maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kuningaslaji

Klenkkasin tänään taas töihin. Mutta kyllä kannatti.

Maanantaisin en myöhäisten harkkareiden takia pääse nukkumaan ennen kuin liian myöhään ja tiistaisin kiroilen. Mutta kyllä kannattaa.

Jalkapallo on nimittäin hieno laji. Etenkin kun sitä pelaa itse. Ja etenkin kun voittaa.

Mietin olisikohan minusta tullut enemmän urheiluihminen, jos olisin löytänyt oman lajini aiemmin (kuin kolmevitosena). Mutta tuskin. Tässä iässä on helppo aloittaa uusi laji kun ei enää vaadi itseltään liikaa. Koska eihän sitä nyt tämänikäisenä voi kunnolla oppia mitään lajia. Pääasia sitten, että on hauskaa. (Ja voittaa.)

Kokeilin kyllä paljon harrastuksia lapsena. Pianonsoittoa (järjestin itselleni soitonopettajan kolmevuotiaana seurakunnan kerhosta, piano ostettiin vasta vähän myöhemmin), piirustuskoulua, ratsastusta (äitini oli nero, sain aloittaa kovilla pakkasilla ulkoratsastuksen - en jatkanut kauaa), yleisurheilua, tanssia. Partioonkin päästivät, mutta siellä tosiaan tehtiin solmuja niin en mennyt toiste. Teatteri oli sitten se joka vei mennessään.

Mutta koskaan en harrastanut mitään joukkuelajia. Enkä balettia. (Olen niin wannabe Wannabe Ballerina!)

Nyt täytyy sitten tyytyä lasten kautta elämään unelmiaan. Baletti on jo hyvin työn alla, koska esikoinen haluaa tanssia balettia. Sitten isompana. (Nyt vielä vähän jännittää.) Jos sitten tämä pienempi rämäpää pelaisi jalkapalloa.

PS: Sanotaan, että ajan myötä pariskunnat alkavat muistuttaa toisiaan. Vai oliko ne koirat? No, joka tapauksessa. Miehestä tuli tapaamisemme jälkeen kasvissyöjä ja väitöskirjatutkija. Minä aloin pelata jalkapalloa. Ja meistä tuli vanhempiakin ihan yhtä aikaa. Ja puutaloasujia. Ajatella.

1 kommentti:

  1. Ja asuntovelallisia, ja aviopuolisoja. Mutta onneksi vielä maidon rasvapitoisuus ja hammastahnan maku antavat meille ihka oman identiteetimme.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...