Sekalaisia

Olen saanut tammi-helmikuun pimeydessä monia ihania kiitoksia ja kehuja ja haasteita, kiitos kaikille! Kun ovat kuitenkin pahasti jääneet varastoitumaan, niin jätän tällä kertaa jakamatta eteenpäin, ja paistattelen vain saamassani suosiossa.

Jennijeeltä tuli tällainen kaunis syrän:

Nunjulta Kaunis blogi -tunnustus (ja haaste kahdeksasta totuudesta):

Ja myös Jennijeeltä A blog with substance -tunnustus ja kahdeksan kohdan haaste. (Ja huom! Tätä ei annettu säälistä, täsmentää Jennijee. Entäs se toinen sitten?)

Kuittaan kaksi kahdeksaa yhdellä, enkä sano, että ovat "totuuksia minusta", mutta olkoot lyhyitä päivityksiä ja muita hajatelmia. Ja toki niin totta kuin osaan.

1. Olen ollut ihan hirveän pettynyt, että olen ollut ihan hirveän pettynyt Riikka Pulkkisen Vieraaseen. Rakastin Rajaa ja sitten Tottaa vielä enemmän, mutta tämä ei toimi mulla. Ei millään. Ja nyt en pääse eteenpäin seuraaviin kirjoihin (vaikka olen propagoinut, että kirjat saa jättää kesken). Ketun Kätilökin odottaa lainahyllyssä.
2. Laitoin rikkoutuneet silmälasini kotivakuutukseen, kuten täällä vinkattiin. Erittäin hyvää palvelua sain, hienot laskelmat vuosivähennyksistä ja kaikkea. Mutta omavastuu oli tosiaan sen 200e, niin 199e lasien takia ei tavallaan olisi kannattanut vaivata.
3. Muutenkin huomaan, että minusta on blogin myötä kasvanut aktiivisempi kuluttaja. Ainakin valitusrintamalla. Kaipaan kai raportoitavaa. Valitin siitä Mehiläisen tuplalaskutuksesta (palaan aiheeseen jos aihetta on, keskustelu on vielä kesken), ja vaipoistakin olen reklamoinut (siitäkin ehkä tuonnempana) ja nyt kun (ainakin silmämääräisesti arvioituna) avaamaton jugurtti oli homeessa, otin heti valokuvan jotta pääsen reklamoimaan. Harrastus tämäkin.
4. Ostin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kengät internetistä, väitökseen tietysti. Halusin matalammat korot, jotta en tuuperru lektioni aikana, mutta ainoat kunnolliset matalakorkoiseni ovat siniset. Ostin ne nyt siis mustana. Mutta myönnän, että lankesin silti omaan halvallaostamisen maneeriini: menin nettisivuille etsimään mustia nahkaisia, mutta ostin kiiltonahkaiset kun olivat puoleen hintaan. (Mutta kamoon, Vagabondin nahkaisista kengistä 39,50e ja lähetyskulut 0 euroa! Tiesittekö te, että interwebistä voi ostaa näin näppärästi ja edullisesti?! Ironiafontti tuohon, tietysti tiesitte.)
5. Tämän jälkeen kuvittelin ostavani yhtä helposti lapsille mustat mekot karonkkabileisiin, mutta näemmä internetissä on jo kevät, enkä mitään järkevää mustaa mekkoa löytänyt. Tai sitten en vaan keksinyt riittävästi lastenvaatekauppojen nimiä. Hmph.
6. Maailmassa on muutenkin liian vähän mustia lastenvaatteita, huomasin uudelleen tuhlatessani lauantaipäivääni Turku cityssä kiertämällä fyysisesti kaikki keksimäni lastenvaateliikkeet, etsimässä niitä mekkoja. Löysin lopulta, isosiskolle Zaran alennusrekistä ja kuopukselle Sokokselta.
7. Harhauduin myös hetkeksi harmittelemaan sitä etten pue lapsia sellaisiksi ihaniksi blogilapsiksi, joilla on pillifarkut, duffelitakit ja nahkasaappaat. Ale-kylteillä on sellainen vaikutus, tekevät ihmistä hulluksi. Siksi ei kaupoissa kannata käydäkään. Totesin kuitenkin, että parempi näin, monella tavalla ja etenkin sen ekosädekehän kannalta. Enkä siis ostanut siitä Zaran alennusrekistä mitään muuta. On siellä kaapissa perintömekkoja ja toppahousuissa on parempi rymytä.
8. Tänään sitten rymyttiin laskiaismäessä, kun kaverit kutsuivat. Ja laskiaismäen jälkeen oli viikottainen kutomuskerhoni. Eli söin päivälliseksi kaksi ja puoli laskiaispullaa! Nerokas päivä, sanoisin. Ilmeisesti myös lapset saivat tarpeeksi pullaa, sillä iltapalaksi söin kaksi lautasellista puuroa. (Ja kun sanon, että rymyttiin, tarkoitan että minä seisoin mäen alla kannustavan näköisenä ja päivittelin toisia, vastuuttomia vanhempia, jotka aiheuttivat vaaratilanteita. Tämä oli syytä lisätä kun lupasin puhua totta.)