Sarjassamme kesäuutisia.
Kerron kuitenkin. El niño nimittäin täytti kolme kuukautta, ja sain vahvistuksen lausunnolleni aika jötikkähän tuo on. Lapsi on tuplannut elinpainonsa seitsemään kiloon - minkä kaulapoimujen putsaamisen työläydessä huomaa. Esikoinen sai kasaan seitsemän kiloa viisikuisena ja kakkonen seitsenkuisena. Eli identtisellä ruokinnalla olleen kakkosen elinpaino on neuvolakielellä liikkunut "miinus kuudessatoista" ja vauvan "plus kympillä". Tai onko sitten ollut identtistä? Ehkä olen tällä kertaa paremmin huolehtinut omasta jäätelönsaannistani. Vai olisinko ollut auliimmin tarjoamassa ruokaa? Koska kaiken voi tietysti aina kääntää takaisin minuun.
Olen myös järjestänyt itseni kanssa vedonlyönnin siitä, milloin kakkonen ja kuopus ovat samassa vaatekoossa. (Viimeistään kaksi- ja nelivuotiaina, ennustan.) Samalla poistuu huoli siitä, että poika joutuisi kulkemaan tytöiltä perityssä garderoobissa - ei taida tulla onnistumaan. Koska kaiken voi kuitenkin lopulta pelkistää sukupuolikysymykseksi.
Aluksi vitsailin, että lapsi kerää massaa, eikä tuhlaa energiaa turhiin toimintoihin, kuten hereilläoloon tai liikkumisen opiskeluun. Kävi kuitenkin ilmi, että hän on nero, kuten vanhemmatkin sisaruksensa, ja suoritti tänään puolisalchowin oikean kyljen kautta mahalleen, kypsässä kolmen kuukauden ja viikon iässä. Koska kaiken voi aina ohimennen kiepauttaa lapsen saavutuksilla leuhkimiseksi.
Minun 13-kuinen (joko 14?) on todnäk 8 kilon kieppeillä :D. Kyllä näissä on eroja, ja ihana niin :). Onnea kolmen kuun vauvallesi ja hänen kehityskierrähdyksilleen :). Täällä kuopus kävelee ja kiipeilee sohvalle, ja kävelee, sohvalla, huoh. Minäkin sain kehuskella siivelläsi!
VastaaPoistaLasten kokoerojen päivittely on ollut vakiokauraa jo pitkään, mutta tähän asti siihen suuntaan miten meidän keskimmäinen on samankokoinen kuin vuotta nuoremmat ;) Eli jännää kasvattaa itsekin nyt giganttia - ellei kasvu sitten tuosta taitu. Mutta helppohan näistä on keskustella, kun ei pidä kokoa tai pituutta ihmisen hyvyyttä määrittävinä tekijöinä. :)
PoistaJa hyvin kehuttu, anna tulla lisää vaan! :)
Minä painiskelen mielessäni seuraavanlaisen vaateasian kanssa: kaapissa on käyttökelpoinen (tosin jo monella lapsella ollut ja perintönä saatu) vaaleanpunainen välikausipuku, joka on syksyllä kooltaan sopiva kuopukselle. Joka siis on poika. Ja kohta yksivuotias. En millään haluaisi ostaa vain värin takia uutta pukua, kun lapsi ei itse osaa pukua hyljeksiä, eikä ymmärrä vaikka joku kohauttelisi kulmakarvojaan tai luulisi tytöksi päiväkodin pihalla. Ja silti tätäkin asiaa pitää oikein viikkotolkulla pohtia, mikä ärsyttää minua. Että niinkö se kuitenkin on, että tyttöni voin pukea "poikien väreihin", mutta poikaa en kuitenkaan vaaleanpunaiseen? Ärh.
VastaaPoistaTyttöjen värit ovat kiinnostava ikuisuuskysymys. Olivat jo 80-luvulla, jolloin poika pukeutui isonsikon punaisiin vaatteisiin kenenkään ihmettelemättä. Tietty punainen on aina ollut myös poikien väri. Mutta kolmannella luokalla siskolta periytyi tosi hyvä vaaleanpunainen collegepusakka ja strategiaa piti miettiä. Sanoin pojalle, että jos hän haluaa uuden, ostan sen, mutta jos hän haluaa pitää siskonsa puseroa, hän saa pitää uuden hankkimiseen menevät rahat. Poika valitsi rahat ja luokkakaverit olivat kateellisia. Mutta ymmärrän huolesi. Pinkki on kiva aksenttiväri, mutta kokohaalari on jo statement. Kannustan kuitenkin: älä osta uutta. Vielä.
PoistaOnna, tuo on kyllä haastava kysymys. Tai ainakin itselleni haastava juuri siksi, kun en haluaisi sen olevan kysymys laisinkaan... Meillä siis tosiaan varmaan jossain kohtaa keskimmäisen ja pikkuveljen koot kohtaavat, eli perimysongelma ratkeaa - sitä ennen on kyllä useammat vaaleanpunaiset saappaat, kurikset ja haalaritkin edessä. Vielä väitän, että en aio uusia niitä vain värin takia - mutta katsotaan miten käy.
PoistaLippe, hyvä strategia, pistän korvan taakse :) Joskin ongelmaksi saattaisi nousta tasapuolisuus lasten välillä - kaikilla ei olisi samanlaista valinnanmahdollisuutta... Tosin eipä taida olla vaatteidenperintäsysteemissä ylipäätään. Minulla on vielä monta ongelmaa edessä :D
Veikkaan, että sulle käy kuitenkin niin, että jostain saat/löydät kirpparilta/alennuksesta sinisiä ulkovaatteita ja sitten ei tarvitse enää edes ajatella niitä vaaleanpunaisia siellä kaapissa. :D
PoistaMeidän nuorimmainen oli 4kk neuvolassa saman pituinen kuin ystävän lapsi 1-vuotiaana (68cm). Näyttivät pojat aika hassuilta vierekkäin, kun ovat saman pituiset, mutta selvästi eri ikäiset -vartalon mittasuhteet ovat erilaiset ym.
VastaaPoistaNo ei ole pieni teidänkään vauva :) Tosi isot vauvat usein hämäävät, kun niiden odottaisi osaavan myös isompien lasten taitoja - vastaavasti meidän mini-ihminen (liki kaljukin vielä) usein hämmentää vieraita ;)
PoistaSeitsemän :D Anteeksi. Juoksutreeni tulee varmaa enemmän kuin tarpeeseen, ettei kramppaa selkä :D
VastaaPoistaSe on muuten painava! :D Epäergonomista turvakaukaloa kannellessa sen erityisesti huomaa...
PoistaKauhulla mietin, miten paljon massaa lapsi ehtii kerätä ennen kuin oppii itse kantamaan itsensä. Tosin saahan tuota kaksivuotiastakin tuon tuosta vielä nostella... Paras olisi aloittaa joku voimailulaji ja pikaisesti sittenkin!
Meillä on pojilla pari vuotta ikäeroa ja molemmat ovat sekä pitkiä että painavia ikäisekseen (jotain 13 kg ja yli 80 cm vuoden iässä on mulle ihan normaali lapsen koko). Mutta. Kakkosen jalka on ihan huomattavasti isompi kuin veljensä aikanaan. Ne varmaan käyttää jo kohta saman kokoisia kenkiä. Ei tartte sitten saappaita kierrättää. Mutta muuten olen pohtinut, että tää 2 vuotta näyttäisi olevan suorastaan ideaali ikäero: nykyisin esikoinen käyttää samoja vaatteita suunnilleen sen pari vuotta, joten nehän siirtyvät sitten ilman varastointia suoraan seuraavalle. :)
VastaaPoistaApua :D Meidän kakkonen ei vieläkään paina kuin 12 kiloa...
PoistaTeillä on tosiaan vaatekierrätyksen kannalta optimaalinen setti: muutamat saapashankinnat eivät vielä sitä onneksi kaada. Eli hyvin tehty :)
No tätähän lähdettiin hakemaan. Perhesuunnittelua, hei!
PoistaMoi! Blogissani http://sivusilmailya.blogspot.fi/2013/07/kesahaaste.htmlon sulle kesäinen haaste. Käyhän kurkkaamassa :).
VastaaPoistaKiitos kaunis :)
PoistaEi siitä mihinkään pääse, mutta musta nää mitat on ihan mielenkiintoista vertailufaktaa - oman perheen sisällä. Mun sisäinen analysaattorini herää siitä, että miten samoilla geeneillä tulee kaksi niin eri kokoista ja eri tahtiin kasvavaa ipanaa. Vaikka kuin olis eri sukupuolta. Sillä vertailulla ei ole mitään tekemistä osaamisen, jomman kumman paremmuuden tai minkään oikeasti arvottavan kanssa. Mielestäni on vaan kiehtovaa, mikä selittää mitäkin.
VastaaPoistaVähän niin kuin pullataikina-testi kotitaloustunnilla. Laitettiin kaksi kertaa samat aineet pullataikinaan samassa järjestyksessä ja laskettiin alustukseen kuuluneiden painallusten määrä. Silti tuli eri makuista ja eri "koostumuksellista" pullaa molemmilla kerroilla. Miten hiiva reagoi, kuinka voimakkaita ne painallukset olivat jne. vaikuttivat open mielestä kuulemma asiaan. Että sellaista vaihtelua ipanoissakin..
Ja vielä. Onhan sitä painavaa letkua itseään kannattelematonta etenemisessään kiireetöntä punttia tosiaan eri homma roudata kuin simpsakkaa kymmenkiloista, joka käveli ennen vuoden ikää.. Pidä huoli hartioista :)
PoistaKiitos kannustuksesta :P Täytyy aloittaa kävelytreenit ajoissa. Huomenna?
PoistaOn se mielenkiintoista! Vaikka kuinka tietää sisarusten olevan yksilöitä niin fysiikan kuin luonteen osalta, niin jollain lailla sitä kuitenkin aina odottaa identtisiä lapsuksia...