen pelko, että jos sen nyt irtisanoo niin kyllä sitten jotain tapahtuu. Ja kun se vakuutusmaksukin pikkuhiljaa laskee vuosien myötä, niin taloudellinenkaan kannuste irtisanomiseen ei enää ole niin suuri. Eli ehkä katsomme taas "vielä tämän vuoden".
(Ja kyllä, ei kotivakuutustakaan pidetä sen takia, että saisi joka vuosi sieltä omat maksunsa takaisin korvauksina, tai siksi, että olisi todennäköistä että koti palaa, vaan riskien jakamiseksi. Jos se palaa, ei oma maksukyky riitä mitenkään. Terveydenhuollon saralla tuo riskien jakaminen hoituu kuitenkin myös veronmaksun kautta. Vielä.)
* Ja seuraaville lapsille se on pitänyt ottaa, koska, no, on vaan sitten pitänyt toimia samoin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meille sanoi neuvolan th aikoinaan suoraan, että hankkikaa vakuutus kun täällä ei toimi mikään (ja me asutaan kuitenkin niin, että neuvolan yhteydessä on terveyskeskus ja naapuritalossa sairaala, mutta silti). Toisaalta vakuutus onneksi korvaa julkisella puolella syntyneet kulut - me on jouduttu molempien poikien kanssa ramppaa Lastenklinikalla ja olemaan yötäkin, yksityisellä on käyty kerran (koska julkinen ei hoitanut).
VastaaPoistaMutta samaa mieltä kaikin puolin, masentavaa kehitystä noin veronmaksajankin näkökulmasta, ja toki mielelläni käyttäisin sen 600e mitä poikien maksuihin menee, niin johonkin konkreettisempaan.
Minä ja mieheni olemme ns. perusterveitä, ei allergioita tms. Me päätimme jättää lapsivakuutukset ottamatta. Laskeskelimme, että vakuutuksen hinnalla voi tarvittaessa käydä pari kertaa yksityisellä vuodessa.
VastaaPoistaHomma on toiminut erittäin hyvin, koska myös lapsemme ovat olleet perusterveitä. Enimmäkseen olemme käyttäneet julkista terveydenhuoltoa (Kuopiossa), ja sitä kautta on myös päästy erikoistutkimuksiin.
Jos käy niin, että lapsi on tosi allerginen tai tulee sairauksia, niin sitten valitettavasti tuo vakuutus on hyvä ja tärkeä juttu.
Ihan samat ajatukset tästä asiasta kuin sinulla. Erityisesti mies surkuttelee sitä, mitä tällainen vakuutusten automatisoituminen tekee julkiselle terveydenhuollolle. Ja onhan se totta! Silti itse halusin ilman muuta jo raskausaikana ottaa vakuutuksen, etteivät vain ehtisi poissulkea mitään mahdollisia vaivoja. Eka vakuutusvuosi taisi tulla himpun verran takkiin, jos verrataan, että olisimme kuitenkin käyneet yksityisellä ne viisi käyntiä ja maksaneet kulut omasta pussista ilman vakuutusta. Nyt jäätiin vakuutusmaksu ja omavastuu huomioiden hiukan tappiolle. Mutta silti molemmille oli itsestäänselvää, että vakuutuksella jatketaan. Erityisesti sen vuoksi, että kun nyt palaan töihin, ei jatkossa ole pahemmin aikaa (ja vielä vähemmän halua) jonotella tuntikausia julkisella puolella. Myös työterveyshuollon tyytyväisenä käyttäjänä olen vain niin tykästynyt marssimaan yksityisille asemille, asiassa kuin asiassa. Ikävä kyllä.
VastaaPoistaSen sijaan ihan pienillä paikkakunnilla vakuutukset eivät välttämättä ole näin kovassa suosiossa kuin täällä. Esim minun ystävät entisellä kotipaikkakunnalla eivät ole ottaneet vakuutuksia, koska yksityisiä lääkäreitä ei ole, joten siellä samassa arvauskeskuksessa käyvät kaikki.
Ni tota, tuosta ensimmäisestä olen sinänsä samaa mieltä, mutta oma toimintani ei jaksa piitata ylevistä poliittisista tarkoitusperistä. Meillä on lapsella sairausvakuutus, ja tänä syksynä olen ollut siitä juuttaan kiitollinen.
VastaaPoistaEi lapsella mitään vakavaa sairautta ole, mutta päivähoitoon siirtymän jälkeen on ollut kaksi tahi kolme korvatulehdusta, yksi enterorokko ja yksi vatsatauti. Tähän yhtälöön lisätään yksi työnantaja, joka haluaa lääkärintodistuksen lapsen kolmannesta sairauspäivästä ja yksi, joka haluaa sen ihan just heti ja kerrotaan koko laskelma epämääräisellä kuvitelmallani, jossa terveyskeskukset eivät halua ottaa vastaan lapsia, jotka ovat kuumeilleet jo kohta kolme tuntia - niin, otaksun, että olen välttänyt aika monta tuntia jonottamista itseltäni, mieheltä ja ennen kaikkea lapselta.
Neuvolassa ei kuitenkaan ole ikinä kysytty, että eikö teillä ole vakuutusta. Itse asiassa hoitajamme on aina kuulostanut himpun verran paheksuvalta kuullessaan, että ajattelimme vaivata asialla Pikku Jättiä.
Mahtavaa Periaatteen nainen, että olet niin periaatteen nainen, että käytät vakuutuksesta huolimatta julkista. :) Mä myönnän, etten ole lasten kanssa käynyt julkisella kuin mökkikunnassamme - ja silloin olemme saaneet kävellä suoraan sisään lääkärin avoimesta ovesta. Tarvittavat lääkkeet on saatu kouraan ja meille (ei kunnan veronkantajille) palvelu ei ole maksanut euroakaan. On se kamala millaista palvelua!!
VastaaPoista*Olen myös kuullut* (eikö olekin naurettavaa) että Turussa lapset eivät jonota samassa päivystyksessä kuin aikuiset ja että etukäteen soittamalla ei joudu edes juuri odottelemaan. Mutta koska itsekään en ole juurikaan sairastanut perustuu ajatukseni julkisen puolen palvelusta Marian sairaalan päivystyksen sekakäyttäjien kohtaamiseen kun odottelimme miehen kädessä olevan haavan tikkaamista "melko kauan". (Hän ymmärrettävästi jäi prioriteettilistoissa pahasti alakynteen.) Mutta uskaltaisin väittää, että moni meistä - kuten Liinakin tuossa sanoi - ottaa vakuutuksen ihan kuvitteellisten uhkakuvien perusteella.
Ja kuten huomaat Liina, ei minunkaan toimintani piittaa ylevistä periaatteista. Teen vaan elämästä itselleni vaikeaa itkemällä sitä ristiriitaa.
Voi apua, meillä siis kyse ei ole ollut periaatteista vaan siitä että O:n kurkunpäätulehdukset iskevät aina öisin, niin kuin taudinkuvaan kuuluu, ja P:n kuume nousee aina öisin - silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto on Lastenklinikka. Ylipäänsä Helsingissä jos lapsi sairastuu niin kannattaa odotella, jos vaan pystyy, kello neljään jonka jälkeen voi mennä Lastenklinikan päivystykseen, mistä mulla ei ole jonoista huolimatta kuin hyvää sanottavaa. Meillä vaan molempien poikien isot sairaudet on olleet sellaisia, missä on jouduttu osastolle ja tutkimuksiin, joita ei olisi voitu yksityisellä suorittaa - eli sinne oltaisiin päädytty lopulta kuitenkin.
VastaaPoistaSitten taas refluksitutkimukset on käyty yksityisellä (diagnoosina aika pahakin refluksi), koska julkisen puolen tyypin mielestä on ihan normaalia että puolivuotias herää keskimäärin 25 kertaa yössä, koska "jotkut vauvat ei nyt tykkää nukkua, eikä kannata netistä kattoo kaikkee mitä ne kirjottaa". :D
Mutta noin yleensä kaikki kunnia Lastenklinikalle, jonka koko päivystyspuoli ja sairaanhoito on ihan järkyttävän surkeasta sairaalatilasta huolimatta ihan ensiluokkaista.
No höh ;) Mut sinänsä kaikki keskustelu aiheesta vaan vahvistaa mun ajatusta, että on se hyvä, että on julkista terveydenhuoltoa.
PoistaHyviä pohdintoja. Olen itsekin laittanut vakuutukset lapsilleni jo ennen syntymää kattaviksi. Tässä suhteessa olen ollut vähän "ei vara venettä kaada", vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että julkiset palvelut tulee säilyttää jne. Ja myös käytän niitä. Sairaan lapsen kanssa pienempi jonottaminen tuntuu kyllä kiehtovalta ja arkea helpottavalta (esim ilta-ajat) mutta sitähän voisi tehdä tarpeen mukaan, kuten yllä kirjoittaja sanoikin, myös omakustanteena. Ja omavastuuhan on vakuutuksissakin. Kukin tyylillään, tässä tapauksessa ymmärrän kyllä kummatkin ratkaisut.
VastaaPoistaMe ei otettu tytölle vakuutusta. Eikä tässä paina se, että luotettaisiin julkiseen terveydenhuoltoon pikkuvaivoissa, päinvastoin. Mulla itsellä on ollut pikkuskidistä asti sairaskuluvakuutus, joka on voimassa edelleen...ennen äitiysneuvolaa olin käyttänyt julkista terveydenhuoltoa vissiin vuonna -98 tai jotain :) Laskettiin kumminkin että jos lapsi on perusterve, niin vakuutuksen hinnalla (vuosimaksu plus omavastuut) käy useamman lääkärireissun ja jos taas jotain vakavampaa on, niin silloin ollaan joka tapauksessa julkisen puolen varassa (lastenklinikka jne) ja silloin maksukatto pitää kustannukset kurissa. Tällä logiikalla ei siis sairaskuluvakuutusta (tapaturmavakuutus muistettiinkin sitä ottaa vasta kun skidi oli 6kk, hupsis). Yksi mahdollinen skenaario missä kirotaan ettei oo vakuutusta on korvien putkitus, mutta se menoerä otetaan vastaan jos on tullakseen, ei se onneksi meidän taloutta kaada.
VastaaPoistaYksi tilanne, jossa sairausvakuutus oikeasti lyö leiville (tai vakuutuksettomuus näpeille) on kyllä paha allergia. Ystävän lapsella on maito- ja kananmuna-allergian lisäksi ongelmia vehnän ja yhden jos toisenkin aika keskeisen ruoka-aineen kanssa, ja perhe on joutunut mm. kokeilemaan erinäisiä allergikoille sopivia sikamaisen kalliita korvikkeita. Tietysti vain todetakseen, etteivät ne sovi. Lääkärissä on rampattu myös enemmän kuin moni ihminen koko elämänsä aikana.
VastaaPoistaHe ovat hyötyneet vakuutuksesta lapsen kahden ekan elinvuoden aikana käsittääkseni jo joitain tuhansia euroja. Yhden ihmisen palkalla ja kodinhoidontuella tuommoisia rahoja olisi aika hankalaa omasta pussista järjestää.
Meilläkin on perusterve lapsi, jota kuskataan Pikkujättiin ihan siitäkin ilosta, että ne osaavat siellä katsoa korvat murto-osassa siitä ajasta, jonka terveyskeskuslääkäri siihen käyttää. Niitä sekunteja arvostaa, kun koittaa pidellä aloillaan rimpuilevaa ja karjuvaa epeliä.
Ja pakollinen lisäys: diggaan kyllä julkisesta ja kokemukseni mukaan sinne pääsee pienen lapsen kanssa virka-aikana suht. kätevästikin. Ehkä vakuutus on hukkaan heitettyä rahaa, mene tiedä.
Itsekin näkisin, että vakuutus on kannattavin juuri sellaisessa tilanteessa, että on jotain *pientä* ongelmaa, joka vaatii jatkuvaa hoitoa. Enkä tarkoita vähätellä allergian aiheuttamaa harmia arkeen, varmaan ihan h-vettiä, mutta you know...
VastaaPoistaMe pohdittiin ihan samoja kysymyksiä, päädyttiin lopulta siihen, että voihan sen irtisanoa sitten kun ei enää kannata. Noh, eka vuosi kannatti (allergiatesteistä johtuena), toka ei. Tämä johtuu siitäkin, että me mennään kuitenkin aina terveyskeskukseen, kun se on tuossa kävelymatkan päässä eikä puolen tunnin automatkan ja parkkipaikan etsimismatkan päässä. Ei silti olla irtisanottu vakuutusta, kun on ajateltu tästä kohta muuttaa ja jos vaihdetaan kuntaakin, niin julkinen puoli ei ehkä toimi enää niin kätevästi kuin meillä nyt.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaTäysin samoja ajatuksia minulla. Asia turhauttaa, koska esikoisemme ei ole kertaakaan käynyt lääkärissä ja on neljä vuotta vanha.