Tosin ei tästä uusiosanaisuudesta voi yksin lasta syyttää – äitinsä puhuu mitä sattuu ja isoäiti keksii uusia sanoja ihan päivätyökseen. Otetaan nyt vaikka prenksuttaa, joka meidän kielessämme tarkoittaa valokatkaisijan kanssa leikkimistä: päälle ja pois, päälle ja pois. Väittävät ettei se ole mikään sana. Mutta miksi sitä sitten kutsutaan, kysyn ma?
Turun murretta myös kuulee. (Kiitos etenkin sen samaisen isoäidin.)
- Miksei mamma ja pappa muuta?
- Miksi heidän pitäisi muuttaa?
- Niiden koti on rikki. [...] Se on ihan kraappeentunu (=naarmuntunut).
Kattomaali on ilmeisesti halkeillut. Pitää vielä hiukan keskustella tytön kanssa tästä kertakäyttökulttuurista...
Nyt illalla tyttö kirosi.
- Voi jestan! Voi perrrrmanto!
Tämä pidetään.
Täällä ne palmetit leijailevat. Isän kanssa tehty kirppislöytö, 1e. Tylsä äiti olisi varmaan jättänyt tämänkin ihanuuden ostamatta.
On muuten entinen pamletti, koska kuopuskin tykkäsi siitä. Teki siitä akronautin. Lento avaruuteen vain epäonnistui. Ei siis kannata suotta muistuttaa esikoista palmeteista.
VastaaPoistaMahtavaa kielen käyttöä! Minä niin odotan, että tytöt alkaa puhua. Toivottavasti suomeksikin. Ja pitäis muistaa myös kirjata niitä juttuja kai ylöskin. Ehkä mä perustan sitten uuden blogin :)
VastaaPoistaFuture: No minä ihmettelinkin kun se katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Mutta hyvä niin: epäilen, ettei sillä olisi ollut ostohintansa veroista jälleenmyyntiarvoa. Hyvä kun tuli puheeksi. Ja muista ostaa maitoa.
VastaaPoistaMimmi: laita samaan blogiin vaan :) Vähän nämä on sellaisia juttuja, että miettii jaksaako kukaan muu kuin (mun) äiti lukea, mutta toisena puolena tässä blogiprojektissa on ollut juurikin asioiden taltiointi itselle...
Meilläpäin on aina tupattu sanomaan "renksuttaa" eli ilman sitä p-kirjainta. Mutta tarkoittaa siis samaa asiaa. Valokatkaisijaa voi myös renkata ("älä renksuta/renkkaa niitä valoja!").
VastaaPoistaHaa, eli on se ihan oikeasti sana! Printtaan ja laminoin ton sun kommentin ja heiluttelen sitä sanojeni pilkkaajille.
VastaaPoistaMeillä sitä valokatkaisijaa ränklätään tai ronklataan. Vai olenkohan se vain minä...
VastaaPoistaMurresanojen siirtyminen on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Mua on aina vähän kummastuttanut se, etten puhu samalla lailla kuin vanhempani, vaan aika pitkälti yleiskieltä. Kuulemma kyllä lapsuudenkodissa käydessä alan minäkin vähän murteistaa ja jotkut sanat ovat ehkä huomaamattani vähän outoja muunmurteisille. Miä tai siä ei kuitenkaan sano ikinä, toisin kuin vanhempani aina.
Jännityksellä myös odotamme, alkaako Tampereella syntynyt poikamme puhua mansea nääs. "Äitee mää lähenny tarrrhaan!" Kääks.