Kaiken muun olisin ollut valmis uskomaan.*
Pidin tänään hieman kirjaa. Imetin aamulla kahdeksaan asti (en tiedä mihin aikaan aamumaraton alkoi), sitten kymmeneltä, kahdeltatoista, puoli yhdeltä, kahdelta, neljältä, puoli viideltä, seitsemästä kahdeksaan (pidin vauvaa hiljaisena kokouksessa) ja puoli yhdeksästä puoli kymmeneen. Ensimmäinen yöimetys on yleensä puolenyön maissa ja sen jälkeen herään yön aikana tuntemattoman määrän kertoja. Mies, joka näkee yöimetyksistä vain ensimmäiset ja viimeiset, totesi että vauva on latauksessa yön yli. Jos se irrotetaan virtalähteestä, alkaa akku piipittää. Kutakuinkin niin.
Onhan imetyksessä toki nämä terveyshommat ja läheisyydet sun muut, mutta jos ihan järjellä laskisi plussat ja miinukset, niin kyllä taitaisi vaakakuppi kallistua toisin. Mutta kun ei järjellä pysty laskemaan - niin paljon imetykseen ladataan hyvää äitiyttä, mystistä yhteyttä ja uhrautumista (eli siis sitä hyvää äitiyttä). Tähän liittynee varmasti myös se, että täysimetystä pidetään jonkinlaisena normina, vaikka se on häviävän harvinaista. Vai ettekö te laillani ylläty, jos sanon, että taannoisen Hesarin jutun mukaan suomalaisäideistä täysimettää puolen vuoden ajan yksi prosentti ja keskimääräinen täysimetyksen kesto on kuutisen viikkoa (tilastoihmisen ilmoittamana 1,4 kuukautta)?
Koska haluan olla järkevä ihminen, päätin minäkin nyt kolmannella kerralla ottaa silleen tosi rennosti. Ostin uusia tutteja tuttipulloihin ja korviketta kaappiin, että sitä voi sitten tarpeen tullen antaa. (Ja ei, en vain jaksa pumpata, kohdallani panos-hyöty-suhde on naurettava.) Mutta kuinkas ollakaan, olen aina järjestänyt itseni kotiin riittävän nopeasti, että sitä tarvetta ei koskaan ole tullut.
Ja nythän puoleen vuoteen ei enää ole kuin reilu puolitoista kuukautta. (Nyyh, nyyh, aika menee liian nopeasti-nyyh.) Eli tunteella vedellään.
 |
| Jos satut makoilemaan riippukeinussa, kirja on käsillä ja imetys vapauttaa sinut kaikista muista velvoitteista, niin hei, miksipä ei! |
* Tunnen elävässä elämässä yhden äidin, jonka täysimetetyt lapset ovat syöneet neljän tunnin välein ja nukkuneet täysiä öitä. Superihminen, muutenkin.
Kuulostaa rankalta ja onhan se. Mun mukulat söi kuukausia varmaan tunnin välein ja välillä tunteja... (Ei, en kertonu tuota neuvolassa) Silti musta oli suorastaan mukavaa olla se laturi - mä nukuin yöni, kunhan vaihdoin kylkeä kääntämättä välillä tissiä sen vauvan suuhun... Ja jos tätä vertaa siihen, et edes pari kertaa yössä nousee ja sytyttää valot ja lämmittää maidon jne? Anyway, tiedostan toki olevani se onnellinen poikkeus, se prosentti, eikä suju kaikki imetykset noin (useimmat ei?)
VastaaPoistaEn tiedä onks mulla edes pointtia. Kunhan tulin symppaamaan ja ehkä kans toteamaan, et jos joku äitiydessä sujuu helposti ni sit toisaalla on kaikki sudenkuopat (mun lapset vihas vuosia kaikkea muuta kuin sitä tissimaitoa :) Ja toteamaan myös,et mäkin luin ton kirjan. Se on täynnä sitä, mitä ihmiset haluaa itsestään kertoa. En uskonut puoliakaan :) mut olihan se aika kaunis visio paikoin.
En mäkään oikeastaan koe öitä juuri nyt kauhean raskaiksi - imetyshormonit auttaa jaksamaan, ja kukunhan mä täällä nytkin puolilta öin, eli jos väsyttääkin, niin ei sitä voi ainakaan kokonaan lapsen piikkiin laittaa - mutta sitä pohdin, että mun vanhemmilla lapsilla se imetyksen tuoma puolentoista tunnin välein heräily jatkui vaikka kuinka kauan imetyksen loputtua, ja kokonaisia öitä meillä ei vieläkään juuri nukuta...
PoistaEli tienaako sillä imettämisellä huonosti nukkuvia lapsia vastaisuudessakin? Vaikka ehkei pulloruokinta automaattisesti takaa läpiyön unia... Tästä on saattanut muodostua pieni harhakuva itselleni :D
Minä (joka käsittääkseni en suinkaan ollut itse todistamassa kaikkia niistä kerroista, jolloin öisin imetin) totesin useammin kuin kerran, että tämä on kyllä laiskan äidin valinta tämä imetyshomma.
VastaaPoistaToisaalta, enhän minäkään kai täysimettänyt, vaikka hetken niin kuvittelin. Lapseenhan tuutattiin korviketta nenämahaletkulla jo laitoksella. Senkin jälkeen sai korviketta ainakin kahdesti ennen kuuden kuukauden ikää.
Sen lisäksi, että kaikki on nyt menetetty, olen myös alkanut pohtia käsitteen "täysimetys" mielekkyyttä.
Mä olen ehdottoman samaa mieltä, että täysimetyksen määritteleminen siten, ettei pisaraakaan korviketta voi antaa, on järjetön. Fysiologisesti (ja kaikilla muillakin tavoilla) on varmasti täysin yhdentekevää jos korviketta saa silloin tällöin. Ja siksi olen itse järjetön, kun huomaan, että siitä on jonkinlainen kysymys kuitenkin itselleni tullut. Että olen aidosti sitä mieltä, että korviketta voisi vauvalle antaa jos tarve vaatisi, mutta samalla pidän huolta, ettei sellaista tarvetta tule.
PoistaJa laiskuudesta - onhan se ainakin helppoa. Tosin aidosti laiskana voisi nauttia myös siitä, että joku muukin voisi hoitaa sitä syöttämistä kuin itse...
Voi tietysti olla, että jos olisit pilannut lapsesi elämän peruuttamattomalla tavalla ja suistanut äiti-lapsi -suhteen tuhon tielle antamalla lapsellesi useamminkin korviketta, niin mieti miten rasittavaa olisi pestä monta kertaa päivässä tuttipulloja! Täytyy sanoa, että itsekin ihmettelen, että miten sitä tulikaan imetettyä niin paljon ja usein, mutta komppaan Liinaa siinä, että imetys on laiskan äidin toimintaa.
VastaaPoistaToiselle olisin mieluusti korviketta tarjoillut enemmänkin, vaan hän kun ei siitä perustanut, niin tissilinjalla mentiin all the way, vahingossa.
Ja kyllä, HS:n tilastot tuntuvat hyvin oudoilta.
Tsemppiä (erityisesti siihen korvikeosuuteen, sen toisen puolen sä hoidatkin jo hyvin)! ;)
Meidänkään kakkonen ei koskaan suostunut tuttipullolle, eikä juomaan korviketta. (En nyt muista tarjottiinko sitä ennen vai jälkeen puolen vuoden rajapyykin, että mikä oli onnistumisen taso ;)) Varmaan osin siksikin huomaan ajattelevani, että ei kovin pitkäksi aikaa voi yht'äkkiä lähteä, kun ei tiedä huoliiko vauva pullosta. Ja sitten kuitenkaan en koskaan kokeile tarjota pulloa, kun nyt kerran voin yhtä hyvin imettää. Mahtavaa logiikkaa!
PoistaVoisin kuvitella, että se Hesarin tilasto (lähdettähän ei mainita) perustuu sellaiseen määritelmään täysimetyksestä, että lapsen suuhun ei ole mennyt pisaraakaan muuta kuin rintamaitoa. (Rotavirusrokotehan annetaan tuossa kuuden viikon kohdalla, heh heh.) Koska vaikea noita lukuja on uskoa, edelleenkään.
Se tilasto perustuu sellaiseen määritelmään, että täysimetys jatkuu täsmälleen puolivuotispäivään saakka. Useimmat antavat sen ensimmäisen maissinaksun / perunan / bataatin muutamaa päivää tai viikkoa ennen tätä maagista hetekä.
PoistaNäin se varmaan on, joo.
PoistaMinä olen täällä hyvin ylpeänä kun en mahtunut tällä(kään?) kertaa prosenttiin, vaan aloitin kiinteät jo puoli kuukautta etuajassa, imetysvälin tihentyessä ja tihentyessä. (Kysymysmerkki, koska edellisiltä kierroksilta en tarkkaa päiväystä muista.)
Mainiossa Unihiekkaa etsimässä -kirjassa kerrotaan muistaakseni tutkimuksiin vedoten, että korvikkeella ruokitut vauvat nukkuvat paremmin, koska korvike sulaa hitaammin. Että kyllä siinä ihan perää on, että imettämällä saa huonommin (ei välttämättä huonosti) nukkuvia vauvoja.
VastaaPoistaMutta en mäkään jaksais niitä tuttipulloja pestä ja maitoa lämmittää.
Samoja ajatuksia oon silti pyöritellyt, siis sitä tiettyä ehdottomuutta, jolla itsekin asiaan suhtaudun. Vaikka meilläkin on korvikkeet olleet kaapissa jo esikoiselle, niin silti varmistin, ettei niitä tarvita. Hassua, koska mä en edes usko, että vauva tai kiintymyssuhde tai mun hyvä äitiys menee korvikkeesta pilalle.
Noista tilastoista. Jos aloittaa kiinteät ennen 6kk ikää, ei kai silloinkaan ole täysimettänyt? Jos näin, niin tuo 1% kuulostaa jo aika uskottavalta - joskin näin tiukka määrittely tuskin palvelee ketään. (olispa hyvä, jos saisimme keskusteluun jonkun, joka tietää, miten määritelmä menee. Ei tarvitsisi spekuloida)
Tuossahan voi sitten valita, että valvooko siksi, että vauva ei nuku, vai siksi, että pitää pestä pulloja ja lämmitellä maitoa :D
PoistaSaara: on tosiaan mielenkiintoista, että mitä hermopäätteitä tämä imetys koskettelee, koska mä en todellakaan myöskään usko, että kiintymyssuhde tai mikään muukaan kärsisi korvikkeesta. Jotenkin näemmä sitä vaan fiksautuu tiettyihin kuvioihin. Ja vielä kun kuvio sattuu olemaan omasta mielestä helppoa. Jos se olisi työläämpää, ottaisin varmaan järkiargumentit tehokkaampaan käyttöön :D
PoistaJa tuosta täysimetyksen määritelmästä: ymmärtääkseni kiinteiden aloitus nimenomaan on se rajapyykki. Ja esimerkiksi Turussa neuvoloissa ihan yleisesti suositellaan kiinteiden aloitusta neljän kuukauden iässä (minun "tätini" jopa tuntui kummeksuvan päätöstäni odottaa kuuteen kuukauteen, että "et siis vieläkää ole aloittanut kiinteitä"). Siihen peilaten toki pieni prosentti on ymmärrettävä...
Liina: onhan se kiva kun on vaihtoehtoja! :D
Mulla on ollut taipumus kuvitella, että olisin oikeastaan täysimettänyt lapsiani, mutta sittemmin juurikin näiden lehtijuttujen vuoksi olen tajunnut, että tilastollisesti on aivan sama olisinko imettänyt lasta kerran päivässä ja antanut muuten korviketta vai imettänyt muuten, mutta antanut korviketta n. desin iltaisin.
VastaaPoistaMäkin kyllä koen, että imetys (samoin kuin perhepedissä nukkuminen) on laiskan äidin hommia. En mitenkään näe itseäni nousemassa öisin maitoa lämmittämään tai edes imettämään esim. viereiseen huoneeseen. Huoh, haukotuttaa väsymyksestä jo pelkkä ajatus.
Mielestäni osittaisimetys on kyllä sellainen asia, johon äitejä tulisi enemmänkin kannustaa. Uskoisin, että monella käy niin, että jos täysimetys ei onnistu niin sitten lopetetaan koko touhu, kun "ei tästä nyt mitään tullut". Kuitenkin imetyksen hyödyt varmasti toteutuisivat vaikka sitä korviketta saisikin päivittäin. Näin siis luonnollisesti itse haluan uskoa. ;)
Mutta kova palahan se itsellekin oli, että se maito ei vain lapselleni riittänyt ja korviketta piti antaa. Muistan ikuisesti miten kaksikuukautisen esikoisen äitinä kävin fysioterapeutilla (mies) ja myös hän, ihan siinä ohimennen, mainitsi miten hieno asia äidinmaito on, kun sitä tulee aina lapsen tarpeisiin oikea määrä kun vain jaksaa imettää aina kun lapsi haluaa. Olisi kyllä pitänyt kysyä, että montakohan lasta hän on mahtanut elämässään imettää.
Onneksi sinun lapsesi kannalta ei ole mitään merkitystä mihin hän tilastollisesti sijoittuu :) Eli samaa mieltä olen tuosta, että osittaisimetykseen voisi kannustaa - samoin kuin osittaishippeilyyn. Kaikki on kotiinpäin! Eikä vain niin, että koska en jaksa kävellä metallinkeräyspisteelle, voin yhtä hyvin heittää kaikki roskat tähän samaan kaatopaikkasäkkiin.
PoistaMinä kyllä hämmästyin tuota tietoa, että yksi prosentti täysimettää puolen vuoden ajan. Koska kyllähän minäkin nyt vähintään sen kuusi kuukautta täysimetin, koskapa imetys jatkui jopa sinne lähemmäs kolmea ikävuotta...
VastaaPoistaMutta tarkemmin ajatellen, mitenkäs se olikaan... Meilläkin oli tuttipulloja ja korvikkeita olemassa. Niitä käytettiin tiettyinä aika varhaisina ikäkuukausina satunnaisesti, kun olin illalla pidempään poissa. Sekin vaihe loppui nopeasti, kun tuttipullo ei enää kelvannut. Vaikka se korvikkeen käyttö oli harvinaista, kyllä sitä silti tapahtui, ei voi kieltää. Toisekseen, kiinteiden antaminen alkoi jo ennen puolen vuoden ikää. Hyvästit kuvitelmalle täysimetyksestä, siis.
Voi olla, että oikeasti "ei-täysimetys" on sitä, että käyttää ihan reilusti ja säännöllisesti korvikkeita. Minusta ei ole järkevää että täysimetys häviää sillä sekunnilla kun jotain muuta ravintoa saapuu vauvan suuonteloon, ja jo silloin ärsytti se oma arpominen, että voinko minä nyt ostaa tätä korviketta, kun olisi se täysimetyskin... Kuitenkin, jos minua olisi haastateltu tuohon HS:n galluppiin, niin en olisi laittanut itseäni siihen täysimettäneiden yhteen prosenttiin.
Lunastin kyllä mielestäni kunniani "hyvänä ja uhrautuvana äitinä" takaisin sillä taaperoimetyksellä ;) . Jos ei sitten mennyt jo höyrähtäneen puolelle...
Ja jos olisin lukenut aiemmat kommentit, olisin voinut vain komppailla niitä :). Sanoin monta kertaa, ja ajattelin vielä useammin, että jestas sitä korvikeruokinnan työmäärää ja rahanmenoa verrattuna tähän. Kyllä en pitänyt itseäni minään uhrautujana, kun unissani siirsin vähän kättä että vauva pääsi rinnalle. Todella paljon suurempi uhrautuminen olisi ollut toisessa huoneessa nukkuvan korvikkeita syövän vauvan hoitaminen yöllä... Olinpa jopa niin laiska, että sen kerran kun jostain syystä yöllä annoin vauvalle korviketta, tarjoilin sen huoneenlämpöisenä. Ihan järkyttävää.
VastaaPoistaAi niin, muistuipa mieleen miksi meillä imetys jatkui ehkä alunperin niin kauan yli sen puolen vuoden. Ohjeena kai oli, että alle yksivuotiaalle annetaan lehmänmaidon sijaan korvikemaitoa juomaksi, jos ei enää imetetä. Se oli minusta ihan älytöntä, alkaa nyt lopetella imetystä suurella vaivalla, jotta voi alkaa ostaa korvikkeita ja suostutella vauvaa juomaan niitä. Siksi imetin ensin siihen asti että lapselle saattoi antaa tavallisia maitotuotteita, ja senkin jälkeen kun se imetyksen lopettaminen oli niin raskaan oloista, jatkoin imetystä. Loppuihan se sitten lopulta kuitenkin :). Mutta tällaista on siis ultimate-laiskuus lapsen syöttämisasioissa.
Huoneenlämpöisen korvikkeen antaminen järkyttävää? Sellaista kyllä meillä on tarjoiltu, samoin kuin huoneenlämpöisiä soseita... Tosin esikoisen vauva-aikaan reissattiin melko paljon, eli kauhean tiukoilla ajatuksilla siitä ei olisi mitään tullutkaan.
PoistaJa kyllähän osittaisimetystä nimenomaan suositellaan vuoden (tai jopa kahden vuoden) ikään saakka eli älä turhaan kutsu itseäsi laiskaksi, kutsu suorittajaksi :D
Aika supermutseja täällä! Meillä koliikin tähden kiinteät kuvioihin jo reilun 3kk iässä ja neiti lopetti rinnankin syömisen 6kk iässä. Ja jos olisin kaikissa hengen ja ruumiin voimissa ollut silloin, niin olisin lopettanut rinnan jo pari kk aiemmin. Semmoista tappelua koko homma lopulta oli. Jälkeenpäin olen kokenut niin suurta vihaa sitä arvomaailmaa kohtaan, mikä täysimetykseen liittyy, etten osaa sanoin kuvatakaan. Riistin itseäni ihan turhaan ollakseni jotain "parempaa", väsyin ja masennuin. Kun ei se vain kaikilla toimi, syystä tai toisesta. :(
VastaaPoistaKun oma imetys meni kohtuullisen helposti, on voinut antaa imetysohjeiden ja arvomaailman mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siitä huolimatta se tuntui kohtuullisen painostavalta. Toki imetyksestä on paljon hyötyjä jne., mutta jos se ei syystä tai toisesta suju, niin eiköhän prioriteettina ole pitää lapsi hengissä muilla käytettävissä olevin keinoin.
PoistaTäysimetyskeskustelussa on vähän samaa kuin synnytyksen suorittamisessa: jos et ole synnyttänyt luomuna korkeintaan hammasta purren, et voi olla kympin äiti. Vai mitensenytmeni.
Niinpä. Eikä mulla mitään ongelmaa imettämisestä ollut, mutta kun lapsi alkoi tapella rintaa vastaan ja lopulta teki totaalilakon, niin ei siinä paljon tehtävissä ollut.
PoistaEmmyAurora, voin vain kuvitella (eli en voi) kuinka ahdistavalta koko imetyskeskustelu tuntuu silloin kun se ei omasta halusta huolimatta onnistu. Sitä aina pohtii näitä juttuja käsitellessään, että osallistuuko painostavan keskusteluilmapiirin kasvattamiseen - mitä ei tietenkään haluaisi tehdä.
PoistaEli eiköhän jätetä ne supermutsi-tittelit pois, ihan vitsilläkin...
Ja Jennijee, nimenomaan. Onneksi mä olen vannoutunut lääketieteellisen kivunlievityksen kannattaja, niin en joudu liikaa luomuhörhön huopikkaisiin :D
Mutta mutta, ihan rehellisesti sanon, että pitkän ja onnistuneen imetyksen äidit ovat tavallaan supermutseja! Ei parempia, mutta supereita kyllä. Heistä itsestään se ehkä tuntuu helpolta (oi voi, miten helppoa imetys oli itselläkin ensimmäiset pari kuukautta), mutta meille jossain määrin epäonnistuneille (puhumattakaan niille, joilla imetys ei onnistunut lainkaan) se kuulostaa aivan käsittämättömältä suoritukselta! Ja aika moni meistä on kateellinen, sillä itsekin olisi halunnut olla sen osa-alueen supermutsi myös! Mutta sitten se yleinen keskusteluilmapiiri, jossa täysimetys on ainoa oikea tapa - siinä tullaan sille osa-alueelle, jossa loukataan meitä "epäonnistujia" vähän samaan tapaan tahattomasti/tahallisesti, kuin esim. lapsettomuuskeskustelussa: "hankkikaa koira" :)
PoistaLuin tässä hiljattain El Pais-sanomalehden sivuilta jostain tutkimuksesta jonka mukaan rintamaidon vaikutus älykkyyteen on about 4 yksikköä lisää... Eikä sitä mun mielestä vaikea oo uskoakaan kun se lehmän protsku on tarkoitettu ehkä enemmän lihasten kehittymiseen kuin ihmisaivojen... Meillä ollaan vihdoin päästy helpon ja laiskan imettämisen vaiheeseen mutta katsotaan miten jatkuu ja pääsenkö mukan tuohon yhteen prosenttiyksikköön, hah.. Yöllä pikööön, hah... Yöllä tyyppi herää syömään 1-3 kertaa, siitä vierestäni...
VastaaPoistaHups, puhelinbloggailun ihanuuksia nuo epämääräiset kirjainyhdistelmät välissä...
PoistaNo mä just mietin kanssa, että yöllä piköön, hah! :D
PoistaMun täytyy sanoa, että vaikka varmasti joku on tuollaisen tutkimuksen tehnyt ja tuloksen saanut, mun on hyvin vaikea ottaa vakavasti väitteitä, missä esitetään yksi muuttuja, älykkyys ja prosenttiyksiköt. (Vai jotkut muut, älykkyysyksiköt?)
Mutta kiva kuulla, että teillä on alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt homma sujumaan! :)
Toi Druckermanin toteamus on muuten vanhentunutta tietoa, Ranskassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana imetys lisääntynyt ihan hurjasti ja synnäriltä lähtevistä vauvoista lähes yhtä monta imetetään kuin Suomessa. Imetys ei vain sitten yleensä kestä kauhean kauan, imetystuki on aika puutteellista (ehkä vielä pahemmin kuin Suomessa) - ja tosiaan, äitiysloma on sen 10 viikkoa. Ja monet vaihtaa pulloon myös yöunien vuoksi.
VastaaPoistaMusta imetys oli yöllä ehdottomasti helpompaa kuin pullottelu (kumpaakin siis harrastettu kaikkien lasten kanssa), mutta kyllä kaikkein helpointa oli, kun ne lopetti yösyömisen kokonaan (eikä ne lopettaneet sitä itse, vaan ne pistettiin lopettamaan). Olis vaan pitänyt tehdä lapset kymmenen vuotta aikaisemmin, kyllähän sitä parikymppisenä olisi jaksanut syöttää vaikka ketä yöt läpeensä.
Druckermanilla voi olla paitsi vanhentunutta, myös kärjistettyä tietoa. (Jota siteeraan ulkomuistista. Eli ehkä se ei sanonut mitään tuonne päinkään.)
PoistaMä olen muuten kokenut sen yösyömisen lopettamisen hirveän vaikeana, koska sitten ne lapset on pitänyt rauhoittaa muilla keinoin (ja kauhulla odotan mitä on edessä tän kolmannen kanssa, se kun ei syö edes tuttia). Meidän lapset eivät siis todellakaan lopettaneet heräilyä siihen imetyksen lopettamiseen. Valitettavasti.
Ja auts tuota viimeistä lausetta! Oman fysiikan kannalta on varmasti näin, mutta ehkäpä se kymmenen vuoden päätön haahuilu tarvittiin, että nyt jaksaa tuijotella samoja seiniä eikä karkaa eikä rahtilaivalla Ameriikkaan? (Näin haluan uskoa.)
Olisikin ihan älyttömän mielenkiintoista päästä kurkistamaan siihen rinnakkaistodellisuuteen, jossa ne lapset olisi hankkinut kymmenen vuotta aiemmin. Olisiko ollut vielä enemmän pihalla - vai olisiko sitä nuoruuden kaikkitietävyyttä riittänyt myös lasten hoitoon? Olisiko hermorauniona karannut Ameriikkaan, vai olisiko tähän mennessä kehittynyt zen-mestariksi? Kutkuttavaa.
Poistamä oon ihan vitun paras äiti ikinä: käyn töissä ja imetän 10-kuukautista sen vitun sata kertaa yössä. antakaa edes mitali!
VastaaPoistawandis, ei tod jaksa kirjautuu koska yöimetys + työssäkäynti + pari muuta lasta + asuntokauppax2
Huoli pois, Wandabe, kyllä sut tuntee kirjautumattakin :D Ja eiköhän sulla ole mitalikin jossain plakkarissa hankittuna, myönnä!
PoistaMua (henk.koht.) huvittaa toi kommentti että (yö)imetys on laiskan äidin valinta, kun meillä oli juuri päinvastoin. Meillä pikkutyyppi söi ihan koko ajan (sen elämänsä ekat 4 vk kun imetyksellä mentiin) ja öisin se ei imetyksen (tai ennemminkin rinta suussa torkkumisen) jälkeen nukahtanut vaan jäi pyörimään...eikä puhettakaan että sen oisi saanut omaan sänkyyn...ja kun sillä oli refluksi (myöhemmin selvisi allergoita taustalla) niin se pulautti hurjasti, eli ois pitänyt syötön päälle röyhtäyttää (tai sit toivoa että puklut osuu harsovuorauksiin ettei tartte lakanoita alkaa vaihtamaan). Kun tosiaan 4 vk iässä olin niin rikki tätä, otettiin iltakorvike peliin ja lapsi alkoi nukkua sellaista 6h unipätkää sen jälkeen, loppuyön sit imetin 1-3 krt. Joskus 4kk iässä imetys sit loppuikin (lapsi kieltäytyi kategorisesti rinnasta) ja sen jälkeen mentiin aikalailla yhdellä yösyötöllä, kunnes 6kk iässä sekin loppui.
VastaaPoistaMut joo se korvikeyösyöttö, siis onhan se (hyvintoimivaan imetykseen nähden) ihan älytön homma. Meillä oli aluksi käytössä jauhemainen korvike (refluksin avuksi) ja sitä sai sit sekoitella (keitä vedenkeittimellä vettä, sekoita, sekoita illalla kiehautettua kylmää vettä että tulee juomalämpöista, argh alkaa jo muistot ahdistaa...mut kun tätä oli vaan yksi kerta yössä ja imetys ei ollut hyvin sujuvaa niin kyllä sen kesti). Niin ja jossain vaiheessa uskaltauduttiin kokeilemaan nestemäistä huoneenlämpöistä korviketta ja sehän oli iisii kun vain kaatoi tuttipulloon (tässä välissä oli opittu myös tuttavilta se, että ei sitä korviketta tartte, ainakaan isommalle vauvalle, lämmittää).
No joo, kommentti on aiheen vierestä, mutta ehkä aiheeseen liittyen, niin imetystaipaleen vaikeus tuli mulle yllätyksenä (olin ajatellut että sujuu jos sujuu ja jossei niin korviketta), sitten kun todellisuus iski, niin kummasti sitä koitti kynsin ja hampain vältellä korviketta ja kun imetys loppui oli toisaalta totaalisen huojentunut ja toisaalta hyvin paljon syyllistynyt (tyyliin "olisinko voinut yrittää vielä enemmän"). Nyt jälkikäteen kun lapsen allergiat todettiin, niin olen tajunnut että mun maito varmasti väänsi ja korvensi sen vatsaa ihan kamalasti (ei ihme että korviketta se veti kuin pieni vasikka) ja oma syyllisyys on siirtynyt moodiin "miksi en tajunnut, että se voisi olla allergiaa". Mutta joo, oma syyllisyyden tunne lyhyestä imetyksestä tosiaan yllätti itseni, kun ennen lapsen syntymää en olisi voinut kuvitellakaan aiheesta syyllistyväni (versus esim. lapsen päiväkotiin laittaminen alle 1,5v. iässä, josta en koe minkäänlaista syyllistymisen tunnetta, vaikka osin lähipiiri sitä paheksuukin).
No mutta eihän tuossa teidän korvikkeeseen siirtymisessä ollut laiskuuden kanssa mitään jakoa! Ja ikävä kuulla, että olet joutunut syyllistymään imetyspohdintojen takia. Olisi niin kiva sanoa, että "älä suotta!", mutta vähän turhaksi sellaisen sanomisen tietää...
PoistaTärkeintä kuitenkin, että sopiva ravinto löytyi, eikä varmaan ollut haitaksi, että saitte vähän untakin siinä sivussa. Pienten lasten allergiat on kyllä niin paholaisesta. Suuret sympatiani niiden kanssa painiville!