maanantai 5. elokuuta 2013

Kulttuurinen arki

Terveisiä täältä Kyprokselta!


Eikun siis arjesta.

Helle jatkui, ja miehen loma puolestaan loppui jo viime viikolla. Silti tuntui, että tänään oli arjen ensimmäinen päivä. Avasin kalenterin, ja totesin että huomenna on kampaaja ja ensi viikolla jo kiirettä: neuvola, rokotetutkimus, hammaslääkäri ja hammaslääkäri. Sommittelin lasten harrastusaikatauluja, ja lähetin miehen töihin kiireistä viestiä, että "Onko se Kiina nyt sitten toteutumassa?" Pitää saada suunnitelmille raamit.

No mikä sitten muuttui? Kaikki muut aloittivat arjen. Facebook täyttyi vähiin käyneistä ennen kuin loppuneista. Päiväkodeista ja salasanojen muisteluista. Ja, ennen kaikkea, arkeen palasi naapurintyttö kenen kanssa esikoinen on viilettänyt aamusta iltaan. Eli:

"Ei oo mitään tekemistä!"

Kävimme kaupungilla syömässä ja leikkipuistossa, mutta pitkä oli päivä ennen kuin kello löi neljä ja viisi ja piha oli taas täynnä elämää. Naapurin teinejä leikittämässä lapsia, aikuisia istuttamassa pihakasveja. Avuliaita käsiä vauvan kanssa sillä aikaa kun minä kävin kuolemassa kauden ensimmäiset futistreenit.

Aamusta viisastuneena buukkasin jo lopuille viikonpäiville leikkitreffejä, ja takaraivossani tykyttää tietoisuus, että arjelle pitää löytää uusi rytmi tämän kesäisen pellossa elämisen sijaan.

Illasta viisastuneena mietimme jälleen kerran, että emme ikinä voi muuttaa.

15 kommenttia:

  1. Ihanaa kun käytät Kypros-sanasta adessiivia etkä inessiiviä!

    Mä vihaan Ylen uutistoimitusta (tai Kielitoimistoa, ehkä?), koska Ylen uutisissa sanotaan aina "Kyproksessa". Aina on sanottu "Kyproksella", ja muutosvastarinta alkoi ensimmäisestä kerrasta kun kuulin inessiivillisen version.

    Mäkin muuten tein tänään saman havainnon, että elokuun alun myötä on palattu arkeen. Illalla leikkikentällä oli isiä lastensa kanssa; heidät oli selvästi patistettu iltatuuriin sen jälkeen, kun olivat olleet päivän töissä lepäämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielioppikommentistasi tuli heti mieleen tapaus joka nostattaa täällä verenpaineita. "Minä lihosin". Mitä helvettiä. Sehän on "Minä lihoin".

      Poista
    2. Ah, STD, enpä edes tajunnut ottavani kantaa polttavaan kielikysymykseen! Jos olisin ymmärtänyt matkakohteeni potentiaalisen polemiikin, olisin tietysti viitannut turvallisesti Thaimaaseen!

      Mielenkiintoinen leikkipuistohavainto: mutta olivatko siis isät lomakaudella leikkipuistossa esillä enemmän - vai oliko koko perhe poissa puistosta?

      Ja VS, nyt en ymmärrä miten tähän liittyy, että lihosinkin minä vai en. Tai vaikka lihoisisin! Kehopostaus oli se edellinen...

      Poista
    3. Muahan ens viikolla työt aloittavana, asuntoani itse myyvänä arjen intellektuellina kiinnostaa nyt vaan tää kielioppi: tottakai se on KyprokseLTA, koska se on saari.

      Poista
    4. Vuoden siivoja, mua on kanssa aina rieponut tuo "lihota - lihosin"!


      Täti-ihminen, mulla pisti silmään se, että lomakauden päätyttyä leikkipuistossa oli tavallista enemmän ihan vain isiä lapsineen, ja nimenomaan ilta-aikaan. Tuli heti mieleen että nyt on äiti vaatinut iltatuimaan lepohetken, kun on ollut ainoana aikuisena koko päivän apinatarhan hoitajana.

      Jos muuttaisitte Helsinkiin, niin varmaankin uutta kotia etsittäisiin Töölööstä? ;)


      Wandis, ihanaa kun tuut kertomaan kuulumisia nettiin edes tolleen tiivistetysti! Ja kyllä, just tuon takia mäkin sanon KyprokseLTA, väitti Kielitoimisto tai joku Yle mitä tahansa. En kyllä tiedä, onko Kielitoimisto tuon uuden Kyproksesta-taivutuksen takana, mutta veikkaan niin, koska tuo muoto ilmaantui uutiskieleen yhtäkkiä ja sitä noudatetaan systemaattisesti. Ja koska silmänaluKset on mukamas kieliopillisesti ihan oikein, ja tunnin kirjaintunnuksena saa nykyään käyttää t:tä virallisen kansainvälisen h:n sijaan. Menkööt AhvenanmaaHAN koko sakki pätemään suomen kielellä, kun ujuttavat virheitä virallisiin kielioppisuosituksiin.

      Poista
  2. Meillä on naapurissa onneksi vielä arkenakin ikätoveri mutta ei välttämättä kauan. Esikoinen itkustaa dramaattisesti siitä huolimatta, että hän tarvitsee leikkikaveria heti jos kaveri menee kotiinsa. Eli tunnen sanat "minulla ei ole mitään tekemistä!". Huh! Pitäis kirjoittaa "tekemistä" lista jääkaapin oveen ja lukea siitä aina vaihtoehdot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pohdin mielekkyyttä pitää kotihoidossa viisivuotiasta - perhekerhoissa yms. missä olen käynyt, ei noin vanhoja lapsia juuri näy. (Ja toisaalta, tuon ikäinen kaipaa myös niitä omia kavereitaan eikä vain ketä tahansa.) No, silti vaaka painaa vielä kodin puoleen - eikä meillä toki ole hoitopaikkaa hänelle eli turha jossitella :D

      Minun ratkaisunani on koittaa kannustaa isommat lapset yhteisiin leikkeihin, mikä toisinaan onnistuu hyvinkin. Koska eihän täysmittaisen ohjelmatoimiston pyörittäminen ihan ympärivuotisesti ole mahdollista...

      Poista
  3. Höh, mä luulin, että kaikkialla olisi palattu arkeen, mutta ei! Meidän pk:ssa lapset loistavat poissaolollaan! Kaksi pienten ryhmää on yhdistetty, kun 24:n lapsen sijaan paikalla on 6 lasta. Tämä tarkoittaa tietysti rauhallista alkua lapsille, mutta heti rupesin kateellisena miettimään miten niin monet voi pitää niin pitkiä lomia. Tai ehkä niillä sukulaiset jeesaa. (Lisää kadehdittavaa!)
    Tsemppiä arkeen! Mutta mikä Kiina?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen usein ihmetellyt, että miten pitkiä lomia pk-lapset pitävät. (Mikä tekee erityisen oudoksi sen taannoisen "lomattomat lapset" -kohun.) Ovatko kaikki muut vanhemmat opettajia? Vai kotona ja sitten pitävät lapsia edes pitkillä lomilla? Tai vuorottelevat kaikki lomansa ja ottavat isovanhemmatkin apuun? Mutta eipä tuossa meidänkään lasten päiväkodin pihalla vielä näy kuin kourallinen lapsia aamuisin.

      Kiina on spekulaatiota miehen työkuvioista, täysin epävarmaa, eli voi kääntyä miten päin vain... Minun kärsivällisyydelläni on kuumottavaa vain odotella, että mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

      Poista
    2. Eikun kiinnostaa mua tääkin! Koska mulla on jo yksi lapsi koulussa, pidän pikkuveljen saman aikaa poissa tarhasta. Ja tämän onnistumiseksi vaihdan aina lomarahat vapaaksi.

      Poista
    3. Aika hyvin Wandabe :) Mutta pääsetkö kymmeneen lomaviikkoon ihan omilla lomarahoillasi? Vai onko teillä vielä lomat vuorotellen miehen kanssa?

      Kesäkauden lisäksi jouluiset pari viikkoa ynnä talvilomat ynnä hiihtolomat - aina tulee (tuli) lappu PK:sta että pienentyneen hoidontarpeen vuoksi kartoittavat onko meidän lapsen ihan pakko tulla. Koululaisten vanhemmat saavat kyllä paljon lomaa itselleen sumplia, sanon ma.

      Poista
    4. Nyt kun vaihdoin kaikki ja lisäsin niihin perus-vuasilomat niin sain 49 päivää :D Sen verrat tarttee tietysti sumplia, notta kun on vielä 2-3 pv syyslomaa, joulun välipäivät ja talviloma. Töis yritän näitä varten kerätä saldoa ja pitää saldovapaita vuosiloman jatkona.

      Poista
  4. Eikö huoneen siivoaminen olekaan enää se asia, jota tylsyyttään itkeville tarjotaan vaihtoehdoksi?

    Totta kyllä, että loma ja arki ovat kulttuurisidonnaisia. Minä tunsin olevani heinäkuun alussa lähestulkoon lomalla, vaikka olin töissä - niin moni lähipiiristäni vietti jo lomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on tavallisesti se ensimmäinen, luonnollisesti. Mutta kai minä sitten vähän säälin noita lapsiraukkoja, jotka eivät pääse päiväkotiin naapureiden syksyintoa puhkuvien tapausten lailla.

      Ja myönnän, leikkitreffit tekevät minun elämästäni helpompaa. Toki syksyn aikana ehdin varmasti myös opettamaan tylsistymisen jaloa taitoa.

      Tietyissä työpaikoissa heinäkuussa on varmasti lomafiilis myös siksi, että kun kaikki muut ovat lomalla, eivät työt pahasti paina päälle itselläkään. Mutta kovasti ympäristöön sidottuja tuntemuksia ovat - siksi olisikin näin kotimöllöttäjän näkökulmasta mukava, että lomakaudeksi ymmärrettäisiin vähän pidempi jakso kuin juhannuksesta heinäkuun loppuun.

      Poista
  5. Jostain se rytmi pitää täälläkin ensi viikosta lähtien repäistä elämään, kun miehen loma loppuu. Onneksi alkaa myös esikoisen kerho kolmena päivänä viikossa. Ehkä se auttaa tän pellossa elämisen jälkeen. Yhtenä päivänä lomallaan mies oli koko päivän poissa. Mä olin jo unohtanut millaista se on. Siis se, että menettää hermonsa monta kertaa päivässä. Pidän itsestäni enemmän tällaisena kesäihmisenä, joka syö lasten kanssa jätskiä iltaseiskalta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...