perjantai 21. syyskuuta 2012

Lasinen lapsuus

Olipa todella pysäyttävä video.



Oma suhteeni alkoholiin on lähtökohtaisesti suhteellisen ongelmaton. Alkoholi on nautintoaine, jota voi kohtuudella ottaa lasten seurassa, ja aikuisten seurassa muutaman enemmänkin. (Meillä ei myöskään juoda "aikuisten mehua" tai "aikuisten limpparia", vaan "viiniä" tai "olutta".)

Kenties tämä juurtaa lapsuudenkodistani (eikö kaikki?), jossa alkoholia nautittiin, mutta kukaan ei örveltänyt. Muistan mukavina tilanteet, jossa minut ja veljeni pistettiin nukkumaan ja aikuisten puheensorina kohosi olohuoneessa. Juhlissa oli myös lapsilla hauskaa ehkä hieman väljemmän kontrollin ansiosta - vappuna aikuiset pelleilivät ja naapurin Matias söi serpentiiniä. Varmasti ratkaisevasti vaikutti se, että äitini ei juurikaan juonut (näin siis aikuisena päättelen), eikä kukaan muukaan käyttäytynyt mitenkään holtittomasti.

Samanlaisen ohjenuoran olen siis antanut itselleni. Yhden vanhemman (tai poikkeustilanteessa, kuten häissämme, jonkun muun aikuisen) on oltava "vastuuvanhempi", mikä tarkoittaa ajokunnossa pitäytymistä, eikä hillitöntä juopottelua tarvitse lasten nähdä lainkaan. Tätä ei ole ollut vaikea toteuttaa. Meillä tarjoillaan alkoholia jopa nimiäisissä, mutta ystäväpiirissäni ei tarvitse pelätä, että tilanne jotenkin riistäytyisi käsistä. Aikuisten illanvietoissa taas lapset eivät ole mukana. (Sieltä häistä lapset lähtivät yhdeksän jälkeen nukkumaan.)

Miehen ajatukset olivat etukäteen epärealistisemmat. Odottaessamme esikoista hän vakavana julisti, että seuraavaan kahdeksaantoista vuoteen ei sitten voi ottaa. Sittemmin hän on tullut toisiin ajatuksiin.

Kuten huomaatte, kiittelen kauniisti omaa toimintaani. Hyvin teen. Silti tämä mainos pysäytti kyseenalaistamaan paitsi niiden ongelmatapausten, myös omaa alkoholinkäyttöä. Kuinka hyvin aikuinen voi päätellä mikä lapsesta on pelottavaa? Puristien mukaan tietysti jo yksikin juoma muuttaa aikuisen käytöstä.

Kommentti youtubesta: "Olen 5 kymppinen äijä, ja en voi itkemättä katsoa tätä. Olen jokainen noista lapsista. Edelleen."

Pistää miettimään.

11 kommenttia:

  1. Mun perheessä ei juuri juotu, kun olin lapsi, koska sekä isä että äiti tulivat perheistä, joissa oli juotu. Mutsi varsinkaan ei osannut oikein hanskata niitä tilanteita, joissa juotiin.

    Nykyisin olen iloinen parin lasillisen nainen. En ole ihan niin puristi, että uskoisin yhdestä viinilasillisesta silloin tällöin kellekään traumaa jäävän - ja sitten toisaalta. Muistan kyllä sen, että itse olin imetyshormoneissa hirveän ahdistunut, jos mies joi yhdenkin oluen, joten kuka minä olen sanomaan, ettei sitä lapsi aistisi.

    Emmätiiä. Kauhean vaikeaa. Kun jotenkin en usko siihen, että täysi absolutismi myöskään valmentaisi lapsia järkevään alkoholinkäyttöön, mutta samalla tuo kuulostaa sellaiselta oman edun tavoitteluun tähtäävältä argumentilta omiinkin korviini. Sellaiselta, jonka taustalla on tietoisuus siitä, että mä haluaisin ottaa lasin viiniä silloin tällöin ja selitän itselleni mustan valkoiseksi tällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai okei, isänäidin perheessä juotiin. Faija tuli perheestä, jossa SE dokasi teininä. Haha.

      Poista
  2. Meillä sekä äiti että isä joivat viikonloppuisin, toki niin että jompi kumpi oli suurinpiirtein ajokuntoinen koko ajan (tai kuten juuri tekstissä mainittiin niin ainakin joku aikuinen oli). En koskaan muista tunteneeni oloani turvattomaksi kuin yhden ainoan kerran, kun isäni oli juonut liikaa ja oksensi sen vuoksi. Enkä silloinkaan varsinaisesti pelännyt isää tai sen outoa käytöstä, vaan sitä että sitä sattuu, kun se on niin kipeä, että joutuuko se sairaalaan. Ja silloin sitten tietysti oli hyvä, että äiti oli hyvässä kunnossa selittämässä, ettei isä joudu sairaalaan, vaan että se on vaan vähän pipi ja menee nukkumaan, niin huomenna sen on jo sitten parempi olo.

    Eli yleensä mulla ainakin oli tosi hauskaa, kun meillä juhlittiin. Mä ja mun sisko tehtiin tanssi- ja lauluesityksiä tai tietovisoja aikuisille, saatiin limsaa ja karkkia ja usein vanhempien vieraidenkin lapsia oli mukana, niin että meillä oli ihan omat juhlat.

    Lisäksi meillä sai myös lapsena maistaa alkoholi juomia, ihan pienenäkin (ehkä noin 5 tms vuotta) kastamalla pikkurilliä äitin tai isin lasiin ja myöhemmin joskus vähän ennen yläkoulu ikää (6 -luokalla tms) sitten sai sentin viiniä lasin pohjalle ruokapyödässä tai saunasiideriä lorauksen mehun joukkoon. Meille myös sanottiin, että sitten kun haluaa omaa siideria niin äiti ja isä hakee.

    Koska meillä ei koskaan kotona alkoholi ollut mikään mörkö tai salaisuus, niin se ei myöskään ollut kapinavaltti murrosiässä. Musta ei ollut mitenkään siistiä tai hienoa, kun luokkakaverit yksi toisensa jälkeen otti seiskalla (tai jotkut kasilla) ensi känniä ja kehuskeli sillä sitten koulussa. Sehän oli NIIIN nähty juttu, eikä mikään mitä olis pitäny suunnitella viikkoa etukäteen tai pitää vanhemmilta salassa.

    Eli olen ihan varma, että se, että olin lähes täysi-ikäinen (17,5) ennen kuin itse join ensimmäistä kertaa humalaan on kokonaan sen ansiota, että meillä oltiin oltu niin avoimia alkoholinkäytöstä ja annettu suhtkoht fiksu esimerkki. Ja sitten kun aloin juoda, niin mulle oli jo paljon nuoremmasta asti kerrottu, että aina voi tulla kotiin tai soittaa äitin ja isän hakemaan, jos haluaa juhlista pois, eikä olla vihaisia vaikka kunto olis mikä, niin musta loi paljon enemmän turvallisuuden tunnetta, kun se, että olis hirveästi niitä omia toilailuja salailemaan. Nyt meillä oli esim. semmonen tilanne, että mun yks kaveri joi liikaa kerran kun oltiin rannassa ottamassa aurinkoa ja se oli sellanen paikka ettei bussit kulkenut, ainoastaan omat jalat tai henkilöauto, eikä me oltais saatu sitä mun kaveria sieltä mihinkään autettua, jos mun äiti ei olis tullut hakemaan.

    Jos mulla on joskus itselläni lapsia, niin aion ihan ehdottomasti noudattaa samanlaista strategiaa.

    VastaaPoista
  3. Oma isäni joi harvoin mutta, aina liikaa. Ei ajanut kännissä, lyönyt tms mutta sammalsi typeryyksiä ja saattoi sammua esim. rappuun. Aina kuitenkin riitelivät koska äiti ei juonut lainkaan. Isä oli kuitenkin tosi impulsiivinen selvänäkin eli aina oli juuri tuo epävarmuus ja pelko oli läsnä. Isompana sitten syvä häpeä ja myötähäpeä. Itse en ota siksi lainkaan lasten nähden, vain jos he ovat nukkumassa. Lapsi, jonka vanhemmat ylittävät tuon selvän humalakynnyksen, saattavat pelätä jo sen pullon näkemistä koska eivät luota aikuisiin. Omassa lapsenpäässäni pullon näkemistä seurasi aina riita.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän nämä kommentit aika hyvin tukevat tuota ajatusta kotoa saadun mallin merkityksestä: ekan anonyymin vanhemmat on ainakin saaneet ihailtavan hyvän luottamussuhteen luotua myös teinin kanssa, siihen pyritään! Ja anonyymi kakkosen ajatuksen ymmärrän myös. Itse jotenkin tahdon omalla kohdallani uskoa siihen, että ylilyöntejä ei tule, eikä lapsi joudu pelkäämään/murhetimaan.

    Riitely on taas toinen asia. Se pelottaa lapsia pelottaa ihan varmasti, mutta meillä siihen ei koskaan liity alkoholi - sen sijaan siihen liittyy lähes aina väsymys. Ahdistaa kyllä, ettei pysty pitämään riitoja pois lasten korvista, mutta kun on riittävän väsynyt ja pinna katkeaa (yleensä siitä väsymystä aiheuttavasta työnjaosta) niin sitten ei auta mikään. Mutta tämä lienee oma aiheensa, ehkä joskus siitä lisää.

    VastaaPoista
  5. Vaikea asia.

    Meillä kotona oli todella kielteinen suhtautuminen alkoholiin - äidistä tuli yksinhuoltaja isän juomisen takia kun olimme veljeni kanssa muutaman vuoden vanhoja. Muistan myös pelänneeni esim sukujuhlissa kaikkia humalassa olevia, lähinnä koska minusta tuntui, että aikuisten örveltäessä vastuu kaikesta jää lapsille.

    Itse en haluaisi välittää lapsilleni tuota joko-tai -asennetta, vaan nimenomaan mallin "normaalista" alkoholinkäytöstä. Omien lapsuudenaikaisten kokemusteni myötä mulle ei tosin riitä se, että toinen on ajokunnossa, vaan tarkkailen aika tiukasti sitä, ettemme me vanhemmat muutu liikaa (eli max 2 annosta alkoholia lapsen läsnäollessa). Tuskinpa vähän kovempi puheääni tai mukahauskat jutut lasta pelottaa, jos ei niitä huonoja kokemuksia ole pohjalla, mutta minusta itsestäni tuntuisi pahalta.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö tarkentaa, että tuo vastuuvanhemmuus siis tarkoittaa mulla sitä, että myös lasten nukkuessa toinen vanhemmista pysyy ajokunnossa.. Niin että voi lohduttaa heräävän lapsen tai lähteä vaikka tarvittaessa terveyskeskukseen.

      En siis meinaa, että meillä toinen kaataisi lauantaina puolestapäivästä, ja toinen sitten selvinpäin kaitsisi lapsia siinä vieressä.. En nyt äkkiä muista tilannetta, jossa lapset olisivat olleet messissä niin että otettaisiin enemmän kuin ne "ruokajuomat" tai "saunaoluet", joka on siis juuri 1-2.

      Ehkä turhaa selittelyä, mut herkkä aihe niin haluaa olla tarkkana :)

      Poista
    2. Oho, en tarkoittanut vinoilla teidän perheen alkoholinkäytöstä! Vaikka nyt kun luin kommenttini, niin siltähän tuo näyttää. Sorge, ei ollut tarkoitus! Mulla on tosi huono ulosanti nykyisin kun nukun niin huonosti. Ehkä pitäis pysyä vaan salalukijana edelleen. :) Tarkoitin vaan sitä, että oon tosi hermona ja neuroottinen itse, ja yritän vaan olla mukarento ja sivistynyt alkoholinkäyttäjä. Esikoista odottaessani taisin kyllä paasata samaan tapaan kuin sinun miehesi, mutta ajattelinpa sitten (viinanhimoissani tietysti), että joku keskitie saattaisi olla parempi.

      Elina

      Poista
    3. Älä toki pysy salalukijana! :) En ottanut sitä kritiikkinä, huomasin vaan omissa muotoiluissani tällaisen väärinymmärryksen mahdollisuuden - ei siis tarvetta pahoitteluille.

      Poista
  6. Huh, joo, aikamoinen video. Ja miten noi ipanat osaa näytellä pelkoa noin kouriintuntuvasti - no kids were harmed?

    Sä oot kyllä niin ajantasalla; meillä käytiin tätä keskustelua juuri viikko sitten! Mun ja miehen näkemykset aiheesta eroavat jonkin verran. Mun mielestä lasi viiniä hyvän ruuan kanssa tai skumppalasi arjen juhlassa silloin tällöin (esimerkiks kerran kuussa) ei kierouta lasta tai saa häntä pelokkaaksi. Miehen mielestä olisi paras toteuttaa nollatoleranssia lasten läsnäollessa. Saunakaljan tai lasin viiniä ruokaravintolassa voi juoda, mutta mielellään vain viikonloppuna, ja silloinkin mielellään vain toinen meistä. Hmph.

    Meidän molempien lapsuuteen mahtuu hetkiä, jolloin vanhemman nollatoleranssi olisi ollut tosi jees, joten ymmärrän kyllä senkin pointin oikein hyvin. Ajattelen kyllä silti, että neuroottinen saunajuomien piilottelu viestittää lapselle vain siitä, että tämä asia on tabu ja ongelma. Ja kai se lapsi jossain vaiheessa tajuaa, että vanhemman "omat illat kavereiden kanssa" ja seuraavan päivän kalvakka olemus liittyvät yhteen?

    Hankala juttu on tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ajattelisin, että perheessä, jossa homma ei ole ongelma, ei siitä myöskään kannata luoda ongelmaa. Mutta onhan tuo rajanveto hankalaa, sitä tässä lähdin päivittelemään.

      Mielestäni meillä homma on toiminut ihan hyvin, mutta kukas sitäkään objektiviisesti arvioi? Tulokset tarkistetaan ensi vuosikymmenillä?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...