keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kielletyt huvit

Menin sitten kysymään lääkäriltä, että pitkällekö raskautta saa harrastaa kontaktilajeja. Ei olisi pitänyt. Nyt jälkikäteen tajuan, että eihän hän lääkärinä olisi muuta voinut sanoa - muuten itkisin vahingon sattuessa että sinähän lupasit!

- Jokainen ottaa tietysti omat riskinsä, lääkäri sanoi.

- Mutta jos olisit minun vaimoni niin kieltäisin.

Menemättä sen enempää tähän monella tavalla hämmentävään lausuntoon, päätin keskustelun seurauksena lopettaa futiksen. Oikeastaan ajankohta oli ihan sopiva, koska jalkapallojoukkueessamme on ollut pientä kuohuntaa ja olen huomannut ottavani homman ehkä liian vakavasti - oletan korkeampaa sitoutumista (itseltäni ja myös muilta) kuin mitä porukassa on ilmeisesti ollut tapana.

Olin jo pohtimassa josko menisin kokeilemaan toiseen joukkueeseen, sellaiseen joka pelaa divarissa ja on siis enemmän tosissaan. Puolitoistavuotisen futisharrastushistoriani valossa saan siis todellakin kiittää tätä raskautta, että pelasti minut tuolta nöyryytykseltä.

Äitiysloma korjannee loputkin tästä "kriisistä", sillä vuoden päästä olen taas niin rapakunnossa, etten varmaankaan hihku pelikentille yhtä tulisesti kuin nyt, ja kolmilapsisen perheen äitinä olen vain onnellinen siitä että pääsen pariksi tunniksi pois kotoa, sama se mikä syy.

Uhoamaltani puolimaratonilta, joka olisi ollut muuten tällä viikolla, raskaus pelasti myös. Tosin kerran yritin mennä lenkille raskausellotuksen hiukan hälvettyä - vain huomatakseni, että olen hukannut lenkkarini. (Miten voi ihminen hukata lenkkarinsa?! Varmaan samalla tavalla kuin takkinsa... Enkä edes ole käynyt baarissa tai junassa. Ihme touhua.)

Baarissa käyminen on muuten yksi harrastus joka minun piti aloittaa. Eli kavereiden näkeminen ilman että istutaan lattialla kylmä kahvi kirjahyllyssä ja hoetaan että ei saa ottaa kädestä. Noh.

Raskaus vesitti myös haaveeni aloittaa balettitunnit tänä syksynä. Vaikka tiedän, ettei laji sopisi minulle - olisin siinä liian huono, enkä pidä asioista joita en osaa.

Entisöimiskurssillekaan ei tarvitse mennä hengittelemään höyryjä tänä syksynä, joten raskaus on oikeastaan aika kivasti karsinut harrastukseni - jääpä enemmän aikaa miehelle omiin menoihinsa.

Keskimääräisesti minua ärsyttää aika paljon tällainen ruinaus, että voi kamala kun on raskaana eikä saa edes sushia syödä. Ehkä ikää on tullut sen verran, että vuosi ihmisen elämässä tuntuu aika lyhyeltä ajalta (ja raskauttahan on jäljellä enää puolikas) ja tällaiset uhraukset siten melko mitättömiltä. Sen sijaan hiukan huolestunut olen siitä, että mihinköhän tahtiin poisjätettyjä harrastuksia saan sitten palautettua kalenteriin suurperheen äitinä. (Kun samaan tahtiin sieltä pitäisi karsia niitä miehen menoja.)

Jumpassa nyt koitan urhoollisesti käydä, että edes jotain tekosyytä olisi omalle ajalle. Ja että pystyisin kiipeämään yläkertaan vielä huhtikuussakin - nyt jo hengästyttää.

Ja sitten onhan mulla kutomiskerho kavereitten kanssa! Alkaa taas ensi sunnuntaina. Kudotaan ja syödään pullaa! <3 (Mulla onkin kivasti vaiheessa se kaulahuivi, jonka huhtikuussa olen käsistäni viimeksi laskenut.)

Ihan kaikkea ei siis ole menetetty.

12 kommenttia:

  1. olikse hesarissa vai missä se, että nykyään jo kolme lasta lasketaan suurperheeksi :D ? nauratti. musta suurperhe on vasta viidestä lapsesta ylöspäin

    t. tuleva suurperheen(kö) äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Mä en ole tällaista nähnyt - ihan läpällä puhun itsestäni. Mutta mikä sitten on suurperheen määritelmä? Enemmän kuin mediaanilapsiluku?

      Viidestä lapsesta ylöspäin on kyllä mustakin aika musta suurperhe.

      Poista
  2. Kutomiskerho on ihanaa! Ihanaa!

    Ja hei, ehkä sua hengästyttää huonon hemoglobiinin eikä huonon kunnon takia. Niin mä uskon. Ja tämä jos mikä on uskon asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä?! Ekstrarautaa naamaan?

      Muistelen kauhulla kun muutettiin tuohon asuntoon ja olin yhdeksännellä kuulla, ja ajattelin, että eihän tällaisessa kahdenkerroksenasunnossa *voi* asua. Taktikoin todella tarkkaan, että montako kertaa jouduin päivässä portaat kulkemaan.

      Sittemmin oli mahtava huomata, että 13 porrasta sujuu normi-ihmiseltä ihan ilman puuskutustaukoa :D

      Poista
  3. Heh, mulle tuli noista "kontaktilajeista" vähän toisentyyppiset harrasteet ensiksi mieleen... ;) Lieneekö syynä tämä lisääntymiskuume. (Tai -tarve, paremminkin.)

    Ja oi, kutomiskerho on niin ihana! Ikävöin omaa sellaista, joka jäi kultaiselle 90-luvulle...

    Pidä ihmeessä jumpasta kiinni! Ja jos ei joku kerta jumppa hotsita, livistä jumppakassin kanssa vaikkapa kahvilaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, melkoiset eufemismit ;)

      Joo, salijäsenyys on siitä hyvä, että voi kunnon mukaan feidata niille hengittelytunneille (bodybalance ja pilatesboxing ja mitä niitä on) ja pääsee rauhassa saunomaan :)

      Poista
    2. No niin mäkin luulin, että puhutaan seksistä. Lääkärin kommentti "omaa vaimoani kieltäisin" tuntui siinä valossa perin kummalta.

      Poista
    3. No jopas teitä :D Ja mä kun mielestäni puhun niin selvillä termeillä, ettei luulis hämääntyvän.

      Poista
  4. Mä pelasin jalkapalloa ihan aktiivisesti siihen asti että tulin raskaaksi. Mullekin se oli hyvä kohta lopettaa, joukkoe ei ollut ihan sitä mitä olisin halunnut, ja treenit plus pelit oli jo pari vuotta tuntunut vähän liian aikaavievältä.

    Mulle tosin neuvolantäti ihmetteli, että mikäs siinä jalkapallossa on vikana... Mä koitin sitten selittää, että oon vielä maalivahti, on vähän väkivaltainen laji (mä ja hyökkääjä juostaan molemmat täysillä palloa ja samalla toisiamme päin..)... Ehkä se ajatteli et naiset vaan vähän hyppelehtii kentällä ja syöttelee palloa siveästi, tai jotain.

    Mutta ei se lopettaminen muuten sitä ongelmaa poistanut, että silti tarttis päästä urheilemaan. Ja onhan se pallon potkiminen kivaa! Tuli muuten mieleen, että voihan sitä mahan kanssa varmaan vähän höntsäillä ja pomputella, jos tykkää mennä reeneihin, vaikkei täysillä voikaan vetää?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no meidän joukkue on enemmän sitä hyppelehtimistä siveästi syöttelemistä (tai siis syötöstä karanneen pallon perässä juoksemista) mutta tulee niitä vahinkoja kuitenkin; palloa naamaan on tullut itsellekin aika monesti, joukkuekavereille aivotärähdyksiä ja katkenneita solisluita. Eli jos se pallo ihan kunnolla tulisi mahaan tai kaatuisi mahalleen niin ei kai se paljoa muuta tarvis.

      En mä oikein osaisi mennä vaan pomputtelemaan treeneihin - jos mennään niin mennään tosissaan. Sehän se mun ongelmani on...

      Mut hieno laji. Et sä ole ajatellut johonkin höntsäporukkaan mennä jos ei tosissaanpelaamiseen ole enää aikaa/intoa?

      Poista
  5. Näppärästi luin rivien välistä että taidetaan odotella perheenlisäystä aika samassa aikataulussa?! Tänne se neljäs tulokas on arviolta saapumassa helmikuun alussa. Onnellista odotusta meille, kielletyistä huveista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näppärästi tosiaan. Ihan riveilläkin olen sen sanonut, luulin jo että kyllästymiseen saakka :D

      Onnea sinne myös, pari kuukautta olet mua edellä sun suuuurperheesi kanssa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...