tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ostospäiväkirja


Kävin lauantaina pikaisella ulkomaanmatkalla Helsingissä - koska mielestäni ostan vaatteita vain ulkomailta. Edellis- ja viimekesäiset Tukholman saaliit (so. raidalliset trikoopaidat Monkista) ovat kulahtaneet, menneet rikki ja tahraantuneet, eli korvasin ne kahdella uudella raidallisella trikoopaidalla Aleksanterinkadun Monkista. Lisäksi ostin mustan neuleen sekä uudet farkut, koska edelliset (vuodelta 2008) ovat alkaneet jo hieman repsottaa.

Niin ja tuon haalarin. Kotiäidin näppärässä haalariasussa aion löhötä koko kesän. Löhötä... Hah!

Ostostehtävää suorittaessani yritin listata viime vuoden ostoksiani, ja pääsin kahteentoista vaatekappaleeseen juhla-, urheilu- ja päällysvaatteet sekä kengät mukaan lukien, alusvaatteet poislukien. Koska muistini kuitenkin on mitä on, en voi mennä luvusta takuuseen. Mutta koska viime vuosi oli pikkuvauvavuosi, pieni luku tuntuu ihan uskottavalta.

Kuvittelen olevani ekologinen kuluttaja ja ylpeilen sillä, että ostan vaatteita harvoin. Oikeasti ekologista olisi kuitenkin ostaa jollain tapaa vastuullisia vaatemerkkejä, ja vaatekappaleita, jotka kestävät yli vuoden kulutusta - ei trikooriepuja. Tai sitten kirppareilta. Mutta ensinmainittuun ei riitä kukkaro ja jälkimmäisten penkomiseen hermo. (Eli ei, en tosiaankaan pidä shoppailusta.)

Ehkä olen siis vain saita. Mutta ainakin saituudellani on ekologisia sivuvaikutuksia.

Asia voidaan todentaa tämän julkaisukanavan kautta. Kirjaan vaateostokseni vuoden ajalta, niin nähdään ostanko oikeasti niin vähän kuin itselleni uskottelen. Edessä on (ainakin) kolmet häät, ehkä jokunen karonkka - näistä saattaa tulla turhuustelupaineita. Kevätkengät tarvitsen välttämättä ja ensi talvelle ehkä jopa uudet talvikengät. Vapautan itseni synnistä jos ostan käytettyä, eli kannustan siten itseäni kirppareille.

Mutta mikäköhän olisi sitten määrä, jolla voisi vielä hehkuttaa ekologisesta kuluttamisesta? (Aion kyllä arvioida määrän lisäksi ostosten laatua, eli paljonko niille on tarvetta.) Vai olenko nyt jo kerskakuluttaja?

Vuoden 2012 ostoslista 20.3. mennessä:

- kaksi neuletakkia (toinen häihin), 60e
- kaksi trikoopaitaa, 35e
- farkut, 40e
- haalari, 35e

Synnitön lista:

- hääpuku (vanhan muokkaus, hinta liikesalaisuus)
- neulepaita (kaverin vanha, 5e)

Lisään vaatehaasteeseen vielä kaappihaasteen, eli käyn läpi vaatekaappini jälleen syksymmällä ja tutkin mitkä vaatteet ovat jääneet edellisen siivouksen jälkeen käyttämättä, armottomasti karsien ja itseäni suomien. Pari tällaista kierrosta, niin ehkä saadaan homma kasaan.

8 kommenttia:

  1. En ole pitänyt listaa mutta en muista koska kävin ennen viime lauantaina vaateostoksilla. Nyt tarttui mukaan ihan turhaa ja ei-käytännöllistä mutta onpahan seuraavalla baarikeikalla (hah, toivottavasti tämän vuoden aikana edes kerran) jotain muuta päällä kuin kymmenen vuotta vanha t-paita...

    Se, että pysyy samassa koossa lähes koko aikuisikänsä ei ole aina hyvä juttu - vanhoja vaatteita ei tule heitettyä pois ennen kuin ne on auttamattoman vanhanaikaisia (kun oli opettajana töissä muodin muutokset näki heti teinien päällä ja ilmeistä, kun ne katseli mun kuteita) tai kun ne hajoaa.

    VastaaPoista
  2. Mä juuri erään ystävän kanssa muistelin sitä aikaa, kun oli siirtymässä opiskeluista työelämään ja rahaa oli yhtäkkiä kuin kroisoksella (tai siltä se tuntui). Lähes joka perjantai ostettiin uusi biletoppi! Ja niitähän kertyi, mä olen varmaan ihan vuoden sisään saanut kierrätettyä viimeisetkin niistä eteenpäin.

    Silloin oli myös, ainakin meidän kaveriporukassa, tosi tyypillistä lähteä shoppailemaan ainakin kerran kaksi viikossa. Aina keksittiin jotain, mitä oli pakko ostaa.

    Jossain vaiheessa mulla meni hermot sekä niihin shoppailukierroksiin, että trikoorytkyjä ja biletoppeja pursuaviin kaappeihin. Päätin silloin, että jokaista ostamaani vaatetta kohden luovun kahdesta. Nyt mä olen tosin joutunut hieman joustamaan siitä kahdesta eli luovun vain yhtä monesta vaatteesta kuin mitä olen ostanut. Ja mitään alkkareita en laske tyyliin: Ostin tämän ihana mekon ja luovun niista vanhoista kalsareista.

    Toi edellä mainittu on rajoittanut mun osteluitani niin, että nykyään tulee ostettua vaatteita vain oikeaan tarpeeseen. Ja tietty, kun on varaa ostaa hieman laadukkaampaa, niin ne saattaa (huom.saattaa) kestää hitusen kauemmin. Tosin jotkut h&m:n trikoopaidoista on osoittautuneet yllättävän pitkäikäisiksi, kun taas eräät ekosertifioidut 80 euron legginssit hajosivat kuukauden sisällä ostosta.

    VastaaPoista
  3. Mimmi. Hyvähyvä. Nyt sun on pakko lähteä ulkoiluttamaan sun uusia vaatteita :D On tosiaan niin, että pikkulapsiaika on poikkeusaikaa. Eli siksi mun onkin hyvä ottaa tää haaste nyt kun olisi tarvetta päivittää vaatekaappia, jossa valtaosa tuotteista tuntuu olevan ajalta ennen raskauksia eli vuoden 2007 takaa...

    Fru L: toi on kyllä hyvä metodi pitää kaapit kuosissa. Ja on niin totta, ettei hinta ja laatu aina korreloi. Paitsi jos itse pitää vaatetta nätimmin kun tietää sen olevan arvokas ;)

    VastaaPoista
  4. Mun ongelma on, että vaikka saan taas joka kuukausi rahaa tilille (toisin kuin äitiyslomalla ja vähän sitä ennen opiskeluaikana), en tiedä, mistä niitä kivoja, laadukkaita ja ehkä ekologisiakin vaatteita löytyy. Jos tartten jotain, marssin ehkä Seppälään tai H&M:ään, kun sieltä löytyy kahdessa minuutissa värikkäitä trikoorätei. Kotona sitten harmittaa, kun tuli taas tehtyä tyhmä ostopäätös.

    VastaaPoista
  5. Minäkin inhoan shoppailua, mutta sitten kun shoppailen, shoppailen kunnolla! Mutta tämä tosiaan tapahtuu vain ulkomailla ja yleensä vain Jenkeissä. Onneksi siellä tulee käytyä enää harvoin kavereiden muutettua takaisin Suomeen ja työmatkojen loputtua...

    Olen harkinnut kuitenkin jo pitkään tehdä visiitti Stokkan tms. pukeutumisneuvojan pakeille ja muodostaa itselleni perusvaatekerta, joka koostuu ajattomista ja laadukkaista kokonaisuuksista. Heittäisin kaikki henkkamaukan tms. trikoopaidat helkkariin (tai kierrätykseen) ja koostaisin vaatekaappini vain pienestä, mutta sitäkin laadukkaammasta vaatekokoonpanosta.

    Vielä ei ole uskallus riittänyt moiseen proggikseen, mutta ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
  6. Ninni: totta. Huonojen vaatteiden ostaminen on liian helppoa - ne kun ei maksakaan nykymaailmassa juuri mitään.

    Maeve: Pukeutumisneuvoja. Perusvaatekerta. Ajaton. Laadukas. Oih, sä kuulostat ihan aikuiselta! :D

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla, että muillakin on shoppailuongelmia - siis siinä mielessä, että ei paljon tule shoppailtua. :D Mä olen jo _päättänyt_ että kun tän nykyisen raskauden jälkeen joskus palaan työelämään, otan sen audienssin Stockan pukeutumisneuvojalta ja päivitän itseni 2010-luvulle. Ja raskaus- ja imetysvaatteet heitän kaapeista pois pyörimästä.

    Mulla on se periaate, että kun ostan niin harvoin vaatteita, voi esim. farkut maksaa melkein mitä vaan jos joskus hyvät osuu kohdalle. Mä en ole varmaan 10 vuoteen ostanut noin halpoja farkkuja kuin sä! Kun ihan joka pöksyt ei mun vartalolle vaan istu.

    Olen kyllä myös haaveillut jostain muotisuuntautuneesta kaverista, joka mun puolesta löytäisi kaikki kivat ja yksilölliset vaatteet ja mä voisin vain sitten vilauttaa Visaa ja olla aina tyylikäs. Välillä ärsyttää, kun näyttää ihan siltä kuin kaikki muutkin. Mut kun ei mulla ole intoa "asustaa" tai "tuunata" tai ylipäätään pyöriä kaupoissa etsimässä niitä "kivoja" vaatteita.

    VastaaPoista
  8. Mä opin ensimmäisen lapsen jälkeen periaatteen, että jos menen kahvilaan tai ravintolaan, on ihan sama mitä maksaa, kun niin harvoin käyn. Että otan ihan reteesti laten ja kakkua. :D Mut vaatteisiin en vielä ole sitä pystynyt soveltamaan, vaikka ostan vaatteita paljon harvemmin kuin mitä käyn kahvilla.

    Teen työtä tämän eteen kuitenkin. :D

    Mun kalleimmat housut ikinä taitaa olla äitiyshousut, jotka ostin ekassa raskaudessa ihan oikeasta äitiysvaateliikkeestä. Pirun kalliit, ehkä 80e. Laskin, että käytän niitä joka päivä. Ja käytinkin - kunnes vyötärönauha hajosi ennen kuin raskaus ehti päättyäkään...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...