1. Varustaudu
Tietenkin miehen pidennetyt metsäseikkailut osuivat sellaiseen viikonloppuun, jolloin myös vanhempani olivat viikonloppureissulla. Ensimmäisenä yksinhuoltajapäivänäni he kuitenkin olivat vielä kaupungissa, ja veivät Ruotsin-matkasta univelkaiset lapset heille päiväunille ja sitten sirkukseen. (Olenhan riittävän usein hehkuttanut heidän mahtavuuttaan?) Sillä aikaa Ruotsin-matkasta univelkainen minä nukuin, hain kaksi annosta noutothaimaalaista (itselleni tietenkin) ja tein vuoallisen lihamakaronilaatikkoa ja toisen feta-pinaatti-lasagnea. (Vähän pastapitoista, totesin, mutta en välittänyt - katso kohta kolme.)
Ruokahuolto viikonlopuksi, check!
2. Älä jää yksin
Järjestin joka päiväksi ohjelmaa. Ensimmäisestä huolehtivat vanhempani, ja toisena janttaannuin serkulleni, jonka mies oli samalla reissulla minun mieheni kanssa. (Hän oli muuten varustautunut yksinäisviikonloppuun siivoamalla - tasolla matonpesu. Meitä on moneen junaan.) Kolmantena tehtiin uimarantareissu kavereiden kanssa, ja neljäntenä viihdytin vieraita meillä. Mitä vähemmän tylsää kotiaikaa, sen parempi.
3. Jousta
Otin tietoisesti asenteen, että nyt voidaan ottaa rennommin. Yleensä minä olen (mielestäni) meistä tiukempi, mutta miksi olla koko ajan se ikävä vanhempi jos vanhempia on paikalla vain yksi. Eli ehkäpä maailmaa ei kaada jos iltapalalla juodaan mehua, ja iltapäivän sudenhetkessä katsotaan pari videota. Ei kaatanut. Väitän, että piti pystyssä.
Iltapäivät vaativatkin hieman normaalista suurempaa joustoa, koska lapset eivät nukkuneet lainkaan päiväunia. Tästä hyvästä saatoin kuitenkin aikaistaa iltapuuhia tunnilla, ja kaikki lapset olivat unessa ennen yhdeksää. Toistan: kaikki lapset. Kaikki kolme! (Tyttöjen nukutus on yleensä miehen rasti, ja tähän asti, jos ovat nukkuneet päiväunia, nukahtaminen on helposti venähtänyt puoli yhteentoista. Siihen en olisi taipunut.)
Jouduin kyllä joustamaan myös periaatteestani lasten nukkuessa ei tehdä kotitöitä, sillä tiskikoneen täyttö ja pihan raivaus jäivät auttamatta kello yhdeksän jälkeiseen elämään. Sekään ei tuntunut niin pahalta kun nukkuivat kuitenkin niin aikaisin. (Ehdin siis silti lukemaan blogini.)
 |
| Klassinen hiekkavarvaskuva. Ensimmäistä kertaa rannalla tänä kesänä. Tietenkin silloin kun olen yksin lasten kanssa. |
 |
| Ja ikkunanpesu - ensimmäistä kertaa tässä asunnossa. Eipähän mennyt hyvää "omaa aikaa" hukkaan. |
Bonus: Palaudu
Miehen tultua kotiin vedin vihdoin jalkaan uudet lenkkitossuni, ja suoritin ensimmäistä kertaa koko lenkkini juosten, ilman yhtään kävelyaskelta. Viisi kilsaa, silkasta kiukusta ja riemusta.
* En mitenkään vertaile kokemustani oikeaan yksinhuoltajuuteen, mutta lyhyissä, etukäteen määritellyissä jaksoissa taloudenpito yksin saattaa olla jopa jouhevampaa kuin jatkuvasti tarkkaillen sitä kuka tekee mitäkin ja kumpi enemmän - valmiina käden käänteessä omaksumaan hyvän marttyyriroolin. Siis tokihan minä en tällaista harrasta. Tuli vain mieleen.
Mainio resepti. Miehelle mä jaksan naputtaa vihannesten tarjoamisesta ja hampaiden pesusta, mutta annas olla kun se ei ole kotona. Ja usein mäkin saan lapset yksinäni nukkumaan aikaisemmin (meillä se on sitten jo seitsemän jälkeen) - niin kyllä sekin.
VastaaPoistaJa tosiaan, kun on tottunut siihen, että edes näkee toisen aikuisen lähietäisyydeltä päivittäin, niin sitä linjaa on kyllä hyvä jatkaa - sitä paitsi kyläilytkin on helpompia, kun vähän joustaa. Ja yksinäni lasten kanssa mä rähjään niille helposti, jos taas olen aikuisseurassa, niin pinna ei kiristy yhtään niin helposti (tai sitten en vain kehtaa huutaa).
Seitsemän jälkeen, oho! Tosin sitten ne varmaan heräävätkin kukonlaulun aikaan - älä korjaa jos olen väärässä, en halua tulla liian kateelliseksi.
PoistaYstävien seura on ehdottomasti parasta! Lapset viihtyvät, eli eivät turhaudu ja äiti viihtyy, eli ei tarvitse hermostua senkään takia. Kaikki voittaa!
Mä voisin kopsata meillekin ton lapsen nukkuessa ei tehdä kotitöitä- periaatteen! Jotenkin tulee vaan aina säästettyä ne siihen lapsen nukkumiseen.
VastaaPoistaTyössäkäyvänä vanhempana ilta saattaa olla niin lyhyt, ettei sitä raaski (kokonaan) käyttää kotitöihin, mutta näin kotivanhempana kyllä teen ne kotityöt mitä teen lasten hereilläollessa. Se pieni *oma aikani* päivästä on niin pieni, että hulluksi tulisin jos tämänkin ajan käyttäisin lattianpesuun...
PoistaTätä voi halutessaan puolustella myös siten, että lapsetkin oppivat kotitöiden määrän ja että niihin saa osallistua - koti ei siis taianomaisesti siivoudu heidän nukkuessaan!
Täälläkin yksi monista yksinhuoltajakausista meneillään, tosin vain yhden muksun ja 8-kk raskausmasun kanssa. Koska sukulaiset asuvat kaukana, ystävien seura ja apu on korvaamaton, jotenkin ne muiden muksujen lelut ja leikit ovat niin kovin paljon kiinnostavampia kuin omat. Ja voi kun odotan juoksulenkkejä, toivottavasti jo kesän lopulla! Viisi kilometriakin tosin voi alkuunsa tökkiä...
VastaaPoistaTsempit sinne! Lämmöllä muistan tuota komboa - mieleeni on syöpynyt esimerkiksi esikoisen legendaariset kirjastokilarit minun painiessani hänelle vaatteita päälle valtavan mahan kanssa... Huh.
PoistaMutta ymmärtäähän sen, että alkaa samat naamat ja samat lelut (lastakin) kypsyttää, eli onnellinen saa olla ystävistä samassa elämäntilanteessa!
Onnea kovasti loppuodotukseen! :)
Niin ja juoksemisesta - yllättävän nopeasti se kunto jostain palailee! Minähän lopetin kaiken urheilun joulukuussa, ja nyt puolentoista kuukauden jolkottelun jälkeen juoksin sen viisi kilsaa. (Aktiivisesti olen lenkkeillyt viimeksi ehkä 2007 - sen jälkeen aina muutaman lenkin verran aloittanut ja lopettanut, eli juoksupohja kyllä todella heikko...) Jos olet aktiivijuoksija niin tuskinpa kunnon palautumiseen kauaakaan menee :)
PoistaMä olen muuten havainnut, että näin lapsiperheruuhkaelämässä ei voi koskaan jättää urheilematta siksi, että "meenkin sitten myöhemmin / huomennna tjsp.". Näin ollen salille säntää aina kun homa on aikataulutettu / mahdollista. Ja kas, sitähän saattaa jopa urheilla enemmän kuin ennen lapsia.
VastaaPoistaKovin tuttua on siis tuo "mies tuli kotiin - heippa, äiti tästä lähteekin urheilemaan". :D
Toi on niin totta! Taidan jatkaa ihan uuden postauksen merkeissä tästä :)
PoistaAsiaa! Vietän tässä omaa kolmen viikon kesäleskeyttä, tosin vain yhden uhmaikäisen ja raskauspahoinvoinnin kera. En voi kuin olla samaa mieltä kaikesta. Etenkin tosta vikasta kohdasta. Kun rutiini on viikon jälkeen luotu juna vaan porskuttaa eteenpäin. Omaa aikaa ei ole, paitsi töissä, mutta eipähän tarvi sitä vähääkään jakaa :) Toki miestä on ikävä mutta ihan hyvääkin pieni pesäero tekee. Selvyyden vuoksi, mies on siis piiiitkällä työreissulla ja yhdessä päätettiin.
VastaaPoistaHuh, nostan hattua! Ehkäpä on hyvä, että itse olet töissä, niin tulee vähän vaihtelua päiviin... :)
PoistaTsempit myös raskauspahoinvoinnin selätykseen. Ja onnea :)