Matkalla kolmen lapsen kanssa

Kuvittelin tosiaan viime kesänä, etten kehtaisi enää kolmen lapsen kanssa tunkea kylään ystäväni pieneen asuntoon, mutta toisin kävi - ja kesälomakohteeksemme valikoitui Tukholma jo viidettä kertaa peräkkäin. Viidettä lapsiperhekesää.

Ja millaista se matkailu sitten oli kolmen kanssa? No eipä oikeastaan sen kummempaa kuin kahden. (Joka sen sijaan oli kummempaa kuin yhden kanssa. Joka oli paljon kummempaa kuin ilman lapsia.)

Ensimmäisenä haasteena oli pakkaaminen. Koska lapsia piti saada kuljetettua kolme, käsiä jäi enää vähän matkatavaralle. Viidelle hengelle pakattiin siis vähemmän tavaraa mukaan kuin viime vuonna neljälle. (Ja koska tavaraa oli näin ollen mukavan vähän, säästimme taksirahat kulkemalla kävellen kämppäämme Söderillä.)

Opin myös aika nopeasti laskemaan pakonomaisesti "kaksi kassia, kolme lasta" unohdettuani ensin käsilaukkuni Seveneleveniin ja hukattuamme keskimmäisen Junibackenille. Me muut poistuimme, mutta hän lähti toiselle kierrokselle ja sovitteli tyytyväisenä jääkuningattaren suksia jalkaansa kun kävin löytämässä hänet joukkoomme.

Kuvasta puuttuu minä ja vauva, muut kannettavat kokonaisuudessaan.

Logistisista ratkaisuistamme eniten iloa toivat laina-kaksosrattaat, joilla kuvittelin kuljetettavan vauvaa ja keskimmäistä. Esikoiselle kävelemään joutuminen, kun muut saavat istua kyydissä, oli kuitenkin liian karvas pala, joten valtaosan ajasta rattaissa matkustivat esikoinen ja keskimmäinen, ja vauva sai kulkea kantoliinassa. (Tästä syystä en lähde harkitsemaan kyseisen vankkurin hankkimista kotioloihin.) Systeemi toimi eittämättä moitteettomasti, sillä vauva nukkui liinassa useita tunteja, ja saatoimme taittaa pitkiä matkoja kun kukaan lapsista ei ollut omien jalkojensa varassa. Eräänä päivänä kaikki jopa nukkuivat yhtä aikaa, ja käytimme tilaisuuden hyväksi miehen kanssa käymällä shoppailemassa. Ostimme sukkia. Tähtien asennon huomioiden olisi pitänyt varmaan käydä lottoamassa.

Maitoa ja korvapuusteja. Jos nyt kerran lounaaksi.

Tällä kertaa lapsiperhekohderuletistamme arvottiin Junibacken ja Gröna Lund. Koska kävi niin onnekkaasti, että kaupungissa oli myös yksi hyvä ystäväperheemme, löimme voimamme yhteen siten, että hoidimme naisissa Junibackenin, ja seuraavan iltapäivän miehet viettivät lasten kanssa Medborgarplatsin leikkipuistossa sillä aikaa kun rouvat nauttivat kulttuurista, maisemista, salaatista, valkoviinistä ja seurasta Fotografiskassa. (Jota voin kyllä lämpimästi suositella. Vaikka lasten kanssa, mutta mieluusti toki ilman.)

Leikkiseuran kanssa puistossa taittui kolme tuntia kevyesti. Tai ainakin minulle kevyesti kun en ollut läsnä. Joko mainitsin?

Myönnettäköön, että arvioni lapsiperhematkailusta Tukholmassa ei ole täysin verrannollinen normikokemukseen, koska nautimme siellä ystäväni vieraanvaraisuudesta ja kolmannesta aikuisesta käsiparista. Mutta ihanaa ja jättemysigt oli, kuten aina.

Haastavimmat hetket matkalla koettiin, kun purin huulta etten sättisi miestä, joka järjesti herätyksen laivalla tuntia liian aikaisin, kun olisi se seitsemänkin ollut riittävän aikaisin, ja yrittäessäni esittää rentoa maailmanmatkaajaa ja keskustella sukkelasti ystäväni uuden newyorkilaisen professoritason deittailukumppanin edessä. Kolmen lapsen kieppuessa minussa. Kahdeksalta aamulla. Saavuttuamme kävellen sieltä laivalta, jossa olimme heränneet tuntia liian aikaisin.

Jälkeenpäin kuulin, että lapsemme olivat olleet "cute and well-behaved". Hah! Ei niin, että olisin lainkaan kiinnostunut siitä mitä muut meistä ajattelevat. No en ole!

***

Loppuun vielä ravintolasuositus: Herman's! Huutomerkin kanssa. Söderin puolella sekin, puutarhamiljöö komeilla näköaloilla, ja nerokas, toistan, nerokas kasvisbuffetpöytä. Hinta päivästä riippuen 175-260kr per pää, mutta sitä kompensoi, että kaksivuotias söi ilmaiseksi ja esikoinen maksoi 40kr. Tosin esikoinen söi nollan kruunun edestä, eli nirsolle lapselle salaattipöytä oli liian uhkaava kokemus. Toiselle maistui kasvislasagne. Minulle maistui salsat ja hummus ja grillatut kasvikset ja kormat ja ja ja... Iso peukku tälle.